Kiärdum!

Kertausta. Inarinsaamen kielen ja kulttuurin peruskurssi alkoi tänään alkeiskurssin kertauksella. Alkeiskurssin tiedot eivät ehkä aivan vielä aivan täydellisesti olleet imeytyneet aivokuoren poimuihin. Mikä parasta, kielen peruskurssin myötä alkoivat myös saamen kulttuurin opinnot. Kulttuuriopinnoissa perehdytään muun muassa saamelaisuuden ytimeen ja saamelaisuuden määritelmään, kuka on saamelainen ja miksi ja mitä se tarkoittaa. Kulttuuriopintojen aikana opitaan myös saamen väreistä, eri alueiden puvuista ja värien käytöstä niissä sekä tietysti eri asusteiden käytöstä ja käyttöoikeudesta.

Minä esimerkiksi voisin mennä saamen puvun ompelukurssille ja tehdä itselleni miesten inarinsaamelaisen puvun mutta en saisi käyttää sitä missään. Mutta, voisin (ja aionkin) ommella itselleni luhkan ja sitä saisin myös käyttää, samoin kuin karvakenkiä. Luhka on alunperin miesten hupullinen vaate, jota on käytetty metsällä suojaamaan puista putoilevalta lumelta. Sittemmin siitä on tullut myös naisten asuste. Mutta palailen kulttuuriasioihin myöhemmin lisää.

Jukso

Viikon näyttelyn jälkeen voin myös melko tyytyväisenä esitellä kahden käsityöviikon saavutuksia huopa- ja sarvikorukursseilta.

Kaikki kuvassa näkyvät huopatyöt on tehty märkähuovuttamalla, penaalin ja syylinkien tekstit on tehty lopuksi neulahuovuttamalla. Huopatyöt oli aika jees, mikään työvaihe ei tuntunut kuolettavan tylsältä ja tuloksia syntyi varsin nopeasti.

Edellisessä kirjoituksessa nähdyistä sarvilusikoista tuli loppujen lopuksi tuon näköisiä. Vaaleampi lusikka on kiillotettu, tummempaa ei. Pohdiskelen yhä kumpi on parempi, kiillotuksen kun voi aina poistaa hiomalla. Kiillotus tekee lusikasta hieman muovimaisen näköisen mutta saattaisi olla vastustuskykyisempi lialle käytössä, varsinkin kun tummemman lusikan lusikkaosassa on jäljellä sarven huokoista sisusta, sasua - kuten Ilmari sanoi: sarvea ohennetaan sasun puolelta aina kun vain mahdollista..

Sarvitöistä voi lukea lisää vaikkapa Craft Museumin Lasten Poro -sivuilta. Sarvitöistä ei voi sanoa samaa mitä huopatöistä eli etteikö kuolettavan tylsää työvaihetta olisi. Työn muotoilu ja karkea hionta on kivaa ja tuloksia syntyy mutta loppuhionta on puuduttavaa puurtamista. Kuvan lusikoista muuten puuttuu vielä kaiverrukset täysin. Kaiverrukset tehdään käsin ja pikkutarkkojen kuvioiden kaivertaminen sarveen on melko haastavaa, ainakin mikäli viivoista haluaa suoria ja ympyröistä pyöreitä..

Fillarikin on taasen korjattu, sopivasti juuri sadekauden alkuun. Jeeran uudisrakennuksen rakentaminenkin alkoi eilen, sopivasti vuoden myöhässä, jotta nykyiset asukkaat asustelevat parhaillaan vanhassa eivätkä upouudessa asuntolassa. Pitää selkeästi jatkaa opintoja vuodella..

Parin seuraavan viikon ajan koululla on työharjoittelussa liikuntaneuvojaopiskelijoita Lapin Urheiluopistolta ja tarjolla on kaikenlaista ylimääräistä liikuntaa, opastusta kuntosalin käyttöön sekä henkilökohtaista neuvontaa liikunta-asioissa. Tänään vuorossa oli kuntotestaus ja kehon rasvaprosentin mittausta ja olin aivan hämmentynyt ettei painoni ollutkaan noussut kilotolkulla, vaikka olenkin kohta kahden kuukauden ajan syönyt yhden aterian päivässä enemmän kuin normaalisti ja muu normaali urheilu ja liikunta on ollut lähes minimaalista.. No, kävinhän minä sunnuntaina Jäniskoskella kääntymässä ja tällä viikollakin pyöräillyt kouluun jo kahtena aamuna, että johan sitä siinä..

Talven odottelua

Sarvilusikan alku

Käsityöviikko 1 pulkassa ja varastossa - tai vitriinissä - on kasa huopapohjallisia ja aika päheet syylingit. Keskiviikkona huovutuskurssi vaihtui sarvikorukurssiin ja torstaina pöydällä oli kaiverruksia vailla oleva kiela ja perjantaipäivän päätteeksi pari lusikanalkua.

Sarvilusikan valmistus alkaa - tietenkin - sopivan sarvenpalan etsimisellä. Sen jälkeen pitää päättää minkä mallista lusikkaa ollaan tekemässä; kittiläläistä, utsjokelaista vaiko kenties inarilaista. Päädyin sitten tavalliseen, vähemmän koristeelliseen inarilaiseen malliin.

Sarvilusikan tekeminen aloitetaan sahaamalla sarvesta ylimääräiset pois ja sen jälkeen siirrytään sarven koneelliseen hiontaan. Siinä sarvi muotoillaan ja koverretaan lusikan lopulliseen muotoon, minkä jälkeen siirrytään käsinhiontaan. Käsin hionnalla pinta tasoitetaan täysin tasaiseksi ja lopulta kiillotetaan.

Melkein lusikoiksi tunnistettavia

Kaiken hiomisen ja puunaamisen jälkeen lusikan pintaan tehdään kaiverrukset. Kahden päivän sarvityökokemuksen perusteella sarven karkea ja puolikarkea muotoilu ei ole hirvittävän aikaavievää, mutta kaiverrus tulee olemaan. Perjantaiaamupäivän aikana sahailin ja hioin ensimmäisen lusikan oheisen kuvan mukaiseksi ja toisen lusikan vastaavaksi iltapäivällä reilussa tunnissa.

Karvakengätkin edistyivät lauantaina taas hieman, toisessa kengässä on jo varsikin paikoillaan. Tällä viikolla ommeltiinkin vain lauantaina ja sunnuntai oli pitkästä aikaa ihan vapaata oleskelua. Leivoin aamulla ennen Angeliin lähtöä "kaikkien kehuman omenapiirakan" ja se olikin nimensä veroinen, kaikki kehuivat sitä varsin maukkaaksi ja vuoka tyhjeni aika nopeasti. Omppupiiraan lisäksi nautiskelimme Hilman poronkäristyksestä, että ihan hyvä kurssipäivä taasen..

Poronkäristyksestä ja leipomisesta tuleekin mieleen ruokakaupassa käynti täällä noin yleensä. Olen käynyt täällä ruokakaupassa noin 1-2 kertaa viikossa, riippuen vähän maidon kulutuksesta. Koulun erinomaisten ruokien ansiosta viikon ruokaostokset koostuvat yhdestä reikäleivästä tai vastaavasta ja parista litrasta maitoa, muutamasta tomaatista sekä mahdollisesti jostain leikkeleestä leivän päälle. Sen verran, että viikonlopun selviää aamupuuron lisäksi. Koululta saa perjantaisin - tai oikeastaan kaikkina päivinä mutta lähinnä nyt perjantaisin - viedä yli jäänyttä ruokaa kotiin viikonloppuevääksi jos tekee mieli jotain ruisleipää tukevampaa mutta tähän asti on pärjännyt ihan hyvin ilmankin.

Outoja tällaiset lomapäivät, ei tiedä mitä sitä oikein tekisi.. Käväisin sitten kävelemässä ja testaamassa jäniskosken upouuden riippusillan, joka teräksisenä on toki vaikuttavan näköinen ja helppohoitoinen mutta ei siinä ihan yhtä paljoa luonnetta ole kuin mitä puisessa olisi..

Tarkoituksena oli leipoa toinenkin omenapiirakka tänään mutta jäi sitten loppujen lopuksi tekemättä, saa nähdä josko tiistai-iltana leipoisi ja veisi mukanaan keskiviikon iltapäiväkahville kielen opiskelun paluun kunniaksi.. Samoin piti käydä Siidassa kuuntelemassa Ilkka Ärrälän Kuva ja kuvaaja -esitystä mutta aika loppui vähän kesken ja päätin korjata pyörän kumin sen sijaan ettei tarvitse enää autolla huristella kouluun. Täytyy huomenna Tapion kanssa haastella oliko hyvä esitys.

Mikan ruskakuva nro 2

Ensi viikolla Ivalossa olisi tarjolla vaalipaneeli. Vähän houkuttelisi mennä kuuntelemaan missä Inarissa oikein mennään tai tullaan menemään. Huomenna aamupäivällä olisi Lapin tietoyhteiskuntatyöpajaa, mihin ikäänkuin ilmoittauduin myös mukaan, tiedä vaikka siitä olisi jotain hyötyä. Työpajassa menee pari tuntia hyvää sarvityökurssia hukkaan mutta täytyy ahertaa iltapäivällä ja vähän päivällisen jälkeenkin sitten senkin edestä.

Lapissa oli ruskakin pari viikkoa. Pitää tunnustaa että vähän meni ehkä ohi mutta pari kuvaa sain sentään napsaistua.. Viikon ehkä paras hetki oli yhtenä aamuna kouluun kävellessä kun aloin kuunnella, että mistä sellainen outo rapina tien vieressä olevasta metsästä oikein kuului. No sehän syntyi koivuista putoilevista lehdistä.

Innuja kylässä

Käsi ylös jokainen, joka on istunut aidossa Innujen hikimajassa uhraamassa esi-isille ja muistelemassa heitä?

Koulussamme on ollut viikon verran vierailulla Innu-ryhmä Quebecin alueelta Kanadasta. He ovat tutustumassa saamelaiskulttuuriin, vaihtamassa tietoa ja kulttuuria sekä tutustumassa Inarinsaamen kielen elvytykseen. Tänään Innut olivat Jeerassa tutustuttamassa talon asukkaita sweat lodgeen ja siihen liittyviin rituaaleihin. Sweat lodge on täysin umpinainen, telttaa muistuttava maahan pystytetty maja, jonka keskellä on monttu. Majassa kävijät istuvat ympyrässä montun ympärillä ja monttuun tuodaan esi-isiä, nuotiosas lämmitettyjä hehkuvan punaisia kiviä. Punaisena hehkuva muutaman kilon painoinen kivi on aika vaikuttava näky täysin pimeässä teltassa.

Majaan voivat mennä sekä miehet että naiset mutta majassa on tiukka pukukoodi: miehillä housut ja naisilla hame. Naiset eivät myöskään voi mennä majaan kuukautisten aikaan. Innu-vieraat viettivät Inarissa tiistaina viimeistä iltaansa. Viime viikkoisen esityksen ja viikon vierailun kruunasi tiistai-illan autenttinen elämys, josta on vaikea päästä osalliseksi Innujen kotiseudun ulkopuolella ja tavallisten turistien mahdollisesti sielläkin. Ja ihailla täytyy niiden kahden meitä saunottaneen yli 80-vuotiaan mummon kuntoa; ei ole ihan helppoa istuskella kuumassa hikimajassa kokonainen tunti yhteen menoon.

Innujen vierailu osui sikälikin hyvään saumaan, että INSAKU1213 viettää parhaillaan kahden viikon taukoa kielen opinnoista ja pääsimme näkemään torstain esityksen koulun aulassa. Torstaista tämän päivän lounaaseen saakka istuskelin huovutuskurssilla, tavoitteen saada aikaiseksi syylingit sekä pohjalliset tuleviin nutukkaisiin. Neljässä päivässä sain tuhlattua rahaa villaan noin 40 euroa, millä sai aikaiseksi syylingit, aika monta paria pohjallisia, penaali ja pari huopakulhoa. Tavarat katosivat epähuomiossa näyttelyvitriiniin - aina käsityökurssin päätteeksi kurssin tuotokset laitetaan aulan vitriiniin esille joksikin aikaa - ennenkuin muistin ottaa niistä kuvia, joten tarkemmat valokuvat ilmestyvät tänne hieman myöhemmin.

Huovutus on aika addiktoivaa touhua. En ole koskaan saanut yhtä montaa joululahjaa yhtä pienellä  rahasummalla! Ja punomo.fi:n huopatuotehintoja katsoessa pitänee vakavasti harkita harrastuksen jatkamista kotosalla.. Neulahuovutus on helppo aloittaa missä vain ja milloin vain, märkähuovutus vaatii sopivan tilan sekä joitain välineitä: märkää kestävä pöytä, pyöreistä bamburuo'oista tehty alusta (huopa ei tartu bambuun kiinni), vanha lakana ja mäntysuopaa (Biltema ilmeisesti myy neljän litran kanisteroita).

Viikonloppu sujui taas mukavasti nutukkaiden teossa. Pohjat ovat valmiit, seuraavalla kerralla on edessä ilttien ja varsien ompelu.