Syyslomailua Inarissa

Viikon syysloma Inarissa alkaa olla lopuillaan. Takana on viikko kevyttä ulkoilua, viileää sisälläoloa, runsaasti saunomista ja lisää vaalitarjoiluja.

Jeera-II:sta alettiin rakentaa muutama viikko sitten ja Jeeran lämmitysjärjestelmä uusittiin syyslomalla. Nyt pitäisi kuulemma lämpöä riittää ja lämmityksen toimia joka huoneessa. En haluaisi huolestua, mutta pari päivää sitten sopivan lämpöiseksi säätämäni patterit huoneessani ovat muuttuneet melko kylmiksi. Mutta ehkä kyse on vain uuden järjestelmän sisäänajo-ongelmista.

Lämmöt siis katkaistiin viikko sitten ja palasivat jossain määrin takaisin keskiviikkoiltana. Siihen mennessä lämpötila rakennuksessa oli laskenut alimmillaan reiluun 7 asteeseen ja yleisemmin reiluun kymmeneen asteeseen - toki omassa huoneessa oli Virpin järjestämä sähköpatteri. Lämpöjen puuttumista enemmän häiritsi lämpimän veden puute. Rantasaunanhan sai lämmitettyä aina kun siltä tuntui mutta lämmintä vettä esimerkiksi astioiden tiskaamiseen sai vain vedenkeittimellä ja rantasaunan padalla. Perjantaina putkimiehet saivat vihdoin myös lämpöisen veden takaisin ja talokin alkoi pikkuhiljaa lämmetä.

Viikko vierähti yllättävänkin nopeasti. Alkuviikosta hieman sateli mutta loppuviikon paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Otsamolle kiipeäminen ei sitten kuitenkaan onnistunut. Keskiviikkona lähdin aamupäivällä liikkeelle Otsamo mielessä, tarkoituksena polkea pyörällä tunturin pohjoispuolelle ja kiivetä sieltä ylös muutaman kilometrin matka. Ei mennyt ihan putkeen; en ollut ajatellut, että pyöräiltävää on itseasiassa parikymmentä kilometriä ennen patikointia. Lähdin lisäksi pyöräilemään hieman liian kovaa ja olin hetken päästä hiestä märkä, mikä ei ollut lainkaan hyvä juttu ottaen huomioon, että ulkona oli muutama aste pakkasta ja ihan reilu tuuli.

Juuri tämän takia en hirveästi pidä ulkoilusta pakkasella, pukeutuminen on yksinkertaisesti liian hankalaa, varsinkin jos on taipumusta runsaaseen hikoiluun urheillessa. Aavistus liian lämpöinen varustus ja olet hetkessä hiestä märkä, minkä jälkeen alkaa palelu, varsinkin pyöräillessä.

Tällä nimenomaisella reissulla olin myös onnistuneesti laittanut käsiin liian heppoiset hanskat enkä ollut ajatellut, että pyöräillessä varpailla ei ole kovin paljoa tekemistä, joten nekin alkoivat sormien kanssa pikkuhiljaa jäätyä. Loppujen lopuksi noin puolivälissä pyörämatkaa päätin kääntyä takaisin. Käännyin paluumatkalla Jäniskosken parkkipaikalle tarkoituksena patikoida sinne makkaralounaalle. En tiedä johtuiko opasteista vai patikoijasta mutta päädyin sitten kilometrin sijaan muutaman kilometrin päässä olevalle Laurin laavulle. Sinänsä ihan hyvä, koska varpaat alkoivat sulaa vasta laavun lähellä.

Viikko huipentui lauantai-iltana Keskustan vaali-iltamiin Sevettijärvellä Toini Sanilan porotilalla. Paikallinen puoluejärjestö järjesti kaikille avoimen vaalitilaisuuden Toinin tilalla, ohjelmassa ruokailua, musiikkia, tanssia ja mukavaa jutustelua. Ajelimme Sevettijärvelle ja saavuimme paikalle noin tunnin alusta myöhässä, joten pidot olivat jo kovassa vauhdissa ja saimmekin käydä suoraan pöydän antimien kimppuun. Täytyy sanoa, että mikäli erinomainen ruoka ja erämaan rauha yhtään houkuttelevat niin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Toinin tilaan. Pääruokana tarjoiltu poron filee suli suussa ja vatsa yritti parhaansa mukaan sulatella sitä ja jälkiruokana ollutta lähimarjoista tehtyä marjasekoitusta vielä useampi tunti ruokailun jälkeen... Ylivoimaisesti paras vaalitilaisuus missä olen ikinä ollut mukana!

Ja huomenna takaisin kouluun. Annalla pitää onneksi tunteja muille aamupäivällä, joten meidän luokan koulu alkaa vasta lounaan jälkeen saamen kulttuurilla. Pehmeä laskeutuminen ja silleen..

Vuonnamárkanat

Suomen pohjoisin kahvila.

Viikon kulttuuripläjäys tuli lauantaina. Sähköpostiin ilmestyi mainos Varangerissa järjestettävistä Vuonnamárkanatista, joten sinnehän oli päästävä - kukapa ei lähtisi markkinoille reilun 200 kilometrin päähän, varsinkin kun paikalle odotettiin yli tuhatta kävijää! Niinpä Team Jeera lähti kahdella autolla lauantaiaamuna kohti Norjan Varangeria. Epätoivoinen aamukahvipaikan etsintä jatkui aina Nuorgamiin saakka.

Mika @ Nysseby, Varangerbotn.

Täällä pettymys oli valtava kun Suomen pohjoisin kahvila, Nuorgamin Lomakeskus oli suljettu juuri tämän viikon, joten jouduimme tyytymään Suomen toiseksi pohjoisimpaan - eli kahviloiden nobodyyn - Nuorgamin (ja Suomen) toiseksi pohjoisimman K-Marketin sisällä olevaan kahvilaan. No, onneksi tämä ei ole kahvilan omistajaa liiaksi masentanut, sillä paikan vadelmahillomunkit olivat erinomaisia.

Nuorgamista matka jatkui puolihuolimattomasti - kirjaimellisesti, sillä rajan kohdalla oli vain pieni "valtakunnan raja" -kyltti tien laidassa - rajan yli Norjaan ja kohti Varangerbotnia. Vaikka Inarissa ja Suomen tuntureilla ihan kohtuulliset maisemat onkin niin kyllä sitä silti hieman kateellisena ihastelee Norjan vuonoja. Varangerbotnin veden väri oli lisäksi hämmentävän turkoosi, syntyi hauska kontrasti Välimerimäisestä vedestä ja Jäämeren raikkaasta tuulesta.

Nuoret miehet takeissaan.

Itse markkinat olivat varsin mielenkiintoinen kokemus. Onneksi näin perinteisillä markkinoilla ei luottokorttia vinguteta, joten reissu tuli melko halvaksi. Olin hieman laskenut sen varaan, että Varangerista voi tarvittaessa nostaa kortilla rahaa mutta eipä siellä ollutkaan automaattia, joten pääosa joukostamme tyytyi lähinnä katselemaan.

Pelkkä katselu ei riittänyt Teemulle, joka oli jo viikolla ilmoittanut haluavansa kolttasaamelaisten tekemät kumipohjaiset karvasaappaat. Ja mikä on todennäköisyys, että jos koko markkinoilla on yhdet(!) kolttaasamelaisnaisten tekemät kumipohjaiset karvasaappaat niin ne ovat täsmälleen oikeaa kokoa?!? Hämmentävää.

Nessebyn kirkko.

Markkinoilla oli myynnissä aivan mielettömän hienoja luhkia, karvakenkiä, karvahanskoja, huopatöitä, hopeatöitä ynnä muuta ynnä muuta saamelaista käsityötä. Markkinavieraiden joukossa näki myös upeita vaatteita, muun muassa denimistä tehdyn saamenpuvun takin.

Teemun saatua kengät ajelimme jonkun matkaa vuonon reunaa eteenpäin ja kävimme Nessebyn vanhalla kirkolla sekä Ceavccageađgen muinaisasutusalueella, missä voi nähdä alueen asutushistoriaa 10 000 vuoden ajalta.

Varangerista alkoi paluumatka "itäistä reittiä" pitkin Sevettijärventien kautta. Sevettijärvellä piti tietenkin pysähtyä legendaariseen Sevetin baariin, missä Anna heitti yllätys- ja salakeikan harvalukuiselle mutta innostuneelle yleisölle. Sevetin baarissa kannattaa pysähtyä, vaikka munkkikahvi siellä maksaakin enemmän kuin varangerin vuonomarkkinoilla.

Lopulta, 14 tunnin roadtripin päätteeksi olimme takaisin Inarissa, vaikka Näätämön raja-aseman henkilökunta pitikin Petrin autokunnalle tehotarkastuksen ilmeisesti liiallisen hippeyden seurauksena.. :-) Onneksi meidän insinööreiltä näyttävä porukka pääsi jatkamaan matkaa ilman sen kummempia kyselyjä, koska olisi voinut olla hieman vaikea selittää miksi kävin Norjassa ajelemassa ilman minkäänlaisia henkilöpapereita tai ajokorttia mukana..

Lauantain kulttuuriannoksen jälkeen olikin ihan hyvä ottaa sunnuntaina vähän rennommin ja käydä Inarijärven risteilyllä Inarin kirkonkylän kyläyhdistyksen syysretken merkeissä. Liiallisen tuulen vuoksi emme päässeet rantautumaan Ukonkivelle, mikä oli hieman harmillista mutta muuten ihan mukava reissu.

Ja eikun uuteen viikkoon ja kohti inarinsaamen verbejä ja verbien taivutuksia... 

Puáttee kiärdán!