Toukokuun päivitys 2

Jáá, vyesimáánu majemuš peeivi lii jo viehâ alda já škovlâ-uv nohá aaibâs forgâ!

Viimeksi piti tehdä pikainen katsaus menneeseen kuukauteen eli huhtikuuhun siis, pyereeb vissâ váhá maŋeláá ko ij kuássân.. Huhtikuussahan täällä oli vielä täysi talvi ja Juutuanvaarassa hiihdeltiin melkein toukokuulle saakka.

Huhtikuussahan täällä oli vielä täysi talvi ja Mikalla vähän huáppu.. Koulun viimeisiä tai puuttuvia töitä olisi pikkuhiljaa pitänyt alkaa tehdä erityisesti viikonloppuisin, koska arkisinhan opiskeltiin vielä täyttä päätä. Ensimmäinen viimeisen jakson julkaistu lukujärjestys oli lupaillut hurjan paljon vapaatunteja ja olin jo ajatellut, että hieno homma, ehtii käydä hyvin töissä ja tehdä puuttuvia juttuja mutta eihän siinä ihan niin tietenkään käynyt.

Ensimmäisen lukujärjestyksen ainoa 8-15:30 päivä oli tiistai, muut päivät olivat keskimäärin nelituntisia. "Onneksi" Anna oli huomannut, että sieltähän puuttui veikka maid ja yhtäkkiä käsissä olikin lukujärjestys, missä ei muutamaan viikkoon ollut ainuttakaan neljän tunnin päivää ja loputkin olivat lähempänä kahdeksaa.. Huhtikuun viikonloput taas olivat tulleet täyteen toimintaa jo kauan aikaa sitten: 1. viikonloppuna Luoston MM-porokilpailuissa opettelemassa ajanottoa ihan oikeasti, viikon päästä Norjassa Jergulissa porokisoissa ihan yksin ottamassa aikoja, seuraavana viikonloppuna Saamenmestaruus hiihtokilpailut Juutuanvaarassa ja viimeisenä viikonloppuna samassa paikassa hiihdeltiin Kultapullokisojen merkeissä.

Luoston MM-kisat olivat hieno tapahtuma ja Luostohan vaikuttaa ihan mukavalta paikalta. Olin siellä opiskelemassa ALGE ajanottolaitteiden käyttöä maalikameroineen, jotta osaisin hoitaa homman kotiin Jergulissa viikkoa myöhemmin. Matkaan lähdin perjantaina koulun jälkeen, käväisin lumipenkassa matkalla, vietin pari yötä Heikin kämppiksenä paikallisessa Lapland Hotellissa ja olin takaisin kotona sunnuntai-iltana.

Jergulin keikka viikkoa myöhemmin oli tosi hieno, homma toimi ja onnistui mainiosta, asiakkaat olivat tyytyväisiä ja toivottelivat tervetulleeksi myöhemminkin. Ja eiköhän siellä vielä nähdäkin. Lähdin matkaan lauantaiaamuna, yövyin Karasjoella varsin hienossa hotellissa ja pääsin takaisin kotiin sunnuntai-iltana. Hieman vähemmälle jäi läksyjen teko siis tänäkin viikonloppuna.

Viikkoa myöhemmin Juutuanvaarassa hiihdettiin Saamenmestaruuskilpailut, joissa patsastelin kisatoimistossa ja yritin selvitä lähinnä norjaa, englantia, pohjoissaamea ja vähän suomeakin puhuvien kisailijoiden keskellä. Kuinka ollakaan, kisat alkoivat perjantaina iltapäivällä ja päättyivät sunnuntaina.

Kuukausi huipentui sitten Kultapullokisoihin, joilla on kymmenien vuosien perinne Inarissa. Kisoissa oli jälleen mukana useampi sata hiihtäjää. Tunnelma oli onneksi kuitenkin hieman vähemmän virallinen ja rennompi kuin kevään Scandinavia Cupissa. Ja jälleen kerran kisat alkoivat perjantaina iltapäivällä ja kotiin pääsi öiden lisäksi sunnuntai-iltana. Eli vähän vähemmälle jäi läksyjen ja portfolion kirjoittelu tänäkin viikonloppuna ja oikeastaan koko kuussa.

Pisteenä iin päälle tuli Hilman tekstiviesti loppukuusta, että Toivoniemessä olisi karvakenkäkurssi arki-iltaisin, joten huhtikuun viimeisen ja toukokuun ensimmäisen viikon arki-illat kuluivat varsin rattoisasti karvakenkiä ommellen.. Toukokuun alussa aloin pikkuhiljaa olla vähän väsynyt.

Toukokuussa opiskelu hieman rauhoittui, oli kielimestariviikko, viikon mittainen perinneruokakurssi ja Petterin kolmas taivutuskurssi. Mutta koska perinneruokakurssilla valmistettiin - ja syötiin - hetkittäin niin epämääräisen näköistä ja epäilyttävää ruokaa pitää siitä kertoa pidemmin ja paremmalla ajalla. Sillä nythän pitää lähteä Jeeran rantaan rantasaunan puutalkoisiin. Johan tässä tulikin puoli tuntia istuskeltua.. :-)

Skábmagovat 2013

Alkuperäiskansojen elokuvafestivaali, järjestyksessään 15. Skábmagovat, oli ja meni aika vauhdikkaasti. Toisin kuin viime vuonna, jolloin lentelin festivaalia varten paikan päälle. Tällä kertaa ei ollut aivan samanlaista pakottavaa tarvetta nähdä kaikki mahdolliset esitykset, joten ihan jokaiseen näytökseen ei sitten tullut mentyä. Edellisvuodesta poiketen olin myös pieneltä osin mukana tekemässä festareita; kävin hakemassa Jason Rylen (mies ImagineNATIVE-festivaalin takana) lentokentältä, tarkastin lippuja yhteen näytökseen ja kokeilin parin lyhytelokuvan tekstitystäkin..

Festivaaleja edeltänyt viikko kului vaihteeksi karvakenkiä tehdessä. Tai oikeastaan enimmäkseen ensimmäisiä kenkiä paikatessa kun olivat pahukset alkaneet nivomaan ilmeisesti huolimattoman säilytyksen vuoksi. Karvakengät ovat aivan loistavat kengät mutta niistä huolehtiminen on kyllä tarkkaa puuhaa.. Kengät eivät oikein siedä vettä eikä niitä voi säilyttää kuten tavallisia kenkiä. Paras tapa säilyttää niitä olisi viedä ne yöksi pakkaseen (joko ulos tai pakastimeen) mutta jos se on liian hankalaa niin toinen ihan ok tapa on laittaa ne seinälle kuivumaan. Mikäli kenkiä ei saa roikkumaan mihinkään, kannattaa kenkiä säilyttää kyljellään mutta ei missään nimessä lämmitetyn lattian päällä..

Skábmagovatissa kävin katsomassa The Tundra Bookin. Aika hyvä. Dokumentti Kiirunasta ja kaupungin siirtämisestä kaivoksen päältä muualle ennenkuin koko kaupunki romahtaa kaivokseen ei tosiaan päässyt ihan samalle tasolle. Hetkittäin tuntui, että kolmen vuoden aikana tekijältä oli kadonnut niin alkuperäiskansat kuin punainen lankakin.. Samoin suuri pettymys oli dokumentti "Salaiset parantajat", jonka oli tarkoitus kertoa saamelaisista shamaaneista tai parantajista mutta valitettavasti ohjaaja oli katsellut hieman liikaa amerikkalaisia dokumentteja.

Näin vapaaehtoisena talkoolaisena pitää kiittää ruoka- ja kahvipalvelua, mikä oli erinomaista. Sajoksen taukotilassa oli ruokaa enemmän kuin kukaan jaksoi syödä.

Aurinkokin on alkanut paistella. Viime viikonloppuna – joka muuten kului rattoisasti Angelissa karvakenkiä ommellen –  aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kahden päivän ajan. Lämpömittari tosin näytti samaan aikaan -30 astetta mutta jos ei siitä välittänyt niin ulkoilukeli oli mitä mainioin!

Menneen viikon ohjelmaan kuului – mitäpä muutakaan – karvakenkien ompelua. Muutamat kengät kun ompelisi ja oppisi tekniikan ja saisi hieman lyhennettyä tekoaikaa niin kenkiä saisi kyllä myytyä ihan mukavasti. Mutta pitää ehkä kuitenkin opetella tekemään kilinnahkalakki, niillekin on kysyntää ja tekeminen helpompaa. Materiaalihankinta on tosin hankalampaa..

Inarissa, kisataan reilun viikon kuluttua maastohiihdossa. Inarin Yrityksen järjestämä Skandinavia Cup pidetään Juutuavaaralla 22.–24.2. Ilmoittauduin – tietenkin – sinnekin talkoisiin ja näyttäisi pahasti siltä, että joudun yhdyshenkilöksi urheilijoiden ja kisajärjestäjän välille.. No, mikäpä sen mukavampaa, kunhan ei pahasti haittaa opiskelua..

Talven odottelua

Sarvilusikan alku

Käsityöviikko 1 pulkassa ja varastossa - tai vitriinissä - on kasa huopapohjallisia ja aika päheet syylingit. Keskiviikkona huovutuskurssi vaihtui sarvikorukurssiin ja torstaina pöydällä oli kaiverruksia vailla oleva kiela ja perjantaipäivän päätteeksi pari lusikanalkua.

Sarvilusikan valmistus alkaa - tietenkin - sopivan sarvenpalan etsimisellä. Sen jälkeen pitää päättää minkä mallista lusikkaa ollaan tekemässä; kittiläläistä, utsjokelaista vaiko kenties inarilaista. Päädyin sitten tavalliseen, vähemmän koristeelliseen inarilaiseen malliin.

Sarvilusikan tekeminen aloitetaan sahaamalla sarvesta ylimääräiset pois ja sen jälkeen siirrytään sarven koneelliseen hiontaan. Siinä sarvi muotoillaan ja koverretaan lusikan lopulliseen muotoon, minkä jälkeen siirrytään käsinhiontaan. Käsin hionnalla pinta tasoitetaan täysin tasaiseksi ja lopulta kiillotetaan.

Melkein lusikoiksi tunnistettavia

Kaiken hiomisen ja puunaamisen jälkeen lusikan pintaan tehdään kaiverrukset. Kahden päivän sarvityökokemuksen perusteella sarven karkea ja puolikarkea muotoilu ei ole hirvittävän aikaavievää, mutta kaiverrus tulee olemaan. Perjantaiaamupäivän aikana sahailin ja hioin ensimmäisen lusikan oheisen kuvan mukaiseksi ja toisen lusikan vastaavaksi iltapäivällä reilussa tunnissa.

Karvakengätkin edistyivät lauantaina taas hieman, toisessa kengässä on jo varsikin paikoillaan. Tällä viikolla ommeltiinkin vain lauantaina ja sunnuntai oli pitkästä aikaa ihan vapaata oleskelua. Leivoin aamulla ennen Angeliin lähtöä "kaikkien kehuman omenapiirakan" ja se olikin nimensä veroinen, kaikki kehuivat sitä varsin maukkaaksi ja vuoka tyhjeni aika nopeasti. Omppupiiraan lisäksi nautiskelimme Hilman poronkäristyksestä, että ihan hyvä kurssipäivä taasen..

Poronkäristyksestä ja leipomisesta tuleekin mieleen ruokakaupassa käynti täällä noin yleensä. Olen käynyt täällä ruokakaupassa noin 1-2 kertaa viikossa, riippuen vähän maidon kulutuksesta. Koulun erinomaisten ruokien ansiosta viikon ruokaostokset koostuvat yhdestä reikäleivästä tai vastaavasta ja parista litrasta maitoa, muutamasta tomaatista sekä mahdollisesti jostain leikkeleestä leivän päälle. Sen verran, että viikonlopun selviää aamupuuron lisäksi. Koululta saa perjantaisin - tai oikeastaan kaikkina päivinä mutta lähinnä nyt perjantaisin - viedä yli jäänyttä ruokaa kotiin viikonloppuevääksi jos tekee mieli jotain ruisleipää tukevampaa mutta tähän asti on pärjännyt ihan hyvin ilmankin.

Outoja tällaiset lomapäivät, ei tiedä mitä sitä oikein tekisi.. Käväisin sitten kävelemässä ja testaamassa jäniskosken upouuden riippusillan, joka teräksisenä on toki vaikuttavan näköinen ja helppohoitoinen mutta ei siinä ihan yhtä paljoa luonnetta ole kuin mitä puisessa olisi..

Tarkoituksena oli leipoa toinenkin omenapiirakka tänään mutta jäi sitten loppujen lopuksi tekemättä, saa nähdä josko tiistai-iltana leipoisi ja veisi mukanaan keskiviikon iltapäiväkahville kielen opiskelun paluun kunniaksi.. Samoin piti käydä Siidassa kuuntelemassa Ilkka Ärrälän Kuva ja kuvaaja -esitystä mutta aika loppui vähän kesken ja päätin korjata pyörän kumin sen sijaan ettei tarvitse enää autolla huristella kouluun. Täytyy huomenna Tapion kanssa haastella oliko hyvä esitys.

Mikan ruskakuva nro 2

Ensi viikolla Ivalossa olisi tarjolla vaalipaneeli. Vähän houkuttelisi mennä kuuntelemaan missä Inarissa oikein mennään tai tullaan menemään. Huomenna aamupäivällä olisi Lapin tietoyhteiskuntatyöpajaa, mihin ikäänkuin ilmoittauduin myös mukaan, tiedä vaikka siitä olisi jotain hyötyä. Työpajassa menee pari tuntia hyvää sarvityökurssia hukkaan mutta täytyy ahertaa iltapäivällä ja vähän päivällisen jälkeenkin sitten senkin edestä.

Lapissa oli ruskakin pari viikkoa. Pitää tunnustaa että vähän meni ehkä ohi mutta pari kuvaa sain sentään napsaistua.. Viikon ehkä paras hetki oli yhtenä aamuna kouluun kävellessä kun aloin kuunnella, että mistä sellainen outo rapina tien vieressä olevasta metsästä oikein kuului. No sehän syntyi koivuista putoilevista lehdistä.

Njuuppâheh tohâmin

Tätä tavoitellaan

 Tulevaan talveen valmistautuminen on viimein alkanut tosissaan viime lauantaina alkaneella karvakenkäkurssilla (njuuppâhkurssâ). 60 tuntia kestävän kurssin tavoitteena on saada aikaiseksi paitsi karvakengät (nutukkaat) myös karvakintaat. Karvakintaat tosin ovat enempi toissijaiset mutta ajan puitteissa täysin mahdolliset. Ja olisihan ne aika päheet..

Oikeaoppiset, perinteiset karvakengät ovat poronnahasta - mielellään omin pikku kätösin - valmistetut äärimmäisen lämpöiset kengät. Kengät vuorataan perinteisesti heinällä mutta heinän sijaan tai lisäksi voi käyttää myös huovasta tehtyjä syylinkejä (kts. Mika huovutuskurssilla). Karvakenkiä on perinteisesti ommelleet naiset miesten keskittyessä lähinnä kuluttamiseen. Kenkien varren pituus voi vaihdella ja kenkiä voi tuunata eri tavoin, mutta oheisessa kuvassa näkyy perinteiset, pitkävartiset karvakengät eli nutukkaat.

Näskäämättömät poronkoivet

Kurssia pitää Hilma Länsman kotonaan Angelissa (Aŋŋel) ja ensimmäisen viikonlopun perusteella kurssi on aivan loistava! Hilma on kunnon poronainen ja puitteet sen mukaiset. Kurssi alkoi tietysti päiväkahvilla, jonka jälkeen vähän puuhasteltiin, syötiin lounasta, puuhasteltiin vähän lisää ja juotiin välillä kahvitkin ja syötiin Irman mukanaan tuomaa raparperipiirakkaa.

Osittain näskätty koipi

Kurssilla näyttäisi olevan noin seitsemän henkeä, mikä on varsin sopiva määrä, koska keittiön pöydän ääreen ei juuri useampia mahtuisikaan ompelemaan. Lappilaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin on kuuleman mukaan aina kuulunut se, että kyläilemään lähdetään ja mennään sen kummempia kyselemättä ja tämä kävi hyvin esille kun poimimme Annan äidin kyytiin. Irma oli ottanut mukaan paitsi nahkoja ja vähän valmisteltuja kenkiä myös makuupussin ja ruokaa ajatuksenaan jäädä Hilmalle yöksi, "jos Hilma minut ottaa". Oikea meininki, ei mitään soittelua ja kyselyitä että "millos te olisitte kotona?", täytynee siirtyä samaan mutkattomaan käytäntöön itsekin..

Koiven parkitsemista pajulla

Karvakenkien valmistus on perinteistä käsityötä parhaimmillaan ja kulkee suurinpiirtein seuraavasti: teurastetaan ja nyljetään poro, leikataan etu- ja takajalkojen turkki ja "liimataan" niiden sisäpuolelle ohuita puusäleitä, jotka estävät turkkia käpristymästä kuivuessaan. Nämä vaiheet oli onneksi tehty valmiiksi ennen kurssin alkua, joten meidän työt alkoivat seuraavasta vaiheesta. Perinteisestä nahan käsittelystä voi lukea Virpi Jääskön Sisnaa Poronnahkaa -hankkeen tuottamasta Sisna-oppaasta (pdf). Opas käsittelee sisnaa mutta alkuvaiheet ovat pitkälti samoja.

Näskääminen - Neskiđ

Näskääminen (neskiđ) eli kaavinta tarkoittaa aluskudoksen kaapimista pois nahasta sekä pehmentää nahkaa. Koipinahkoja kaavitaan erityisesti tarkoitukseen valmistetulla kaapimella esimerkiksi lautaa vasten. Kaapimia on erilaisia mutta yhteistä niille kaikille on, että näskääminen on kovaa hommaa. Riippuen kuinka kauan koipinahka on ollut säilössä, aluskudoksen irrottaminen on joko rankkaa tai todella rankkaa ja tuloksena muutaman tunnin uurastuksesta oli kuusi näskättyä koipinahkaa ja pari rakkoa kämmenissä.

Parkitseminen - Ostodiđ

Näskäämisen jälkeen nahka parkitaan ja annetaan "hautua" jonkin aikaa. Poronnahan parkitsemiseen käytetään yleensä pajun kuoresta valmistettua parkkia, joka tekee nahasta pehmeää. Leppä ja koivu antaa tummemman värin mutta nahka jää kovemmaksi, joten koska nahka on kengissä sisäpuolella on mukavuus tärkeämpää kuin väri. Karvakengissä käytettyä nahkaa ei parkita "kypsäksi", pari käsittelyä riittää ja viikon odottelu riittää - tai riittää ainakin tällä kurssilla.  

Tämän jälkeen nahat puhdistetaan parkista ja leikataan palasiin ompelemista varten. Tällä kurssilla nahat olivat parkissa yhden yön, jonka jälkeen ne leikattiin paloihin ja parkittiin sitten karvomisen jälkeen uudestaan ja jätettiin viikoksi pakastimeen parkkiintumaan.

Yksi kenkä koostuu kuudesta palasesta. Palaset karvotaan eli niiden reunoista poistetaan karvat "noin 1,5 millin" leveydeltä, jotta ompeleminen onnistuu.

Ja tähän saakka pääsimme viime lauantaina ja sunnuntaina. Lauantai kului rattoisasti Teemun kanssa navetassa näskätessä ja parkitessa, sunnuntai vielä rattoisammin muiden kurssilaisten kanssa paloja leikellen ja karvoen. Pöydän ympärillä rupateltiin sujuvasti ja iloisesti niin suomeksi kuin pohjoissaameksikin. Toiset olivat huijanneet ja tuoneet mukanaan valmiiksi parkittuja nahkoja, joten he pääsivät aloittamaan suoraan ompelulla. Voi olla, että käsityö- ja ompelukokemustakin oli hieman enemmän kuin allekirjoittaneella..

Tästä jatketaan huomenna ja Mikan nutukkaiden edistymiseen palataan ehkä jo ensi viikolla..