Kiiđâ majemuš puásuikišto Jergulist

Taan kiiđâ puásuikištoh láá tääl lappâd. Mun lijjim mannee oholoopân Jergulist, Taažâst. Jergul lii uccâ sijdâ suullân 40 kilomeetter keččin Karasjok (Karasjuuhâ?). Tobbeen lii Jergul Astu já kišto lâi juuvâ riddoost Aastu peht.

Mun lijjim tobbeen valjiimin aaigijd. Heikki "aikabussi" Kivinen lâi Turuust já nuuvt mun koolgim leđe Jergulist. Ahti lâi lamaš Kautokeinost já tobbeen lâi nuuvt ennuv čuolmah et sun iv pyevti moonnâđ maassâd toho innig ollágin.. Mut taan kerdi puoh moonâi uáli pyereest! Mon vuoijim toho lávârduv iđedist váhá vuáijuu love ääigi já puoh lijjii vaalmâš maangâ miinuut ovdil koskâpeeivi ko kišto algij. Lávârduv ehidist mun vuoijim maasâd Karasjok. Munjin lâi väldim viste Rica hotellist. Rica lii aaibâs šiev hotel.

Siämmáá ääigi ko lâi muu puásuikišto, Jergulist lâi meiddei Silkirenn, mii lii "et hyggelig skirenn for damer i alle aldre". Ennuv nisoneh tobbeen peiviv já meiddei ehidist ko lâi "after party". Munjin ij kihheen eeđâ maiden já mun kuullim tast eskin puáttee peeivi. Vuoi.

Mutâ mudoi kišto moonâi aaibâs pyereest.. Ij lamaš hirmâd ennuv poccuuh, tuše suullân vittlov mutâ ij totkin häittidâm. Piäiváš pastij, puohah lijkkujii já muu uási moonâi čuolmâttáá. Nuuvt pyereest ete mun puávtám moonnâđ toho uddâsist-uv kuás peri. Ahti ij pyevti ettâđ siämmáá.. :-)

Kielâmiästárokko II

Taan ohhoost must lii lamâs pargohárjuttâllâm ko iärásein láá lamaš kielâmiästárohhoost. Mun ožžum leđe pargoost, vâi mun puávtám Varpu pargoh opâttâllâm. Varpust láá innig tuše muáddi peivi ovdil ko sun vuálgá luámust.

Naa, maid mun lam talle porgâm taan ohhoost? Vuossaargâ mun lijjim aaibâs táválâš pargoost muu uđđâ toimâttâhâst. Mun mááksim muáddi reekig já Varpu máttááttih munjin muu pargoid.

Majebaargâ mun moonnim kielâpiervâlân. Tobbeen mun luuhim váhá kirjeid párnáin. Kerttu puátij Avelist eelliđ piäjust meid já puotij ohtâ reekkig munjin. Eehidpeivist must lâi auto huolâttuvvâst Hervik tivottuvvâst Kaamasist. Hervik lii aaibâs pyeremus! Ihehuolâttâš máksij 75 euro já tast tuše 20 euro pargoid. Já tot ij lamaš hyeni huolâttâš meidgin, ko must lâi kejâttâs tuorâstuv ige lamaš mihheen váivih. Pyeri hommá ja pyeri Hervik!

Koskoho mun lijjim Piäjust, mii lii seervi nubbe piervâl Anarist. Tobbeen mun spellim ennuv párnáiguin. Eehidpeiviv mun lijjim škoovlâst rähtimin pessipargoid. Škoovlâst lii lamaš Nenetsikyesih taan ohhoost já sij máttááttii mijjân iäráseh sii kietâtyejeh. Pessityejeh lijjii hitruus já viehâ älkkeeh meid.

Tuorâstuv mun vuolgim Avelân Varpuin. Must lâi tot kejâttâs já muoi ferttijm eelliđ Kiátust, mii lii Seervi kuálmáád piervâl Avelist. Kerttu ij lamaš pargoost onne, vâi mun teeivim Satu já sun vuosij munnuin käähvi.

Vástuppeivi must ij lamaš mihheen pargoid, vâi mun jotim Sajosân, rähtim váhá liävsuid já moonnim škoovlân puurrâđ.

Addel addâgâš olssâd

Mun lam lamâš tääbbin tääl nelji máánu já ij vala oppâđ adeliđ addâgâš olssâd. Kenski jo aaibâs forgâ. 

Puáttee ohon mij teivâp mielâmiäštáreh. Mun ja muu paarâ, Airi, muoi teiveen munnuu kielâmiäšter Avelist. Muoi kolgâvettee väldiđ paddimpiergâs fáárun, ete muoi pyehtivettee paddiđ suu maainâseh. Muoi láán tobbeen vuossamuš majebaarga já talle vuossarga peeivi munnust kolgâvettee kuldâliđ maid sun sáárnui. Já talle teivâvettee sun oppeet koskoho. Tuorâstuh lii oppeet porgâpeivi munnust, muoi kuldâlvettee lassee já čäälliđ maid sun sáárnuigis. Já talle vástuppeeivi mist lii škoovlâ já mij ettâp ohhoost. 

Já tuot lii muu taan oho anarâškielâ rappoort. Já tohon moonâi tuše tijme teikâ váhá paijeel..

Anna sai hirmu-urakan valmiiksi ja palautti viime perjantain kokeet tarkistettuina tänään. Missä ja milloin tahansa muualla olisin varmasti ihan tyytyväinen neloseen mutta koska en ole vielä oppinut antamaan itselleni anteeksi niin en (ainakaan vielä) voi sanoa olevani. Kenski talle puáttee oho, ehkä sitten ensi viikolla.

Koe oli peruskurssi I:n ainoa koe, joten tekemistä ja tehtävää oli melko paljon. Onneksi opiskelu on ollut sen verran rankkaa ja haastavaa, että sitä on ollut pakko tehdä kaiken aikaa, joten sinänsä ei ollut hirveästi väliä kuinka pitkä tai laaja koe oli. Parempi numero jäi kiinni pääasiassa vaatteista. Sain (odotetusti) surkeat pisteet tehtävästä, missä piti kuvailla pukeutumista. Vaatesanastolappu jäi muutamana päivänä kotiin enkä vain muistanut/jaksanut kerrata sanoja iltasella eikä puuvsaheilla, suháilla já t-pääiđillä kovin pitkälle pötkitä Inarin pakkasissa.. Mutâ ijba tot mihheen, viehâ pyereesthân tot moonâi.

Mutta jokohan rantsussa istuminen riittäisi tältä päivältä ja voisi lähteä päivälliseväiden kera kotiin rentoutumaan hetkeksi? Päivän ruokapalvelu hieman tökki koulussa; aamiaisella tarjoiltiin edellispäivän kylmää mannapuuroa ja muroja ja päivällisen sijaan sai matkaansa eväspussin. Aamiaisen tarjoili talon siivooja kun aamuvuoron emännän auto ei ollut lähtenyt käyntiin (mikälie kesädiesel) ja päivällisellä oli ollut jotain muuta häikkää - tai sitten Tarjalla oli vaan kiire itsenäisyyspäivän viettoon..

Ai niin, eilisilta kului rattoisasti Ivalon kielipesässä Anarâš-illassa laulellen inarinsaamenkielisiä joululauluja. Paikallinen pastori Tuomo isännöi ja osallistujamäärä tuplaantui kun meidän luokan minä, Outi, Laura ja Airi tulimme paikalle.. :-) Onneksi illan kahvi-, joulutorttu- ja -piparitarjoilu ei rynnistyksestämme ollut moksiskaan ja santsatakin saattoi.. Takkâ kielâpiervâl Kerttust!

Karvakengät ovat edelleen viimeistä silausta vaille, mutta jos vain ensi viikon kielimestaripäivistä onnistun hieman siirtämään tunteja iltaan niin viimeiset silaukset syntyvät tuolloin ja kengät valmistuvat sopivasti joululomalle matkaan otettaviksi..

Hih, hauskaa kun rantsun baarissa ehkä-eläkeläissetä kertoo kavereille käyneensä etelässä ja ostaneensa ipadin. On kuulemma nopea ja tosi kätevä. Ja paljon nopeampi kuin netti. :-)

Mutta nyt kotiin.

Čohcâtälvi puáttim Sämieennâm

Suomen lisäksi syystalvikin on tullut Saamenmaahan. Kävin viiden jälkeen pyöräilemässä kylällä sormikkaissa ja lenkkareissa ja niin sormet kuin varpaatkin meinasivat paleltua.. Mutta se ei ole tämän kirjoituksen aiheena, vaan tämä on ensimmäinen inarinsaamenkielinen kirjoitus tässä blogissa. Surkeaa räpellystä mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa paranee..

Čohčâmáánu. Säämi máttááttâškuávdâš lii loje já kuárus ko uáppeeh láá luámust. Mun-uv lam šoddâm uuccâđ purrâmâš aaibâš jieš! Luhhoost mun teivim puolâsskaapist muádi oho tassaaš tohon läjidiđ herttâmäälis.

Jeera lieggiittâs já liegâs čääci potkim pasepeeivi já táálu lii jo aaibâs káálus. Muu ferttim kárvuttiđ kuheseh puuvsah já pusseer onne. Já mun ij kuássin lah kuhesuájás pusseer pääikkin. Anarâskielâ lasseen mij lep meiddei säämi kultuur táá pajeest. Hirmâd mielâkiddiivâš!

Mun iälim Čevetjävri puásuitáálu Sanilast jieht eehid. Minna já Tuija leppim meiddei fáárust. Sanila faallim mielâttem njáálgá purramâš Keskusta jienâstâsehidist. Tun kuáddáččih kolliđ tobbeen.

Tot kuho tot. Čuávuvâš râkkân maidnii kukkeeb já mielâkiddiivâšeb.

Algâkuursâ maaŋaabeln

Alkeiskurssi suoritettu, jee!

Algâkuursa lii lappâd. Nelji oho maaŋaabeln já mun sâârnum jo váhá anarâškielâ. Syeinimáánust mun jiem vala oskom et mun puávtám. Mun lam ennuv čuuvtij iilooš já tuđâvâš! Ánná lâi meiddei iilooš.

Kirjoittamista inarinsaameksi hankaloittaa merkittävästi monet asiat, mutta aikamuotojen rajoittuminen preesensiin ehkä eniten. Ehkä en vain vielä(kään) osaa elää riittävän hyvin tässä hetkessä.

Alkeiskurssin loppukoe meni siis yllättävänkin hyvin. En toki hylkyä odottanutkaan mutta en kyllä aivan noin hyvääkään tulosta. Onneksi kyse oli alkeiskurssista ja tehtävistä tuli pisteitä aika reilusti, joten pienet yksittäiset virheet siellä täällä eivät tiputtaneet pisteitä välittömästi nollille.  
Eilisillä kertaustunneilla ennen koetta oli hetkittäin melko toivottoman tuntuinen olo mutta luotin vahvasti gDocsissa oleviin tuntimuistiinpanoihin, joita kokeessa sai käyttää hyväksi - tai niin kuvittelin, sillä koepapereita jaettaessa selvisi, että paperilla olevat muistiinpanot on sallittu, konetta ei saa käyttää.. Hups.

Tämän blogin portfolio-tagilla merkityt tekstit keskittyvät kieleen ja sen opiskeluun. Opintoihin kuuluu portfolion tekeminen keväällä, minkä on tarkoitus olla kertomus opiskeluvuodesta ja kertoa omista "saavutuksista" vuoden varrelta.

Mitä sitten olen kuukauden aikana oppinut? Välillä tuntuu etten juuri mitään; osaan kyllä aamulla sanoa pyeri iiđeed - joskin välillä jostain syystä toivotan pyeri eehid hyvän huomenen sijaan - ja vastaan sujuvasti maht mana -kysymykseen mutta korvien välissä vastaa turhauttava tyhjyys kun haluaisi kertoa hieman monipuolisemmin tuntemuksistaan. Na váhá kal vaibân mutâ mudoi pyereest -tapaisen lauseen saa kyllä aikaiseksi jos vähän pohtii mutta tuosta noin vain vastauksen kysymykseen ei kyllä onnistu. Pitäisi ihan oikeasti opetella ulkoa sopiva valikoima vastauslauseita päästäkseen jonkinlaiseen ajatustenvaihdon alkuun.

Toisaalta, kuukausi sitten en osannut sanaakaan sen paremmin inarin- kuin mitään muutakaan saamea. Ja pohdin Ivalon kirjaston seinässä olevista teksteistä, että mikähän on mitäkin saamea. Nyt osaan jo hyvällä prosentilla melko lyhyestäkin tekstistä sanoa onko kyseessä inarin-, pohjois- vai koltansaame ja osaan kymmeniä sanoja ja rakentaa ihan oikeita, ymmärrettäviä lauseita. Osaan myös ainakin yrittää taivuttaa sanoja yksikössä ja aika monta kertaa menee ihan oikeinkin. Ja mikä positiivisinta, sisällön kyllä ymmärtää vaikkei ihan putkeen menisikään.

Joten jos asiaa näin ajattelee niin ehkä sitä kuitenkin jotain on päähän tarttunutkin vaikkei ihan aina siltä tunnukaan. Elättelen vahvasti toivoa, että tuleva parin viikon "kielitauko" hauduttaisi päähän istutettuja kielijyväsiä niin, että puhetta tulee lähes solkenaan kun peruskurssi alkaa - tai että verbien ja substantiivien taivutussäännöt olisivat päässä niin hyvin, että sanojen taivuttaminen edes yksikön eri muotoihin onnistuisi ilman apuvälineitä.

Loppuviikon suuri tavoite olisi saada viimein kirjoitettua puhtaaksi viimeisen kuukauden tuntimuistiinpanot ja kasata kaikki kielioppiin liittyvät jutut mukavasti ja tiiviisti muutamalle sivulle selkeine ja runsaine esimerkkeineen. Saapas nähdä kuinka hyvin tämä onnistuu.

Muu nommâ lii Mika ja mun lam anarâškielâ uáppee Anarist. Näillä mennään.

Čuanjágâš tot čuánjá

[Áddâgâs ko mun maŋonim]

Viikon kevennyksenä opeteltiin tiistain aamupäivän tunneilla hieman Hanhi hanhinen -laulua/joikua ja kuulemma luokallamme on laulutaipumuksia, joten lauleskelemme todennäköisesti enemmänkin tulevaisuudessa ja ehkäpä jopa opettelemme parit joiut tässä syksyn mittaan..

Addâgâs, jiem ibbeerd! - Anteeksi, en ymmärrä!

Syyskuun ensimmäinen ja samalla neljäs kouluviikko soljui tiiviisti verbien maailmassa. Opettelimme lähes epätoivon vimmalla 2-tavuisten verbien taivutusta yksikössä ja haasteita tuntui riittävän, vaikka jäljellä ovat vielä 3- ja 4-tavuiset sekä supistumaverbit, kaksikko ja monikko, mennyt aikamuoto ja pari muuta pikku juttua.. Siinä missä nominien taivutuksessa ongelmia saattaa aiheuttaa se, että joidenkin sanojen tavujen lukumäärän näkeekin vasta monikkomuodosta. Esimerkiksi sana kosáttah (vartiosto) näyttää äkkiä katsottuna kolmetavuiselta mutta eipä olekaan, koska kun sanaa taivuttaa monikkoon niin se muuttaa muotoaan muotoon kosáttuvvah, joka on selkeästi nelitavuinen ja nelitavuisethan taipuvat aivan eri tavalla kuin kolmitavuiset...

Hieman vastaava muna-kana-ilmiö kuin verbien taivutuksessa tapahtuvien vokaalimuutosten kanssa. Eri tavujen vokaalit ensin muuttuvat taivutettaessa, minkä jälkeen eri tavujen vokaalit vaikuttavat toisiinsa: á ei pidä e:stä, joten toisen tavun á pakottaa myös ensimmäiseen tavuun á:n ja koska yá on liian "hankala" äänne se muuttuu uá:ksi, mikä taas ei pidä â:sta, joten hieman tilanteesta riippuen vokaaliyhdistelmä ye muuttuu joko uá:ksi tai uo:ksi. Että silleen.

Näiden lisäksi on sitten tietysti sanoja kuten ettâđ, joka haluaa kulkea omia polkujaan ja joka taipuu yksikön 3. persoonassa muotoon iä'tá...

Tääl mun jiem addim - Nyt minä en ymmärtänyt

Viikon suuriin saavutuksiin kuului tuntimuistiinpanoista ja kirjan kielioppiosiosta yhdistelemällä aikaansaatu kaksisivuinen tiivistetty kielioppi: inarinsaamen kaksitavuisten verbien taivutus yksikön preesensissä. Tämä suuri kirjallinen teos yhdistää yhdelle paperille ko. verbien taivutussäännöt, vokaali- ja konsonanttimuutokset.

Inarinsaamessa on myös ärsyttäviä pikku kielellisiä poikkeavuuksia suomeen verrattuna, mitkä aiheuttavat jatkuvia vaikeuksia. Kun suomessa kieltosana ei ole monikossa vaikka monikosta puhutaankin, kuten "minulla ei ole kissoja", niin inarinsaamessapa kieltosana taipuukin substantiivin mukana: "must iä lah kisáh" eli sanatarkasti "minulla eivät ole kissoja". Ja kun tämän tapaiset kieliopilliset asiat tulevat selkäytimestä eivätkä niinkään tietoisesta kieliopin tuntemuksesta niin voin kuvitella ongelmia olevan luvassa vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Jiem lah vises, iberdim-uv olmânáál - en ole varma, ymmärsinkö oikein
 Anteeksi kun pieni ihminen ei jummarra! Viikon päätteeksi saimme erittäin hyödyllisen muistilapun, jossa neuvotaan monta erilaista tapaa pyytää anteeksi sitä ettei oikein ymmärrä. Voin kuvitella lapun lauseille olevan käyttöä monen monituista kertaa kunhan saa päntättyä lauseet ensin päähänsä.. Liiallisen television katselun on täytynyt jo sulattaa aivoistani suuren osan, sen verran hankalalta uuden kielen opiskelu on tuntunut..

Tääl mun jiem kale aaibâs addii - nyt minä en kyllä oikein ymmärrä

Viikon kevennysosastolle voisi laittaa sanan poškâ, joka on juurikin sitä miltä vähän näyttääkin. Ja tämän sanan tuntevat jo inarinsaamelaiset lapsetkin, koska mitään hienostelevampaa termiä "kakkoselle" ei ole olemassakaan. Lapset käyvät poškâlla siinä missä aikuisetkin, jotta poškâ ij lii puuvsâin.

Viikon jännitysmomentiksi ensi viikon vastausta odottamaan jääköön kysymys: miksi saamelaiset eivät puhu tunteista?

Anarâskiela, okko 3 - Aktiivuáppei Kotkaast Aanaarjäävri riddoost

Muu nommâ lii Mika já mun lam atk-vuávvájeijee mutá táál mun lam anarâškiela uáppee. Mun lam meddâl Kotkaast já tääbbin mun aasâm Jeerast, Aanaarjäävri riddoost. Mun oopâm aanaarsämikielâ Säämi máttááttáskuávdâšt já sáárnum jo váhá anarâškielâ. 

Muu vuossâmuš lause. Olisipa koulun toimiston väki ollut aktiivisempi niin tietäisin mitä lausekin on inarinsaameksi mutta kun ei niin en. Inarinsaamen sähköinen sanakirja ei voi tulla saataville liian nopeasti..

Viikon kielellisenä teemana on ollut nominit ja lokatiivi, joka vastaa kysymyksiin kiäst (kenelle/keneltä), kost (missä/mistä paikasta) ja mast (missä/mistä asiasta). Lokatiivilla voi kätevästi ilmaista asuvansa jossain (mun aasâm Anarist) ja olevansa kotoisin (tai kirjaimellisesti sanottuna pois) jostain (mun lam meddâl Kotkaast). Lokatiivissa on periaatteessa melko selkeät kielioppisäännöt sanojen taivutukseen mutta käytännössä mukaan mahtuu pari kolme poikkeusta ja tarkennusta - huomenna nähdään keksinkö tänään harjoituksia tehdessä ihan oman säännönpuolikkaan valintoja ohjaamaan..

Inarinsaamen opiskelun yksi mielenkiintoisimmista piirteistä on se, että koska olemme vasta kolmas "vuosikurssi" varsinaista kielenopetusta saavia hyvin pitkään aikaan, pääsemme hetkittäin myös kehittämään kirjattua kielioppia. Harjoituksia tehdessä ja sanoista keskustellessa aina välillä törmätään tilanteeseen, jossa ylöskirjattu kielioppi"sääntö" ei pidäkään aukottomasti paikkaansa ja jos oikein hyvin käy keksimme porukalla tarkennuksen sääntöön.

Ensi viikolla verbien kimppuun.

Liäksu luuhâm Aanaarjäävri riddoost.

Anarâskiela, okko 2 - Stuorrâ Pielbáájävri riddoost

Toisen viikon pääaiheena olivat 2-tavuiset nominit ja niiden taivutus: perusmuoto ja genetiivi/akkusatiivi. Yritimme takoa päähän kolmen eri sanaryhmän taivutussääntöjä: -â, -i ja -u-loppuisten, -e, -o ja -a-loppuisten sekä á-loppuisten.

Ensimmäisen ryhmän sanoilla 1. tavun vokaali pidentyy, toisen ryhmän sanoilla ei pidenny ja kolmannen ryhmän sanoilla tapahtuu molempia. Kaikissa ryhmissä keskuskonsonantissa tapahtuu astevaihtelu vahvasta asteesta heikkoon.

Esimerkiksi: kandâ -> kaandâ, enni -> eeni, táálu -> táálu, ahe -> ave, okko -> oho, njamma -> njama sekä riävská -> riävská.

Ja ei, Mika ei ole seonnut kaiken pänttäämisen tuloksena, vaikka teräväsilmäisimmät niin ehkä jo ajattelivatkin. Táálu-sanassa on perusmuodossa ns. puolipitkä l-kirjain eli lausuessa l pitenee hieman mutta ei niin paljon kuin jos niitä olisi sanassa kaksi. Toinen hauska sana on riävská, jossa taas perusmuodossa on lyhyt diftongi iä ja genetiivissä/akkusatiivissa "normaali". Riekkoa taas ei pidä sotkea Reeskaan (kala), joka kirjoitetaan riäská. Riekon tapauksessa sanan keskellä oleva v-kirjain ääntyy "yy:nä". Kummassakin sanassa on perusmuodossa lyhyt diftongi. Eikun harjoittelemaan!

Viikon metsäretkellä patikoimme koululta lähellä Juutuajoen rannalla sijaitsevalle laavulle ja matkalla tutustuimme erityisesti erilaisiin sieniin ja muihin luontoon liittyviin sanoihin. Opin, toivottavasti, että inarinsaamessa lauseessa on yksi persoonamuotoinen verbi loppujen ollessa perusmuodossa:  mun moonâm nuurrâd muorjijd, mun jiem nuurâm kuobbârijd.

Mielenkiintoista miten tahti toisaalta tuntuu kovin rauhalliselta - etenemme kirjaa yhden kappaleen viikkovauhtia - ja toisaalta aivan liian nopealta. Sanoja ja kielioppia valuu päälle jatkuvalla tahdilla ja ärsyttävän usein tuntuu ettei päähän ole jäänyt mitään. Mutta toisaalta, pari viikkoa sitten en osannut kieltä sanaakaan ja nyt osaan sentään jo tervehtiä ja muodostaa muutaman muunkin lauseen. Suurin ongelma lauseiden muodostamisessa on tarvittavien sanojen puute, joten pitää vain purra hammasta ja jatkaa sanojen imemistä sisään.

Tavallaan opintoihin liittyen aloitin myös Erika Sarivaaran väitöskirjan "Statuksettomat saamelaiset.
Paikantumisia saamelaisuuden rajoilla" lukemisen. Siinä tutkitaan ns. statuksettomien saamelaisten paikantumista saamelaisyhteisössä sekä heidän saamen kielen käyttöään. Statuksettomaksi saamelaiseksi kutsutaan henkilöitä, jotka polveutuvat saamelaisesta suvusta mutta joilla ei ole saamelaisstatusta eli heitä ei ole merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon syystä tai toisesta.


Puáttee kiärdán!

Anarâškielâ, okko 1

Pyeri peivi!

Suurinpiirtein näin alkoi Mikan matka inarinsaamen saloihin. Luokan edessä seisoi asiastaan innostunut Anna Morottaja, joka lupasi, että puolen vuoden kuluttua ilahduttaisimme paikallisia inarinsaamen kielimestareita jutellen enempi vähempi sujuvasti heidän omalla kielellään. Opiskelijat ovat lähes yhtä innostuneita ja mikäpä on ollessa kun oppitunnit pidetään Sajoksessa, Inarin uuden uutukaisessa saamelaiskulttuurikeskuksessa keskellä Inarin kirkonkylää.

Maht mana? Pyereest!

Ensimmäisten päivien kielikylpy on ollut melkoinen vaikka hetkittäin tuntuu siltä ettei päähän ole jäänyt juuri mitään. Inarinsaamen kieliopillisiin koukeroihin on tutustuttu neljän tunnin päivätahdilla. Ahkeroinnin tuloksena osaan tervehtiä ja hyvästellä sekä kysyä kuinka menee ja kenen kanssa keskustelen. Tällä ei vielä kovin kauas pötkitä mutta jos sama tahti jatkuu niin muutaman viikon kuluttua ohjelmassa oleva päivä nuoren kielimestarin seurassa saattaa pitää sisällään muutakin kuin "Mii taat lii? Nabai tuot?" -lauseita jokaisen kivenmurikan kohdalla.

Sanavarasto käsittää ensimmäisen viikon jälkeen parikymmentä sanaa ja kielioppisesti on tutustuttu inarinsaamen erikoiskirjaimiin, ääntämiseen, diftongeihin sekä muihin kielen erikoisuuksiin, kuten "me kaksi" -käsitteeseen. Suomen kielen yksikön minä/sinä/hän ja monikon me/te/he lisäksi saamessa on näiden välimuodot me kaksi/te kaksi/he kaksi. Esimerkiksi "näkemiin" sanotaan moonâ tiervân (yhdelle), mannee tiervân (kahdelle) ja moonnâđ tiervân (monelle). Mielenkiintoista, kätevää ja toisaalta hieman haastavaa.

Omalla tavallaan haastavaa on myös muistiinpanojen tekeminen saamenkielen erikoismerkkien osalta, minkä vuoksi vaihdoin tietokoneeni näppäimistön pysyvästi saamenkieleen totutellakseni merkkien sijaintiin. Parin päivän jälkeen saatoin jo sulkea näppäimistökarttaikkunan ja viikon jälkeen merkit löytyvät jo melko sujuvasti, ainoastaan www-osoitteiden kirjoittamisessa ilmenee jatkuvasti ongelmia, koskapa w-kirjaimen kohdalta tulee š-kirjain ja www on täysin selkäytimessä mutta eiköhän sekin tästä pikkuhiljaa..


Hyvin pintapuolisten saamen kulttuuria koskevien raapaisuiden perusteella voi vain mielenkiinnolla odotella varsinaisten kulttuurituntien alkamista. Syksyn käsityöjaksolla tehtävää työtäkin pitäisi pohdiskella. Mahdollisesti päädyn tekaisemaan luhkan mikäli se herättää riittävästi kiinnostusta luokan muissa opiskelijoissa. Suopungin kielan ja puukon voinee tehdä vapaaehtoisilla iltakursseilla ja nutukkaat ommeltaneen keväällä. Tai sitten toisinpäin, olisihan se toisaalta mukavaa jos pakkasessa tarkenisi kävellä heti alkuvuodesta..


Viikkoon mahtui myös erilaisia tapahtumia. Perjantaina Sajoksessa oli kansainvälinen porokulttuuria pohtiva seminaari ja samana päivänä alkoi Ijahis Idja, alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma.

Viikon huippusaavutuksiin kuului myös toisena päivänä tekaistu pseudo-inarinsaamenkielisillä nimillä tehty kähvilisto, jonka mukaan ryhmässämme opiskelevat: Äiri, Áljaš, Joháŋŋa, Káđá, Láára, Mikká, Miŋŋá, Ŋeetá, Ouđi ja Táiná.

Ij nuuvt pyereest

Ehkä hieman yllättäen - tai sitten ei - kaikkein eniten hiusten repimistä on aiheuttanut tietotekniikka. Verkkoyhteydet Sajokseen tuntuvat olevan käsittämättömän hitaat tai mahdollisesti koko SAKK:n verkko on jotenkin "huono", koskapa esimerkiksi 10 minuutin odottelu koneelle kirjautuessa on kuulemma yllättävänkin nopeaa.. Täällä tuntuu myös olevan käsittämätön halu hankaloittaa käyttäjien elämää mahdollisimman paljon, esimerkiksi estämällä ei-http-yhteyksien avaaminen talosta ulos. Joskus voisi olla ihan hyödyllistäkin "pingata" jotakin palvelinta, joka ei vastaa mutta eipä onnistu ei. Tai voisi olla mukavaa ja ehkä jopa hyödyllistä ladata yle Areenasta opetuskäyttöön saamenkielisiä videoita tai radio-ohjelmia mutta ei onnistu sekään, ei. Update: Areenan videoiden lataaminen toimiikin koululla mutta ei jostain syystä Sajoksessa, minkä kuitenkin kai pitäisi olla jotenkin koulun verkossa kiinni. Strange.

Sajoksessa on yhden Sajos-nimisen langattoman verkon sijaan kymmenkunta eri verkkoa, jotka kaikki tuntuvat toimivan samalla tavalla; pääsalissa on neljä eri verkkoa, ajatuksena varmaankin ollut hajauttaa käyttäjämääriä. Samoin täälläkin voisi tehdä hyvää laskea kuinka monta euroa vuodessa hukataan työtunteina täysin alimitoitetuista sähköpostilaatikoista johtuvaan jatkuvaan sähköpostilaatikon järjestelyyn.

Muutamassa päivässä "ei voi olla totta!" -lista on jo yllättävän pitkä.. Mutta tämä ei ollut IT-blogi, joten lopetan täältä tähän.

Pyeri loppâokko!