Aanaar peivikirje #006

Skábmagovat lii monâmin. Mun lam tobbeen lamaš váhá poorgâm vástuppeeivi. Jiem nuuvt ennuv mutâ váhá kuittâg. Vástuppeeivi Sajosist lâi meid stuorrâmuš já pyeremuš konsert kuássin ko Mari Boine puáđij Anarân. Sun lavluij kyehti tiijme. Sajosist ij lamaš ollágin rijjâ saje. Mari maŋa masa puoh moonnâh Hotel Inari, kost lâi Ailu Valle. "Rantsust" lâi hirmâd ennuv ulmuuh meid.

Lávurduv eehid lâi Somby Hotelli Kultahovist. Somby lâi viehâ pyeri. Ij ollágin taggaar muusik ko mun táválávt kuldâlâm, mutâ nuuvt teikâ návt, pyeri Somby lii. Mun lijjim hirmâd vaibâm jieht ehidist já mun ferttij vyelgiđ pááikán masa tállân ko Somby nohái. Mun vyeijilim Kultahovist váhá maŋa koskâijjâ já ij-uvks poolisauto vuálgá muu tyehin já váhá maŋa copcij muu Siida peht. Mutâ luhhoost mun juuvâm tuše čääci, já nuuvt suoi lyestiv muu moonnâm.

Skábmagovat on menossa. Olen ollut siellä vähän työskentelemässä perjantaina. En niin paljon mutta vähän kuitenkin. Perjantaina Sajoksessa oli myös suurin ja paras konsertti koskaan kun Mari Boine tuli Inariin. Hän lauloi kaksi tuntia. Sajosissa ei ollut yhtään vapaata paikkaa. Marin jälkeen melkein kaikki menivät Hotelli Inariin, missä oli Ailu Valle. Rantsussa oli hirmoisun paljon ihmisiä myös.

Lauantaina oli Somby Kultahovissa. Somby oli melko hyvä. Ei ollenkaan sellaista musiikkia kun minä tavallisesti kuuntelen, mutta niin taikka näin, Somby on hyvä. Minä olin hirmuväsynyt eilen illalla ja minun piti lähteä kotiin melkein heti kun Somby lopetti. Minä lähdin ajamaan Kultahovista vähän jälkeen puolenyön ja eikös poliisiauto lähde minun perään ja vähän myöhemmin pysäytti minut Siidan kohdalla. Mutta onneksi minä juon vain vettä ja niin he päästivät minut menemään. 

Perjantai-illan huumaa

[Hmm, olisin voinut vaikka vannoa julkaisseeni tämän(kin) kirjoituksen jo viime perjantaina mutta näköjään en...]

Perjantai-ilta Hotelli Inarin baarissa eli tuttavallisemmin Rantamarissa. Päivän hyvä työ on tehty kun kopioitiin Minnan ja Annan kanssa säämi-suomâ -sanakirja sekä kielioppikirja koko ryhmälle eli muutama tuhat aanelkkua tuli huruutettua mankelista.. Viime sunnuntain (9.9.) portfolio-entry näkyi jostain syystä jääneen julkaisematta, joten julkaisin senkin sitten äsken.

Rantsussa kuulemma törmää aina tuttuihin ja niin tälläkin kertaa vaikken edes tunne täältä juuri ketään! Anna oli Suvin kanssa poropizzalla ja vähän myöhemmin pyödän ääreen istahti sama kaveri, jonka pari viikkoa sitten kyyditsin Ivalosta kylille. Metsässä on kuulemma aika kulunut varsin hyvin vaikkei laavu kuulemma vielä valmis olekaan. Lisäksi täällä törmää yllättävän usein "julkimoihin" tai muuten vain tavallista taatelintallaajaa tunnetumpiin ihmisiin, kuten esimerkiksi taiteilija Merja Aletta Ranttilaan. Merja on melko usein nähty vieras rantsussa ja "mitä rumempi sen komiampi mulle" vaikuttaisi olevan Merjan lempilausahduksia..

Eilinen iltapäivä ja alkuilta sujui mukavasti Saariselällä Barents-messuilla. Messuilla pohjoisen alueen matkailu- ja käsityöyrittäjät - tai ainakin jokseenkin vaatimaton subsetti heitä - esittelee palveluitaan ja tuotteitaan. Messuilta olisi saanut Ski Saariselän kausikortin hintaan 108 euroa mutta kun en heti ostanut niin en sitten enää tänään sinne ehtinyt, joten voi olla ettei tarvitse ensi talvenakaan kauheasti lasketella. No, eipähän tule kiusausta alkaa hankkia uusia välineitä ja voi hiihtää senkin edestä..

Saariselän Kuukkelista saa ihan oikeasti erittäin hyvänmakuisia munkkirinkeleitä, joita ei muuten kannata ostaa Kuukkelin kahviosta, missä ne maksavat 51 senttiä enemmän kuin 10 metrin päässä olevalta leipomotiskiltä ostettuna. Eli ensin kahvi kahvilasta, sitten munkki viereiseltä tiskiltä hintaan 99 snt ja sitten terassille munkkikahville - parempia munkkeja saa varmasti etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Perjantain ja viikon kulttuuripläjäys tuli aamupäivällä kun siirryimme oppitunnilta ensin lasten satutuokiota kuuntelemaan ja sen jälkeen Siidaan tutustumaan Painettu saamen kieli - Paulus Diaconuksesta Johan Turiin -kirjanäyttelyyn. Ihan melkein meitä (ja pohjoissaamen opiskelijoita) varten järjestetty kirjakokoelman esittely sen omistajan, Ilkka Paateron, toimesta oli aivan älyttömän hyvä. Esittely oli niin hyvä, että palaan näyttelyyn vielä toisenkin kerran perehtymään siihen tarkemmin ja kerron siitä sitten lisää. Nyt riittänee, että ihan ihka ensimmäinen saamenkielinen kirja oli Lars Levi Laestadiuksen kirjoittama ja siitä on aika kauan aikaa.

Ilkka piti yli puolentoista tunnin esittelyn näyttelyssä olevista kirjoista ja niiden kirjoittajista. Esitys oli niin hyvä ja mielenkiintoinen, että edes uhka myöhästyä ilmaiselta lounaalta ei saanut suurinta osaa ihmisistä poistumaan tilaisuudesta kesken ja se kertoo jo paljon! :-)