Aanaar peivikirje #006

Skábmagovat lii monâmin. Mun lam tobbeen lamaš váhá poorgâm vástuppeeivi. Jiem nuuvt ennuv mutâ váhá kuittâg. Vástuppeeivi Sajosist lâi meid stuorrâmuš já pyeremuš konsert kuássin ko Mari Boine puáđij Anarân. Sun lavluij kyehti tiijme. Sajosist ij lamaš ollágin rijjâ saje. Mari maŋa masa puoh moonnâh Hotel Inari, kost lâi Ailu Valle. "Rantsust" lâi hirmâd ennuv ulmuuh meid.

Lávurduv eehid lâi Somby Hotelli Kultahovist. Somby lâi viehâ pyeri. Ij ollágin taggaar muusik ko mun táválávt kuldâlâm, mutâ nuuvt teikâ návt, pyeri Somby lii. Mun lijjim hirmâd vaibâm jieht ehidist já mun ferttij vyelgiđ pááikán masa tállân ko Somby nohái. Mun vyeijilim Kultahovist váhá maŋa koskâijjâ já ij-uvks poolisauto vuálgá muu tyehin já váhá maŋa copcij muu Siida peht. Mutâ luhhoost mun juuvâm tuše čääci, já nuuvt suoi lyestiv muu moonnâm.

Skábmagovat on menossa. Olen ollut siellä vähän työskentelemässä perjantaina. En niin paljon mutta vähän kuitenkin. Perjantaina Sajoksessa oli myös suurin ja paras konsertti koskaan kun Mari Boine tuli Inariin. Hän lauloi kaksi tuntia. Sajosissa ei ollut yhtään vapaata paikkaa. Marin jälkeen melkein kaikki menivät Hotelli Inariin, missä oli Ailu Valle. Rantsussa oli hirmoisun paljon ihmisiä myös.

Lauantaina oli Somby Kultahovissa. Somby oli melko hyvä. Ei ollenkaan sellaista musiikkia kun minä tavallisesti kuuntelen, mutta niin taikka näin, Somby on hyvä. Minä olin hirmuväsynyt eilen illalla ja minun piti lähteä kotiin melkein heti kun Somby lopetti. Minä lähdin ajamaan Kultahovista vähän jälkeen puolenyön ja eikös poliisiauto lähde minun perään ja vähän myöhemmin pysäytti minut Siidan kohdalla. Mutta onneksi minä juon vain vettä ja niin he päästivät minut menemään. 

Skammâ lii tääbbin

Heh, pitkästä aikaa taas täällä.. Huomaan aloittaneeni tämän jutun kirjoittamisen alkuviikosta:

"Kaamos on täällä. Utsjoella aurinko laski viimeisen kerran pitkään aikaan eilen, Inarissa mahdollisesti tänään, paha sanoa kun viimeinen viikko on ollut sen verran pilvistä ettei aurinkoa ole muutenkaan näkynyt. Harmillista, olisi ollut kiva nähdä se viimeinen välähdys mutta katsotaan josko huomenna riittävän korkealle kiipeämällä näkyisi.."

No ei tullut kiivettyä korkeammalle mutta muutamana vähemmän pilvisenä päivänä näkyi kyllä aamupäivällä auringon nousu aikaan varsin ikimuistoisia taivaanrantoja vaikkei aurinkoa enää näkynytkään..

Viikko sitten viikonloppuna Sajoksessa oli erinomainen tapahtuma, meahcce-, guolásteaddji- ja duottasámit rs. metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n järjestämä Saamelaisten historia, elämäntavat ja kulttuuri -seminaari. Ylivoimaisesti suosituin seminaaritapahtuma mihin itse olen täällä tähän mennessä osallistunut, lähes 200 kuulijaa. Valitettavasti enemmän tai vähemmän sattumalta Sajoksen pääsali Dolla (tuli, nuotio) oli juuri seminaarin aikaan suljettu, joten käytössä oli pienempi monitoimisali, Dollagáddi (nuotion ympärys). Kiva kun tiloilla on merkitykselliset nimet.

Dollagáddi on mitoitettu hieman pienemmälle määrällä kuin mitä seminaarissa oli osanottajia, joten sali oli melko täynnä, mutta onneksi se ei menoa haitannut. Esitysten materiaalit ovat tulossa verkkoon myöhemmin, joten ei niistä nyt sen enempää. Seminaarin tarkoituksena oli valottaa saamelaisten historiaa hieman laajemmin. Mgdsamit rs. ajaa erityisesti statuksettomien saamelaisten asemaa ja hyvä niin.


Omalta osaltani kulunut viikko oli taas normaalin toiminnantäyteinen ja huipentui perjantaiseen peruskurssin kokeeseen (n. 4 tuntia), Saamelaiskäräjillä työskentelevän inarinsaamen kielimestarin, Ilmari Mattuksen eläkekahvisteluun ja illalla vielä norjalaisen saamelaisteatteri Beaivvášin Silbájávri-esitykseen, jonka teaser löytyy juutuubista:

Ilmari Mattus on merkittävä ja aktiivinen henkilö inarinsaamen elvytyksessä ja hänen voi ihastella vaikkapa lauleskelemalla tänä jouluna inarinsaamenkielisiä joululauluja. Tiedä vaikka joku ryhmä lauleskelisi jonkun malliksi.. Ensi viikolla selviää sitten miten hyvin - tai huonosti - syksyn oppi on mennyt perille. Annan mukaan kyseessä on kuitenkin oppimistilaisuus eikä maailmanloppu vaikkei tulos vastaisikaan omia odotuksia tai toiveita. Saapa nähdä.

Tiistai-ilta oli myös kulttuuria pullollaan kun Lapin Kamariorkesteri kävi Sajoksessa esittämässä musikaalisävelmiä vuosikymmenten varrelta. Aivan loistava konsertti ja yleisöäkin oli paikalla ihan mukavasti! Lauantai kului rattoisasti Inarin kirkonkyläyhdistyksen Turvapäivässä palomasemalla makkaraa paistellen ja vohveleita kahvinkeiton lomassa myyskennellen. Iltapäivällä sytytettiin myös valot kylän joulukuuseen. Tilaisuuksissa nähtiin pariinkin otteeseen paikallisten tiernatyttöjen esitys, joka oli ehkä paras tiernaesitys, mitä olen koskaan nähnyt.

Sunnuntaina kävin tutustumassa toiseen perinteiseen kyläaktiviteettiin: bingoon. Ja voipi olla, että tulee mentyä toistekin vaikkei tänään voittoja tullutkaan, sen verran hyviä palkintoja on tarjolla..,

Kuulumisten kirjoittelutahdin nopeuttaminen ei näköjään vielä tällä viikolla onnistunut, mutta se johtui ainakin jossain määrin kurssin loppurutiksesta, joka toivottavasti edes joskus kantaa hedelmää. Ikävä kyllä perjantain kokeen perusteella töitä pitää tehdä jatkossakin omalla ajalla melkoisesti ennenkuin verbien ja nominien taivutussäännöt pysyvät päässä ja tulevat hieman lähempää selkäydintä kuin tällä hetkellä.. Mutta, kuten Anna kannustavasti muistuttaa, matka on pitkä ja olemme vasta lähtösuoralla - ja siitä huolimatta mun sáárnum jo váhá ja jyehi peivi - teikâ jyehi okko - eenâb ko jieht. Ja ääntäminen paranee viikko viikolta, kuten perjantaina onnittelulaulutuokio Ilmarillekin osoitti. Joten ei kannata masentua ja koolgâm mušte: mun koolgâm adeliđ addâgâš olssân. Tot lii muu uđđâ mantra.

Faskâmeh lii jyehi saajeest

 Jeera riddoost, 24.10.12

Koskoho puurgâ jälkeen Inarissa on todellakin ollut kinoksia joka paikassa, jee! Juuri näin talven pitääkin alkaa: ensin pikku pakkasia ja sitten lunta parikymmentä senttiä vuorokaudessa. Pikku pakkaset ovat pikkaisen kiristyneet sitten keskiviikon, mutta ijba mihheen, pitänee vain kaivella talvisempia vaatteita laatikoista..

Sitten viime kerran onkin taas ollut melko haipakkaa ja viikon varrelle on mahtunut niin huteja kuin osumiakin.

Maanantaina Sajoksessa oli etäluentona Rovaniemeltä Juha Joonan Metsä- ja kalastajasaamelaisten historia. Ihan mielenkiintoista tarinaa, voin julkaista muistiinpanot (pääasiassa Juhan kalvotekstit) jos jotakuta kiinnostaa. Luento oli osa Inarin saamelaiskirjaston ja Rovaniemen kirjaston Lappi-osaston yhteistyönä tuottamaa luentosarjaa, jossa on luvassa kolmen viikon päästä todennäköisesti jonkin verran keskustelua herättävä puheenvuoro: Erika Sarivaara – Statuksettomat saamelaiset - kuka on saamelainen. Kirjaston Tuija lupasi tuona päivänä pukeutua haarniskaan odotettavissa olevaa ilmapiiriä mukaillen..

Tiistai-iltana oli vuorossa viikon toinen osuma, Inarin saamelaiskirjaston Johtti girjerádju (Jutaava kirjasto) –hankkeen järjestämä nuorten kirjastokahvilailta. Jutaaminen eli inarinsaameksi jotteem on vanha poroelinkeinon termi, joka tarkoittaa porotokan mukana muuttamista. Tähän liittyvänä informatiivisena tidbittinä voisi mainita, että poronhoito ei koskaan historiassa ole ollut kaikkien saamelaisten elinkeino ja nykyisin ainoastaan 10 %:lla.

Na kuittâg, nuorisokahvilaillassa oli vieraana Ailu Valle ja aiheena rap-musiikki ja sanoitukset. Kahvilailtaan oli kaivattu lisää osallistujia, joten lähdimme Annan kanssa paikalle. Ilta keskittyi odotuksista poiketen hieman enemmän osallistujien aktiivisuuteen kuin káhvástâllâân mut ijba tot mihheen. Sanoitimme Annan ja Susannan kanssa mielestämme varsin erinomaisen rap-kappaleen, jonka tytöt vielä nauhoittivatkin (videon kera) seuraavana päivänä koulussa. Ilta kului varsin rattoisasti puoli kymmeneen, jolloin illan ainoiden kahden nuoren piti lähteä kotiin nukkumaan.

Keskiviikolle osui sitten viikon huti eli harrastajateatteri Ivaloisten Tukkijoella-esitys Sajoksessa. Aivan hirveää tuubaa, mutta istuin urheasti koko kaksituntisen - enkä feisbuukannut kuin ihan vähän tauon aikana.

Iltaaktiviteetit ovat tietysti ihan mukavia mutta tällä viikolla olen kyllä huomannut niiden selkeästi haittaavan opiskelua. Olen ollut ehkä hieman tavallista enemmän pihalla tunneilla, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu ja olisi hyvä jos viikonlopun aikana saisi hieman kirittyä ja kerrattua viikon juttuja mutta saapa nähdä kuinka käy, koska minullahan on - tietenkin - viikonloppuaktiviteettia rumpukurssin merkeissä! Mutta siitä ja muista viikon jutuista seuraavalla kerralla, nyt pitää lähteä nukkumaan, tääl mun lam melgâd vaibâm..

Mun jiem lah sukkârist

Ajatus tuli elävänä mieleen kun poljin vesisateessa tiistain myerjimokke-retkeltä takaisinpäin. Parin sentin puolukka-mustikka-variksenmarjakasa ei sekään lämmittänyt aivan valtavasti mutta onhan näitä ihan kiva napostella iltasella.

Syksyn vapaavalintaiset käsityökurssit tulivat valittaviksi tänään. Joku onneton oli unohtanut tehdä tilavaraukset, joten valittavien kurssien lista oli hieman lyhyt: luunappien ja -korujen tekoa, huovutuskurssi tai jonkin intiaaniheimon helmikoristetöitä tms.. Vähän heikko tarjonta siis, mutta ei se mitään, huovutuskurssilla voi tehdä syylingit tuleviin karvakenkiin (perusheinien lisäksi) ja vaikka sisäsandaalit samalla vaivalla. Luukorukurssille taas voisi keksiä jotain edes etäisesti hyödyllistä tehtävää tai joutuu bändiin.

Bändiin? Valikoiman heikkoudesta johtuen isohko osa ryhmäläisistä - lähinnä se osa, jolle (saamen) käsityöt eivät ole uusi juttu - halusi opiskella kieltä senkin (2 viikkoa) aikaa. Onneksi Anna ei kuitenkaan ala mitään varsinaista opetusta järjestämään, koska se olisi taas hieman epäreilua meitä muita kohtaan, joten alkuinnostuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että parin viikon päästä syntyy INSAKU1213-bändi, joka ensimmäisen viikon säveltää, sanoittaa ja opettelee soittamaan kappaleita ja toisella viikolla lähtee kiertueelle muun muassa alueen kielipesiin.

Ruska on alkamassa

Ruskan alkamisen kunniaksi kävin viime viikolla ja viikonloppuna kaksikin kertaa melkein uimassa eli toisin sanoen pulahtamassa Inarijärvessä. Vähän oli viileää kyllä.

Ruska on viimeisen parin viikon aikana edennyt silminnähden. Jos kaikki aika ei menis opiskeluun niin voisi käydä ihan fotoilemassa luonnon keskellä.. Ja koska kaikki hyvät ideat tulee mieleen jälkikäteen niin tässä blogissa ei nähdä timelapse-kuvasarjaa ruskan etenemisestä Inarijärven rannalla.. Mutta mikäli hyvät valokuvat kiinnostavat niin kannattaa vilkaista keskimääräistä sivistyneemmän käytäväkaverin Päivän kuva -blogia.

Sarjassamme hauskoja hetkiä kirjastossa: kirjastonhoitaja pyytää ohimennen anteeksi sitä, ettei "meidän kirjasto ole sellainen tavallinen hiljainen kirjasto". Inarin kunnan saamelaiskirjasto Sajoksessa ei todellakaan ole sieltä hiljaisimmasta päästä. Asiakkaat juttelevat niin keskenään kuin heleästi nauravan virkailijankin kanssa reilusti ja mikäli muuten on hiljaista niin viimeistään asiakaskäytössä olevilla tietokoneilla kuulokkeet päässä istuvat ja pelaavat lapset tuovat eloa ja ääntä huutaessaan toisilleen musiikin kuuntelun lomassa.. :-)

Tuorâstuv jiečânâs pargoh

Mun lam váhá vaibâm. Mutta ei se mitään, pitää vaan saada aikaiseksi mennä nukkumaan váhá aikaisemmin.

Päivän opiskelu on ollut tänään pitkälti omaehtoista, koska Anna oli saamelaiskäräjien kokouksessa melkein koko päivän ja saatiinkin aamulla "mukava" kasa tehtäviä puuhasteltavaksi joiden parissa viihtyi sujuvasti lounaaseen saakka ja pienen breikin jälkeen on taas viihtynyt sujuvasti kohta alkavaan päivälliseen.

Pikku breikki taas piti sisällään Canal+ (vai oliko se C More nykyään) -lautasen asennuksen kämpälle. Ei kelvannut asennusmiehelle valmis masto (liian korkealla, ei ollunna riittävän pitkiä tikkaita mukana), joten tuli omilla kiinnikkeillä harmillisesti ohikulkijoiden käsien ulottuville mutta ehkäpä kaikki malttavat pitää kätensä taskuissaan.. Ei aavistustakaan mistä löytäisi aikaa minkään seuraamiseen mutta sehän on sitten sen ajan murhe. Tarvittaessa voi sentään nauhoitella keskiviikon leffailtoihin elokuvia. Tärkeintähän on, että US Open näkyy..)

Poccuupiärgumääli.

Lounaalla oli tänään poronlihakeittoa, joka poikkeaa eteläisestä versiosta paitsi siinä, että lihanpalat ovat poroa myös siinä, että palat näyttävät siltä kuin poro olisi työnnetty kokonaisena murskaimeen ja läpi tulleet palaset pistetty keittoon - ilman turkkia ja nahkaa tietenkin.. Eli luut ja lihakalvot olivat mukana makua tuomassa ja maku olikin aika erinomainen. Opin myös oikean syöntitavan: lihanpalat otetaan keitosta rohkeasti pois ja syödään (ja luut imeskellään puhtaaksi!) sormin, ei mitään hienostelua veitsien ja haarukoiden kanssa. Jälkiruoaksi suklaamoussea.

Päivän kielioppiteemana oli substantiivien taivutusta, nominatiivi -> akkusatiivi-genetiivi. Tässä vaiheessa lähinnä 2-tavuisten nominatiivien, joiden taivutus poikkeaa tietysti täysin 3- tai 4-tavuisten nominien taivutuksesta.. Mieleen muistuu elävästi lukion äidinkielen kielioppitunnit, joista ei ole aivan hirmâst mukavia muistoja..

Hauska yksityiskohta koulun tietotekniikkaan Sajoksessa liittyen: minä olen luokallamme ainoa, joka saa tulostettua mitään ja sekin vain sen takia, että en (tietenkään) pysty kirjautumaan Linuxillani koulun AD-verkkoon.. :-)
 
Viikonlopun ohjelmakin alkoi tänään hahmottua, perjantaina olisi Nellimissä kyläjuhlat, jonne inarinsaamenkurssilaisina tietysti singahdamme ja viikonloppuna Saariselällä olisi tarjolla rautaa jenkkiautojen muodossa..

Mutta nyt päivällisen vieno kutsu jo kuuluu eikä sitä pysty vastustamaan..

Anarâškielâ, okko 1

Pyeri peivi!

Suurinpiirtein näin alkoi Mikan matka inarinsaamen saloihin. Luokan edessä seisoi asiastaan innostunut Anna Morottaja, joka lupasi, että puolen vuoden kuluttua ilahduttaisimme paikallisia inarinsaamen kielimestareita jutellen enempi vähempi sujuvasti heidän omalla kielellään. Opiskelijat ovat lähes yhtä innostuneita ja mikäpä on ollessa kun oppitunnit pidetään Sajoksessa, Inarin uuden uutukaisessa saamelaiskulttuurikeskuksessa keskellä Inarin kirkonkylää.

Maht mana? Pyereest!

Ensimmäisten päivien kielikylpy on ollut melkoinen vaikka hetkittäin tuntuu siltä ettei päähän ole jäänyt juuri mitään. Inarinsaamen kieliopillisiin koukeroihin on tutustuttu neljän tunnin päivätahdilla. Ahkeroinnin tuloksena osaan tervehtiä ja hyvästellä sekä kysyä kuinka menee ja kenen kanssa keskustelen. Tällä ei vielä kovin kauas pötkitä mutta jos sama tahti jatkuu niin muutaman viikon kuluttua ohjelmassa oleva päivä nuoren kielimestarin seurassa saattaa pitää sisällään muutakin kuin "Mii taat lii? Nabai tuot?" -lauseita jokaisen kivenmurikan kohdalla.

Sanavarasto käsittää ensimmäisen viikon jälkeen parikymmentä sanaa ja kielioppisesti on tutustuttu inarinsaamen erikoiskirjaimiin, ääntämiseen, diftongeihin sekä muihin kielen erikoisuuksiin, kuten "me kaksi" -käsitteeseen. Suomen kielen yksikön minä/sinä/hän ja monikon me/te/he lisäksi saamessa on näiden välimuodot me kaksi/te kaksi/he kaksi. Esimerkiksi "näkemiin" sanotaan moonâ tiervân (yhdelle), mannee tiervân (kahdelle) ja moonnâđ tiervân (monelle). Mielenkiintoista, kätevää ja toisaalta hieman haastavaa.

Omalla tavallaan haastavaa on myös muistiinpanojen tekeminen saamenkielen erikoismerkkien osalta, minkä vuoksi vaihdoin tietokoneeni näppäimistön pysyvästi saamenkieleen totutellakseni merkkien sijaintiin. Parin päivän jälkeen saatoin jo sulkea näppäimistökarttaikkunan ja viikon jälkeen merkit löytyvät jo melko sujuvasti, ainoastaan www-osoitteiden kirjoittamisessa ilmenee jatkuvasti ongelmia, koskapa w-kirjaimen kohdalta tulee š-kirjain ja www on täysin selkäytimessä mutta eiköhän sekin tästä pikkuhiljaa..


Hyvin pintapuolisten saamen kulttuuria koskevien raapaisuiden perusteella voi vain mielenkiinnolla odotella varsinaisten kulttuurituntien alkamista. Syksyn käsityöjaksolla tehtävää työtäkin pitäisi pohdiskella. Mahdollisesti päädyn tekaisemaan luhkan mikäli se herättää riittävästi kiinnostusta luokan muissa opiskelijoissa. Suopungin kielan ja puukon voinee tehdä vapaaehtoisilla iltakursseilla ja nutukkaat ommeltaneen keväällä. Tai sitten toisinpäin, olisihan se toisaalta mukavaa jos pakkasessa tarkenisi kävellä heti alkuvuodesta..


Viikkoon mahtui myös erilaisia tapahtumia. Perjantaina Sajoksessa oli kansainvälinen porokulttuuria pohtiva seminaari ja samana päivänä alkoi Ijahis Idja, alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma.

Viikon huippusaavutuksiin kuului myös toisena päivänä tekaistu pseudo-inarinsaamenkielisillä nimillä tehty kähvilisto, jonka mukaan ryhmässämme opiskelevat: Äiri, Áljaš, Joháŋŋa, Káđá, Láára, Mikká, Miŋŋá, Ŋeetá, Ouđi ja Táiná.

Ij nuuvt pyereest

Ehkä hieman yllättäen - tai sitten ei - kaikkein eniten hiusten repimistä on aiheuttanut tietotekniikka. Verkkoyhteydet Sajokseen tuntuvat olevan käsittämättömän hitaat tai mahdollisesti koko SAKK:n verkko on jotenkin "huono", koskapa esimerkiksi 10 minuutin odottelu koneelle kirjautuessa on kuulemma yllättävänkin nopeaa.. Täällä tuntuu myös olevan käsittämätön halu hankaloittaa käyttäjien elämää mahdollisimman paljon, esimerkiksi estämällä ei-http-yhteyksien avaaminen talosta ulos. Joskus voisi olla ihan hyödyllistäkin "pingata" jotakin palvelinta, joka ei vastaa mutta eipä onnistu ei. Tai voisi olla mukavaa ja ehkä jopa hyödyllistä ladata yle Areenasta opetuskäyttöön saamenkielisiä videoita tai radio-ohjelmia mutta ei onnistu sekään, ei. Update: Areenan videoiden lataaminen toimiikin koululla mutta ei jostain syystä Sajoksessa, minkä kuitenkin kai pitäisi olla jotenkin koulun verkossa kiinni. Strange.

Sajoksessa on yhden Sajos-nimisen langattoman verkon sijaan kymmenkunta eri verkkoa, jotka kaikki tuntuvat toimivan samalla tavalla; pääsalissa on neljä eri verkkoa, ajatuksena varmaankin ollut hajauttaa käyttäjämääriä. Samoin täälläkin voisi tehdä hyvää laskea kuinka monta euroa vuodessa hukataan työtunteina täysin alimitoitetuista sähköpostilaatikoista johtuvaan jatkuvaan sähköpostilaatikon järjestelyyn.

Muutamassa päivässä "ei voi olla totta!" -lista on jo yllättävän pitkä.. Mutta tämä ei ollut IT-blogi, joten lopetan täältä tähän.

Pyeri loppâokko!