Čuoigâmluámu Anarist

Taan ohhoost must lii lamaš čuoigâmluámust! Já lâi nuuvt aldast ete mun eellim čuoigâmin, mutâ jiem mun luhostum tast. Mun irâttim tuálvuđ muu saveheh čuoigâmstadion, vâi kiinii Inarin Yritys ulmuu puáhtiččij taid njuottâđ. Mutâ vuoi, ij lamaš kihheen saajeest. Na, uddâ keččâlem puáttee ohhoost talle..

Tällä viikolla minulla on ollut hiihtoloma! Ja oli niin lähellä etten käynyt hiihtämässä, mutta en ihan onnistunut siinä. Yritin viedä sukseni hiihtostadionille, jotta joku Inarin Yrityksen ihminen voisi ne voidella. Mutta voi, ei ollut kukaan paikalla. No, uusi yritys ensi viikolla sitten.. 

Alkuviikko sujui mukavasti lomaillen ja työntekoa harjoitellen, viikonloppu taas poroja katsellen. Ivalossa, Ivalojoen jäällä, järjestettiin Kultakello PoroCup-osakilpailu Ivalon Paliskunnan toimesta. Kisojen lähtöarvonta suoritettiin jo maanantai-iltana ja ellei muuta niin reilu neljän tunnin sessio kertoi sen, että porokilpailujen järjestäjät tarvitsevat kipeästi paremman ohjelman kyseiseen hommaan.

Enivei, Mikkolan Juha oli lingonnut koko talven rataa puhtaaksi lumesta, joten jään paksuus joesta huolimatta oli puolen metrin luokkaa ja rata oli aivan loistava. Leveyttä oli vaikka muille jakaa ja saapa nähdä päästäänkö Inarin Kuninkuusajoissa samalle tasolle.. 

Tarkoitukseni oli auttaa viime hetken valmisteluissa perjantaina samalla kun tulen tikkien poistoon Ivaloon. Mutta eihän siellä enää perjantaina iltapäivällä paljoa tekemistä ollut, joten huristelin takaisin Inariin kiertämättä Nutukkaan kautta. Lauantain ohjelmassa olivat alkuerät ja karsinnat niin poroajoihin kuin suopunginheiton SM-kisoihinkin, jotka kisattiin viikonloppuna myös.

Lauantaina paikalla oli ihan mukavasti yleisöä ja Ivalossa olleet turistit näkivät palan paikallista kulttuuria. Sunnuntaina väki jostain syystä väheni, mahdollisesti siksi, että lomamatkaturistit vaihtuvat usein sunnuntaisin eikä paikallisia jaksa ajot niin suuresti kiinnostaa. Mutta ei se onneksi menoa haitannut. Lauantaina kisattiin auringonpaisteessa mutta sunnuntaina aurinko ei millään suostunut tulemaan ohuehkon pilviverhon takaa kunnolla näkyviin. 

Viikonlopun valokuvat ovat vielä kamerassa, yritänpä muistaa laittaa jonkun näkösälle tännekin tässä lähiaikoina. Ensi viikolla palataankin taas koulun penkille. Ohjelmassa on mm. inarinsaamenkielistä kaunokirjallisuutta, mitä varten lainasin kirjastosta lyhyitä tarinoita ja taruja sisältävän lastenkirjan. Siitä pitäisi sitten ensi kuun puolella tehdä arvostelu ja esitys luokalle.. Sitä ennen luetaan ja keskustellaan kaikenlaisesta inarinsaamenkielisestä kaunokirjallisuudesta, mistä ei ole runsaudenpulaa.

Lávârdâh Jeerast

Lauantai. Viikon rauhallisin ilta Jeerassa. Samalla viikon ensimmäinen ja ainoa taukopäivä opiskelusta.

Ivalossa avattiin tänään virallisesti kaupungin uusi urheilukenttä. On nimittäin aika hieno. Kaupunginjohtajan avajaispuheesta selvisi 1,7 miljoonaa syytä upeaan lopputulokseen, mikä ilmeisesti jossain määrin vaikutti viiden vuoden valmistumisaikaan. Yleisöä tilaisuuteen oli saapunut aurinkoisesta säästä huolimatta hieman odottamaani vähemmän mutta ihan mukavasti silti ja mikä tärkeintä, kaakkua riitti kaikille.

Tilaisuudessa kukitettiin myös Kari Kyrö, paikallisen urheiluseura Inarin Yrityksen aktiivin Sauli Niinistön hänelle myöntämän liikuntaneuvoksen arvonimen johdosta. Kentällä tallusteli myös Kari-Pekka. En ollutkaan aikaisemmin ajatellut "K-P":n olevan Utsjoelta eli "ihan nurkilta" kotoisin. Oli lähellä etten käynyt kysymässä josko saisi sanoa päivää kädestä pitäen.

Ivalon reissulla selvisi myös ettei talvivarustautuminen välttämättä aivan hirveän kallista ole, talvipakkaset kestävän pilkkihaalarin saa reilulla satasella! Saman summan tai vähän enemmänkin joutuu tosin pulittamaan aidosta supikoiran turkishatusta eikä kunnon karvarukkasiakaan oikein edullisesti saa - ellei sitten tee itse iltakurssilla, niinkuin ajattelin tehdä, saa nähdä pääseekö ja mahtuuko kurssille.

Mutta ennen lauantaita oli tietenkin perjantai-ilta ja Staalon kaato Inarin Kultahovissa. Inarin Kultahovihan on toinen Inarin kirkonkylän hotelleista. Niillas Holmberg seurassaan Tanzanian tähti Andrew Ashimba, 22-Pistepirkko, Black Motor sekä Teho Majamäki. Eri yhtyeiden artisteista koostunut, varsin sekalainen seurakunta soitteli hieman vähäiselle mutta sitäkin innokkaammalle yleisölle kahden ja puolen tunnin ajan kappaleitaan. Musiikkityylit vaihtelivat afrikkalaisesta rytmimusiikista rankempaan rokkiin, mistä syntyi yllättävänkin mielenkiintoinen kokonaisuus.

Saamen kielen opiskelu herättää mielenkiintoisia reaktioita. Yksi toistaiseksi tuntematon nainen huikkasi joku aika sitten iloisesti "susta ei sitten tule saamelaista, muista se!", ja koska huikkaus ei kuulostanut millään tavalla vihamieliseltä en oikein osannut päättää mitä se tarkoitti. Viikko sitten toinen ihminen kysyi mitä teen ja ensimmäinen kysymys vastauksen saatuaan oli: "tuleekos sinusta nyt sitten saamelainen?". Ja viime perjantaina paikallinen hopeataiteilija otti asiakseen kertoa useampaan otteeseen kuinka turha tyyppi olenkaan ja kuinka hän vihaa tyyppejä, jotka eivät tee mitään. No okei, herralla oli toki promilleja eikä yhtään tiennyt mistä puhui eikä mielipiteellä välttämättä ollut mitään tekemistä opintojeni kanssa mutta mielenkiintoista yhtäkaikki.