Aanaar peivikirje #007

Na, maht mana? Takkâ koijâdmist, aaibâs pyereesthân tääbbin mana. Kiđđâ lii jo puátámin já olgoos lii viehâ čuovvâd. IJ taarbâš čuovâ ollágin ko mana škoovlân iđedist!

Munnuu - muu já Johanna - mediakuursâ fiilmâ lii vaalmâš. Ton nommâ lii Leŋgim. Tot lii kuvvim Paadar Puásuitáálust Solojäävrist. Into Paadar čáitá maht puásui leŋgimin. Fiilmâ lii kyehti miinuut kukke, ađai ij nuuvt kukke mutâ aaibâs pyeri nuuvttii. Itten já vástuppeeivi must ij lah nuuvt ennuv pargo ennig. Mun lopedij rähtiđ valjiittuv mii puáttee DVD já tot ij lah vala aaibâs vaalmâš. Já ain puátá rähtiđ váhá sovskammuuh.

No, miten menee? Kiitos kysymästä, ihan hyvinhän täällä menee. Kevät on jo tulossa ja ulkona on melko valoisaa. EI tarvitse valoa ollenkaan kun menee kouluun aamulla.

Meidän (kahden) - minun ja Johannan - mediakurssin filmi on valmis. Sen nimi on Valjastus. Se on kuvattu Paadarin porotilalla Solojärvellä. Into Paadar näyttää miten poro valjastetaan. Filmi on kaksi minuuttia  pitkä eli ei niin pitkä mutta ihan hyvä silti. Huomenna ja perjantaina minulla ei ole niin paljoa tekemistä enää. Lupasin tehdä valikon meidän tulevaan DVD:hen ja se ei ole vielä aivan valmis. Ja aina voi tehdä vähän karvakenkiä.

Skábmagovat 2013

Alkuperäiskansojen elokuvafestivaali, järjestyksessään 15. Skábmagovat, oli ja meni aika vauhdikkaasti. Toisin kuin viime vuonna, jolloin lentelin festivaalia varten paikan päälle. Tällä kertaa ei ollut aivan samanlaista pakottavaa tarvetta nähdä kaikki mahdolliset esitykset, joten ihan jokaiseen näytökseen ei sitten tullut mentyä. Edellisvuodesta poiketen olin myös pieneltä osin mukana tekemässä festareita; kävin hakemassa Jason Rylen (mies ImagineNATIVE-festivaalin takana) lentokentältä, tarkastin lippuja yhteen näytökseen ja kokeilin parin lyhytelokuvan tekstitystäkin..

Festivaaleja edeltänyt viikko kului vaihteeksi karvakenkiä tehdessä. Tai oikeastaan enimmäkseen ensimmäisiä kenkiä paikatessa kun olivat pahukset alkaneet nivomaan ilmeisesti huolimattoman säilytyksen vuoksi. Karvakengät ovat aivan loistavat kengät mutta niistä huolehtiminen on kyllä tarkkaa puuhaa.. Kengät eivät oikein siedä vettä eikä niitä voi säilyttää kuten tavallisia kenkiä. Paras tapa säilyttää niitä olisi viedä ne yöksi pakkaseen (joko ulos tai pakastimeen) mutta jos se on liian hankalaa niin toinen ihan ok tapa on laittaa ne seinälle kuivumaan. Mikäli kenkiä ei saa roikkumaan mihinkään, kannattaa kenkiä säilyttää kyljellään mutta ei missään nimessä lämmitetyn lattian päällä..

Skábmagovatissa kävin katsomassa The Tundra Bookin. Aika hyvä. Dokumentti Kiirunasta ja kaupungin siirtämisestä kaivoksen päältä muualle ennenkuin koko kaupunki romahtaa kaivokseen ei tosiaan päässyt ihan samalle tasolle. Hetkittäin tuntui, että kolmen vuoden aikana tekijältä oli kadonnut niin alkuperäiskansat kuin punainen lankakin.. Samoin suuri pettymys oli dokumentti "Salaiset parantajat", jonka oli tarkoitus kertoa saamelaisista shamaaneista tai parantajista mutta valitettavasti ohjaaja oli katsellut hieman liikaa amerikkalaisia dokumentteja.

Näin vapaaehtoisena talkoolaisena pitää kiittää ruoka- ja kahvipalvelua, mikä oli erinomaista. Sajoksen taukotilassa oli ruokaa enemmän kuin kukaan jaksoi syödä.

Aurinkokin on alkanut paistella. Viime viikonloppuna – joka muuten kului rattoisasti Angelissa karvakenkiä ommellen –  aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kahden päivän ajan. Lämpömittari tosin näytti samaan aikaan -30 astetta mutta jos ei siitä välittänyt niin ulkoilukeli oli mitä mainioin!

Menneen viikon ohjelmaan kuului – mitäpä muutakaan – karvakenkien ompelua. Muutamat kengät kun ompelisi ja oppisi tekniikan ja saisi hieman lyhennettyä tekoaikaa niin kenkiä saisi kyllä myytyä ihan mukavasti. Mutta pitää ehkä kuitenkin opetella tekemään kilinnahkalakki, niillekin on kysyntää ja tekeminen helpompaa. Materiaalihankinta on tosin hankalampaa..

Inarissa, kisataan reilun viikon kuluttua maastohiihdossa. Inarin Yrityksen järjestämä Skandinavia Cup pidetään Juutuavaaralla 22.–24.2. Ilmoittauduin – tietenkin – sinnekin talkoisiin ja näyttäisi pahasti siltä, että joudun yhdyshenkilöksi urheilijoiden ja kisajärjestäjän välille.. No, mikäpä sen mukavampaa, kunhan ei pahasti haittaa opiskelua..

Aanaar peivikirje #006

Skábmagovat lii monâmin. Mun lam tobbeen lamaš váhá poorgâm vástuppeeivi. Jiem nuuvt ennuv mutâ váhá kuittâg. Vástuppeeivi Sajosist lâi meid stuorrâmuš já pyeremuš konsert kuássin ko Mari Boine puáđij Anarân. Sun lavluij kyehti tiijme. Sajosist ij lamaš ollágin rijjâ saje. Mari maŋa masa puoh moonnâh Hotel Inari, kost lâi Ailu Valle. "Rantsust" lâi hirmâd ennuv ulmuuh meid.

Lávurduv eehid lâi Somby Hotelli Kultahovist. Somby lâi viehâ pyeri. Ij ollágin taggaar muusik ko mun táválávt kuldâlâm, mutâ nuuvt teikâ návt, pyeri Somby lii. Mun lijjim hirmâd vaibâm jieht ehidist já mun ferttij vyelgiđ pááikán masa tállân ko Somby nohái. Mun vyeijilim Kultahovist váhá maŋa koskâijjâ já ij-uvks poolisauto vuálgá muu tyehin já váhá maŋa copcij muu Siida peht. Mutâ luhhoost mun juuvâm tuše čääci, já nuuvt suoi lyestiv muu moonnâm.

Skábmagovat on menossa. Olen ollut siellä vähän työskentelemässä perjantaina. En niin paljon mutta vähän kuitenkin. Perjantaina Sajoksessa oli myös suurin ja paras konsertti koskaan kun Mari Boine tuli Inariin. Hän lauloi kaksi tuntia. Sajosissa ei ollut yhtään vapaata paikkaa. Marin jälkeen melkein kaikki menivät Hotelli Inariin, missä oli Ailu Valle. Rantsussa oli hirmoisun paljon ihmisiä myös.

Lauantaina oli Somby Kultahovissa. Somby oli melko hyvä. Ei ollenkaan sellaista musiikkia kun minä tavallisesti kuuntelen, mutta niin taikka näin, Somby on hyvä. Minä olin hirmuväsynyt eilen illalla ja minun piti lähteä kotiin melkein heti kun Somby lopetti. Minä lähdin ajamaan Kultahovista vähän jälkeen puolenyön ja eikös poliisiauto lähde minun perään ja vähän myöhemmin pysäytti minut Siidan kohdalla. Mutta onneksi minä juon vain vettä ja niin he päästivät minut menemään.