Paulat

Paulat on perinteinen saamelainen käsityö, punottu nauha, joka kiedotaan jalkaan yleensä kenkien varren ympärille. Paulat koostuvat siis kahdesta erillisestä, kahden metrin mittaisesta nauhasta, joiden päähän punotaan saman mittaiset pärkiset. Materiaalina pauloissa käytetään kierrettyä villalankaa, pärkisissä käytetty villalanka on usein kiertämätöntä.

Pauloja voi tehdä myös valmiiksi kierretystä puuvillalangasta, mutta ne eivät ole yhtä hyvät. Puuvilla imee kosteutta, joten siitä tehtyjä pauloja ei voi oikein käyttää metsässä. Lankojen kiertämiseen kuluu hyvin kokonainen päivä, joten esimerkiksi juhlapauloja voisi ajatella tekevänsä puuvillalangasta, mikäli perinteiden vaaliminen ei tunnu aivan ehdottomalta.

Kuva: Minna Moshnikoff (instagram)

Työvälineinä tiuhtatöissä ovat tiuhta ja käpy. Tiuhta koostuu rei'istä ja raoista, joiden läpi loimilangat kulkevat. Kävyllä kuljetetaan kudelankaa eestaas tiuhtaa nostaen ja laskien, jolloin kudelanka jää loimilankojen väliin ja nauha muodostuu. Pauloja on ns. suoria ja kuviollisia. Suorat paulat ovat helpommat tehdä, riittää, että käpyä kuljetetaan puolelta toiselle. Kuviollisissa pauloissa kävyllä pitää poimia kuviolankoja, mikä hidastaa tekemistä ja virheiden tekemisen mahdollisuus nousee eksponentiaalisesti kuvion monimutkaisuuden mukana.

Paulojen teko alkaa yleensä villalangan kiertämisellä. Kaupasta ei saa riittävästi kierrettyä villalankaa, joten ensimmäinen tehtävä on kiertää ostettu villalankakerä rukilla uusiksi tiukasti kierretyksi keräksi. Tavoitteena on saada lankaan "riittävästi" kierrettä, jotta langasta tulee tiukkaa ja kestävämpää, mutta toisaalta ei liikaa, koska silloin lanka alkaa kiertyä itsensä ympäri tehden työskentelyn mahdottomaksi. 

Kierretty lanka puretaan kerältä vyyhdinpuulle kastelua varten. Kierretty lankaa pitää kastella (litimäräksi), jotta villalangan rakenteen "suomut" takertuvat uudelleen toisiinsa ja uusi tiukempi kierre ikäänkuin "tarttuu kiinni". Ilman kastelua vapaaksi laskettu lanka kiertyy ylikierteen vuoksi solmulle itsensä ympäri.

Kastellun langan annetaan kuivua, jonka jälkeen se luodaan luontipuille. Luodessa myös määritellään luontilankojen pituus ja määrä. Luontilaudat ovat metrin levyisiä ja niiden päissä on reikiä. Reikiin laitetaan tappeja, joiden ympäri langat kierretään. Tappien määrällä voidaan helposti määritellä luontilangan pituus, kahden metrin mittaisi pauloja varten tarvitaan kuusi metriä luontilankaa. Lankaa luodaan tarvittavien lankojen määrän verran eli tehtävästä kuviosta katsotaan kuhunkin väriin tarvittavien lankojen määrä.

Kun langat on luot, ne kerätään nippuihin tiuhtaan pujottamista varten. Lankojen pujottelu on tarkkaa puuhaa. Kirjoista löytyy monenlaisia valmiita mallikuvioita mutta kuvioita voi suunnitella myös itse. Itse olen käyttänyt Ella Sarren Anarâs pivtâstem -kirjan inarinsaamelaisia malleja. Tässä kirjoituksessa näkyvät paulat ovat naisten suorat paulat.

Tiuhtoja on erikokoisia ja leveissä pauloissa on yleensä noin 70 lankaa. Tiuhtassa on vuorotellen rakoja ja reikiä. Rei'issä kulkevat langat nousevat ja laskevat tiuhtan mukana. Lankoja pujotellessa kannattaa solmia lankojen päitä yhteen tiuhtan toisella puolella, jotta jo pujotellut langat eivät vahingossa luiskahda takaisin. Kun kaikki langat on pujoteltu, on aika niputtaa luontilangat yhteen ja kiristää langat itse tekemistä varten.

Lankojen kiristäminen punontaa varten on työn onnistumisen kannalta äärimmäisen tärkeää. Langat jaetaan kolmeen ryhmää: vasen, keski ja oikea. Näiden nippujen kireyttä muuttamalla voidaan säätää eri osien kireyttä nauhassa työn edistyessä. Nippujen tulisi olla työskennellessä yhtä kireällä, jolloin tiuhta pysyy vaakasuorassa.

Nipuissa kaikkien lankojen tulee olla yhtä kireällä, jotta työn jäljestä tulee tasainen. Työn edistyessä lankojen kireys voi hieman vaihdella ja tämä näkyy ylimääräisenä löysyytenä tai kireytenä valmiissa nauhassa. Reunoissa tämän näkee helposti esimerkiksi kuromisena, jolloin lankanippua hieman kiristetään. Keskustan löysyyden tai kireyden huomaa yleensä hieman myöhemmin valmiista nauhan osasta.

Sitten ei kun tekemään! Tavoitteena on mahdollisimman suora ja tasainen nauha. Nauhan leveyttä voi säätää helposti kudelangalla.

Haasteellisimpina kohtina pauloissa ovat yleensä reunat. Usein vielä toisesta reunasta tulee hieman erinäköinen kuin toisesta. Tämä johtuu tekijän tekniikasta ja tavasta tehdä. Puhutaan myös tekijän "käsialasta".

Paulojen kutomisen jälkeen pitää tehdä vielä pärkiset eli ohut punottu nauha, jolla paulat sidotaan jalkaan kiinni. Pärkiset punotaan samoista langoista kuin mistä paulatkin on tehty.

Hot Tip: pärkisiä ei kannata missään nimessä tehdä kierretystä langasta.

Pärkiset voi tehdä kierretystä tai kiertämättömästä langasta. Kiertämättömistä langoista tehtynä pärkisistä tulee pörröiset ja paksummat kun taas kierretystä langasta tehdyt ovat "terävämmät". Kierretyistä langoista tekeminen on huomattavasti hitaampaa.

Kirjoissa on valmiita malleja eri alueiden perinteisistä pärkisten malleista. Nämä ovat sidoksissa pauloihin; miesten pauloihin ei voi tehdä naisten paulojen pärkisiä ja Inarin pauloihin ei voi tehdä Kautokeinon pärkisiä.