Vuoihân vuoihân, tästhân jo ihan tapa tulee, tilannekatsauksia vain joka toinen viikko.. Ei täällä kuitenkaan ihan niin tylsää ole ollut..
Kielen opiskelussa peruskurssi 2 päättyi viikko sitten ja huipentui tällä viikolla ensimmäiseen kielimestariviikkoon. Tarkoituksena oli päästä keskustelemaan ja käyttämään kieltä aktiivisesti syntyperäisen kielen puhujan kanssa. Joo.. Henkilökohtaisesti olen vielä melkoisen kaukana kielen aktiivisesta käytöstä puhuen. Kirjoitus ja luetun ymmärtäminen sujuu jo kokolailla odotusten mukaisesti mutta keskustelu "ei ihan".. Mutta eiköhän se tästä, olemme vasta matkamme alkumetreillä, sanoo Anna kannustavasti..
Yksi suurista kielimestareistä, Ilmari Mattus sanoi Outille ja Eljakselle olevan pelkästään Hyvä Asia, että kaltaisemme aikuiset tulevat opiskelemaan kieltä. Heh, asiaan mitenkään liittymättä ei voi olla mainitsematta lyhyttä juttua tuoreimmassa Inarilaisessa, missä Klemetti Näkkäläjärvi (Saamelaiskäräjien puheenjohtaja) toteaa ettei kuollutta kieltä tai kulttuuria ole mahdollista elvyttää ja ne eivät periydy verenperintönä. Eli Klemetin mukaan ei ole mahdollista, että kielen ja kulttuurin osaava ihminen välittäisi nämä jollekin toiselle.
Klemetti tietysti tarkoittaa ettei kieltä ja kulttuuria ole mahdollista oppia muuten kuin syntymällä ja kasvamalla "aidossa" saamelaisperheessä. Ongelmahan tuossa on se, että jos kerta kielen tai kulttuurin elvyttäminen eli välittäminen henkilölle, jolla näitä taitoja ei ole tai ole koskaan ollut on mahdotonta, niin miten niiden välittäminen on sen mahdollisempaa lapselle?
Tällä viikolla sain myös pitkästä aikaa edistettyä karvakenkiäkin, enää puuttuisi sisnakoriste varresta ja kengät olisi valmiit. Enpä olisi ennen perjantaita uskonut, että heinien tunkemiseen kenkiin voi kulua kolme tuntia aikaa mutta pakko se on uskoa.. Eli "valmiit" karvakengät kostutetaan ensin hyvin nahan puolelta, käännetään oikeinpäin ja tungetaan täyteen tietynlaista heinää. Heinän tarkoitus on venyttää kenkää tarpeen mukaan ja tietenkin muokata muoto muutenkin kohdalleen. Ilman täytettä kengät kuivaisivat varsin epämääräisiksi. Tämän vuoksi heinää pitää tunkea kenkiin melkoinen määrä ja niin saada niin tiukaksi ettei nahka pääse kutistumaan mistään. Haastava ja kriittinen vaihe siis..
Perjantaina oli taas (vaihteeksi) oikein kulttuuripläjäys, edellisestä kun olikin jo monta päivää aikaa. Ensin Ivalossa kansalaisopiston joulujuhlassa kurssilaisten ja muskarilaisten musiikkiesityksiä ja sieltä Sajokseen Klubi-iltaan, missä useampikin artisti ja kotiartisti nousi lavalle viihdyttämään ihan mukavankokoista yleisöjoukkoa. Neljän tunnin sessio tarjosi viihdykettä koko viiden euron lipun edestä! Mukana mm. Ailu Valle, Niillas Holmberg, Sombyn pojat ja monta muuta, kuten esimerkiksi meidän molemmat Annat - medialinjan Heiskasen Anna ja Morottajan Anna, meidän ope ja Saamelaiskäräjien hallituksen uusi jäsen. Anna H lauleskeli enkeleiden kanssa ja Anna M "veti aika hyvin" muutaman joiun, kuten illan juontaja Aslak Paltto asian ilmaisi.. :-)
Lauantai meni joulumyyjäisissä Ivalossa ja sunnuntai saamenkielisiä kauneimpia joululauluja laulellen sekä bingoillen. Ei tullut bingosta voittoja tälläkään kertaa edes vuoden viimeisen bingon kunniaksi. Pahus. Mutta ehkä ensi vuonna on parempi onni..
Ensi vuoden puolella saattavat valokuvatkin ilmestyä takaisin, sillä olen melkein päättänyt hankkia joululahjaksi itselleni uuden kameran, Lumix LX7:n. Josko se kestäisi paremmin käyttöä kuin Canon..
maanantai 17. joulukuuta 2012
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Addel addâgâš olssâd
Mun lam lamâš tääbbin tääl nelji máánu já ij vala oppâđ adeliđ addâgâš olssâd. Kenski jo aaibâs forgâ.
Puáttee ohon mij teivâp mielâmiäštáreh. Mun ja muu paarâ, Airi, muoi teiveen munnuu kielâmiäšter Avelist. Muoi kolgâvettee väldiđ paddimpiergâs fáárun, ete muoi pyehtivettee paddiđ suu maainâseh. Muoi láán tobbeen vuossamuš majebaarga já talle vuossarga peeivi munnust kolgâvettee kuldâliđ maid sun sáárnui. Já talle teivâvettee sun oppeet koskoho. Tuorâstuh lii oppeet porgâpeivi munnust, muoi kuldâlvettee lassee já čäälliđ maid sun sáárnuigis. Já talle vástuppeeivi mist lii škoovlâ já mij ettâp ohhoost.
Já tuot lii muu taan oho anarâškielâ rappoort. Já tohon moonâi tuše tijme teikâ váhá paijeel..
Anna sai hirmu-urakan valmiiksi ja palautti viime perjantain kokeet tarkistettuina tänään. Missä ja milloin tahansa muualla olisin varmasti ihan tyytyväinen neloseen mutta koska en ole vielä oppinut antamaan itselleni anteeksi niin en (ainakaan vielä) voi sanoa olevani. Kenski talle puáttee oho, ehkä sitten ensi viikolla.
Koe oli peruskurssi I:n ainoa koe, joten tekemistä ja tehtävää oli melko paljon. Onneksi opiskelu on ollut sen verran rankkaa ja haastavaa, että sitä on ollut pakko tehdä kaiken aikaa, joten sinänsä ei ollut hirveästi väliä kuinka pitkä tai laaja koe oli. Parempi numero jäi kiinni pääasiassa vaatteista. Sain (odotetusti) surkeat pisteet tehtävästä, missä piti kuvailla pukeutumista. Vaatesanastolappu jäi muutamana päivänä kotiin enkä vain muistanut/jaksanut kerrata sanoja iltasella eikä puuvsaheilla, suháilla já t-pääiđillä kovin pitkälle pötkitä Inarin pakkasissa.. Mutâ ijba tot mihheen, viehâ pyereesthân tot moonâi.
Mutta jokohan rantsussa istuminen riittäisi tältä päivältä ja voisi lähteä päivälliseväiden kera kotiin rentoutumaan hetkeksi? Päivän ruokapalvelu hieman tökki koulussa; aamiaisella tarjoiltiin edellispäivän kylmää mannapuuroa ja muroja ja päivällisen sijaan sai matkaansa eväspussin. Aamiaisen tarjoili talon siivooja kun aamuvuoron emännän auto ei ollut lähtenyt käyntiin (mikälie kesädiesel) ja päivällisellä oli ollut jotain muuta häikkää - tai sitten Tarjalla oli vaan kiire itsenäisyyspäivän viettoon..
Ai niin, eilisilta kului rattoisasti Ivalon kielipesässä Anarâš-illassa laulellen inarinsaamenkielisiä joululauluja. Paikallinen pastori Tuomo isännöi ja osallistujamäärä tuplaantui kun meidän luokan minä, Outi, Laura ja Airi tulimme paikalle.. :-) Onneksi illan kahvi-, joulutorttu- ja -piparitarjoilu ei rynnistyksestämme ollut moksiskaan ja santsatakin saattoi.. Takkâ kielâpiervâl Kerttust!
Karvakengät ovat edelleen viimeistä silausta vaille, mutta jos vain ensi viikon kielimestaripäivistä onnistun hieman siirtämään tunteja iltaan niin viimeiset silaukset syntyvät tuolloin ja kengät valmistuvat sopivasti joululomalle matkaan otettaviksi..
Hih, hauskaa kun rantsun baarissa ehkä-eläkeläissetä kertoo kavereille käyneensä etelässä ja ostaneensa ipadin. On kuulemma nopea ja tosi kätevä. Ja paljon nopeampi kuin netti. :-)
Mutta nyt kotiin.
Puáttee ohon mij teivâp mielâmiäštáreh. Mun ja muu paarâ, Airi, muoi teiveen munnuu kielâmiäšter Avelist. Muoi kolgâvettee väldiđ paddimpiergâs fáárun, ete muoi pyehtivettee paddiđ suu maainâseh. Muoi láán tobbeen vuossamuš majebaarga já talle vuossarga peeivi munnust kolgâvettee kuldâliđ maid sun sáárnui. Já talle teivâvettee sun oppeet koskoho. Tuorâstuh lii oppeet porgâpeivi munnust, muoi kuldâlvettee lassee já čäälliđ maid sun sáárnuigis. Já talle vástuppeeivi mist lii škoovlâ já mij ettâp ohhoost.
Já tuot lii muu taan oho anarâškielâ rappoort. Já tohon moonâi tuše tijme teikâ váhá paijeel..
Anna sai hirmu-urakan valmiiksi ja palautti viime perjantain kokeet tarkistettuina tänään. Missä ja milloin tahansa muualla olisin varmasti ihan tyytyväinen neloseen mutta koska en ole vielä oppinut antamaan itselleni anteeksi niin en (ainakaan vielä) voi sanoa olevani. Kenski talle puáttee oho, ehkä sitten ensi viikolla.
Koe oli peruskurssi I:n ainoa koe, joten tekemistä ja tehtävää oli melko paljon. Onneksi opiskelu on ollut sen verran rankkaa ja haastavaa, että sitä on ollut pakko tehdä kaiken aikaa, joten sinänsä ei ollut hirveästi väliä kuinka pitkä tai laaja koe oli. Parempi numero jäi kiinni pääasiassa vaatteista. Sain (odotetusti) surkeat pisteet tehtävästä, missä piti kuvailla pukeutumista. Vaatesanastolappu jäi muutamana päivänä kotiin enkä vain muistanut/jaksanut kerrata sanoja iltasella eikä puuvsaheilla, suháilla já t-pääiđillä kovin pitkälle pötkitä Inarin pakkasissa.. Mutâ ijba tot mihheen, viehâ pyereesthân tot moonâi.
Mutta jokohan rantsussa istuminen riittäisi tältä päivältä ja voisi lähteä päivälliseväiden kera kotiin rentoutumaan hetkeksi? Päivän ruokapalvelu hieman tökki koulussa; aamiaisella tarjoiltiin edellispäivän kylmää mannapuuroa ja muroja ja päivällisen sijaan sai matkaansa eväspussin. Aamiaisen tarjoili talon siivooja kun aamuvuoron emännän auto ei ollut lähtenyt käyntiin (mikälie kesädiesel) ja päivällisellä oli ollut jotain muuta häikkää - tai sitten Tarjalla oli vaan kiire itsenäisyyspäivän viettoon..
Ai niin, eilisilta kului rattoisasti Ivalon kielipesässä Anarâš-illassa laulellen inarinsaamenkielisiä joululauluja. Paikallinen pastori Tuomo isännöi ja osallistujamäärä tuplaantui kun meidän luokan minä, Outi, Laura ja Airi tulimme paikalle.. :-) Onneksi illan kahvi-, joulutorttu- ja -piparitarjoilu ei rynnistyksestämme ollut moksiskaan ja santsatakin saattoi.. Takkâ kielâpiervâl Kerttust!
Karvakengät ovat edelleen viimeistä silausta vaille, mutta jos vain ensi viikon kielimestaripäivistä onnistun hieman siirtämään tunteja iltaan niin viimeiset silaukset syntyvät tuolloin ja kengät valmistuvat sopivasti joululomalle matkaan otettaviksi..
Hih, hauskaa kun rantsun baarissa ehkä-eläkeläissetä kertoo kavereille käyneensä etelässä ja ostaneensa ipadin. On kuulemma nopea ja tosi kätevä. Ja paljon nopeampi kuin netti. :-)
Mutta nyt kotiin.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Skammâ lii tääbbin
Heh, pitkästä aikaa taas täällä.. Huomaan aloittaneeni tämän jutun kirjoittamisen alkuviikosta:
"Kaamos on täällä. Utsjoella aurinko laski viimeisen kerran pitkään aikaan eilen, Inarissa mahdollisesti tänään, paha sanoa kun viimeinen viikko on ollut sen verran pilvistä ettei aurinkoa ole muutenkaan näkynyt. Harmillista, olisi ollut kiva nähdä se viimeinen välähdys mutta katsotaan josko huomenna riittävän korkealle kiipeämällä näkyisi.."
No ei tullut kiivettyä korkeammalle mutta muutamana vähemmän pilvisenä päivänä näkyi kyllä aamupäivällä auringon nousu aikaan varsin ikimuistoisia taivaanrantoja vaikkei aurinkoa enää näkynytkään..
Viikko sitten viikonloppuna Sajoksessa oli erinomainen tapahtuma, meahcce-, guolásteaddji- ja duottasámit rs. metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n järjestämä Saamelaisten historia, elämäntavat ja kulttuuri -seminaari. Ylivoimaisesti suosituin seminaaritapahtuma mihin itse olen täällä tähän mennessä osallistunut, lähes 200 kuulijaa. Valitettavasti enemmän tai vähemmän sattumalta Sajoksen pääsali Dolla (tuli, nuotio) oli juuri seminaarin aikaan suljettu, joten käytössä oli pienempi monitoimisali, Dollagáddi (nuotion ympärys). Kiva kun tiloilla on merkitykselliset nimet.
Dollagáddi on mitoitettu hieman pienemmälle määrällä kuin mitä seminaarissa oli osanottajia, joten sali oli melko täynnä, mutta onneksi se ei menoa haitannut. Esitysten materiaalit ovat tulossa verkkoon myöhemmin, joten ei niistä nyt sen enempää. Seminaarin tarkoituksena oli valottaa saamelaisten historiaa hieman laajemmin. Mgdsamit rs. ajaa erityisesti statuksettomien saamelaisten asemaa ja hyvä niin.
Omalta osaltani kulunut viikko oli taas normaalin toiminnantäyteinen ja huipentui perjantaiseen peruskurssin kokeeseen (n. 4 tuntia), Saamelaiskäräjillä työskentelevän inarinsaamen kielimestarin, Ilmari Mattuksen eläkekahvisteluun ja illalla vielä norjalaisen saamelaisteatteri Beaivvášin Silbájávri-esitykseen, jonka teaser löytyy juutuubista:
Ilmari Mattus on merkittävä ja aktiivinen henkilö inarinsaamen elvytyksessä ja hänen voi ihastella vaikkapa lauleskelemalla tänä jouluna inarinsaamenkielisiä joululauluja. Tiedä vaikka joku ryhmä lauleskelisi jonkun malliksi.. Ensi viikolla selviää sitten miten hyvin - tai huonosti - syksyn oppi on mennyt perille. Annan mukaan kyseessä on kuitenkin oppimistilaisuus eikä maailmanloppu vaikkei tulos vastaisikaan omia odotuksia tai toiveita. Saapa nähdä.
Tiistai-ilta oli myös kulttuuria pullollaan kun Lapin Kamariorkesteri kävi Sajoksessa esittämässä musikaalisävelmiä vuosikymmenten varrelta. Aivan loistava konsertti ja yleisöäkin oli paikalla ihan mukavasti! Lauantai kului rattoisasti Inarin kirkonkyläyhdistyksen Turvapäivässä palomasemalla makkaraa paistellen ja vohveleita kahvinkeiton lomassa myyskennellen. Iltapäivällä sytytettiin myös valot kylän joulukuuseen. Tilaisuuksissa nähtiin pariinkin otteeseen paikallisten tiernatyttöjen esitys, joka oli ehkä paras tiernaesitys, mitä olen koskaan nähnyt.
Sunnuntaina kävin tutustumassa toiseen perinteiseen kyläaktiviteettiin: bingoon. Ja voipi olla, että tulee mentyä toistekin vaikkei tänään voittoja tullutkaan, sen verran hyviä palkintoja on tarjolla..,
Kuulumisten kirjoittelutahdin nopeuttaminen ei näköjään vielä tällä viikolla onnistunut, mutta se johtui ainakin jossain määrin kurssin loppurutiksesta, joka toivottavasti edes joskus kantaa hedelmää. Ikävä kyllä perjantain kokeen perusteella töitä pitää tehdä jatkossakin omalla ajalla melkoisesti ennenkuin verbien ja nominien taivutussäännöt pysyvät päässä ja tulevat hieman lähempää selkäydintä kuin tällä hetkellä.. Mutta, kuten Anna kannustavasti muistuttaa, matka on pitkä ja olemme vasta lähtösuoralla - ja siitä huolimatta mun sáárnum jo váhá ja jyehi peivi - teikâ jyehi okko - eenâb ko jieht. Ja ääntäminen paranee viikko viikolta, kuten perjantaina onnittelulaulutuokio Ilmarillekin osoitti. Joten ei kannata masentua ja koolgâm mušte: mun koolgâm adeliđ addâgâš olssân. Tot lii muu uđđâ mantra.
"Kaamos on täällä. Utsjoella aurinko laski viimeisen kerran pitkään aikaan eilen, Inarissa mahdollisesti tänään, paha sanoa kun viimeinen viikko on ollut sen verran pilvistä ettei aurinkoa ole muutenkaan näkynyt. Harmillista, olisi ollut kiva nähdä se viimeinen välähdys mutta katsotaan josko huomenna riittävän korkealle kiipeämällä näkyisi.."
No ei tullut kiivettyä korkeammalle mutta muutamana vähemmän pilvisenä päivänä näkyi kyllä aamupäivällä auringon nousu aikaan varsin ikimuistoisia taivaanrantoja vaikkei aurinkoa enää näkynytkään..
Viikko sitten viikonloppuna Sajoksessa oli erinomainen tapahtuma, meahcce-, guolásteaddji- ja duottasámit rs. metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n järjestämä Saamelaisten historia, elämäntavat ja kulttuuri -seminaari. Ylivoimaisesti suosituin seminaaritapahtuma mihin itse olen täällä tähän mennessä osallistunut, lähes 200 kuulijaa. Valitettavasti enemmän tai vähemmän sattumalta Sajoksen pääsali Dolla (tuli, nuotio) oli juuri seminaarin aikaan suljettu, joten käytössä oli pienempi monitoimisali, Dollagáddi (nuotion ympärys). Kiva kun tiloilla on merkitykselliset nimet.
Dollagáddi on mitoitettu hieman pienemmälle määrällä kuin mitä seminaarissa oli osanottajia, joten sali oli melko täynnä, mutta onneksi se ei menoa haitannut. Esitysten materiaalit ovat tulossa verkkoon myöhemmin, joten ei niistä nyt sen enempää. Seminaarin tarkoituksena oli valottaa saamelaisten historiaa hieman laajemmin. Mgdsamit rs. ajaa erityisesti statuksettomien saamelaisten asemaa ja hyvä niin.
Omalta osaltani kulunut viikko oli taas normaalin toiminnantäyteinen ja huipentui perjantaiseen peruskurssin kokeeseen (n. 4 tuntia), Saamelaiskäräjillä työskentelevän inarinsaamen kielimestarin, Ilmari Mattuksen eläkekahvisteluun ja illalla vielä norjalaisen saamelaisteatteri Beaivvášin Silbájávri-esitykseen, jonka teaser löytyy juutuubista:
Ilmari Mattus on merkittävä ja aktiivinen henkilö inarinsaamen elvytyksessä ja hänen voi ihastella vaikkapa lauleskelemalla tänä jouluna inarinsaamenkielisiä joululauluja. Tiedä vaikka joku ryhmä lauleskelisi jonkun malliksi.. Ensi viikolla selviää sitten miten hyvin - tai huonosti - syksyn oppi on mennyt perille. Annan mukaan kyseessä on kuitenkin oppimistilaisuus eikä maailmanloppu vaikkei tulos vastaisikaan omia odotuksia tai toiveita. Saapa nähdä.
Tiistai-ilta oli myös kulttuuria pullollaan kun Lapin Kamariorkesteri kävi Sajoksessa esittämässä musikaalisävelmiä vuosikymmenten varrelta. Aivan loistava konsertti ja yleisöäkin oli paikalla ihan mukavasti! Lauantai kului rattoisasti Inarin kirkonkyläyhdistyksen Turvapäivässä palomasemalla makkaraa paistellen ja vohveleita kahvinkeiton lomassa myyskennellen. Iltapäivällä sytytettiin myös valot kylän joulukuuseen. Tilaisuuksissa nähtiin pariinkin otteeseen paikallisten tiernatyttöjen esitys, joka oli ehkä paras tiernaesitys, mitä olen koskaan nähnyt.
Sunnuntaina kävin tutustumassa toiseen perinteiseen kyläaktiviteettiin: bingoon. Ja voipi olla, että tulee mentyä toistekin vaikkei tänään voittoja tullutkaan, sen verran hyviä palkintoja on tarjolla..,
Kuulumisten kirjoittelutahdin nopeuttaminen ei näköjään vielä tällä viikolla onnistunut, mutta se johtui ainakin jossain määrin kurssin loppurutiksesta, joka toivottavasti edes joskus kantaa hedelmää. Ikävä kyllä perjantain kokeen perusteella töitä pitää tehdä jatkossakin omalla ajalla melkoisesti ennenkuin verbien ja nominien taivutussäännöt pysyvät päässä ja tulevat hieman lähempää selkäydintä kuin tällä hetkellä.. Mutta, kuten Anna kannustavasti muistuttaa, matka on pitkä ja olemme vasta lähtösuoralla - ja siitä huolimatta mun sáárnum jo váhá ja jyehi peivi - teikâ jyehi okko - eenâb ko jieht. Ja ääntäminen paranee viikko viikolta, kuten perjantaina onnittelulaulutuokio Ilmarillekin osoitti. Joten ei kannata masentua ja koolgâm mušte: mun koolgâm adeliđ addâgâš olssân. Tot lii muu uđđâ mantra.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)