-->

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Skábmagovat lii álgimin

Aanaar 19.1.2013
Tot lii uđđâivemáánu vuosmuš okko já tothân meerhâš, ete Skábmagovat álgá aaibâs forgâ!

Onne must lâi-uv mielâkiddiiváá peivi. Ja tijme lii táál nuuvt ennuv ete muu kolgâččij moonnâđ uáddiđ jo love miinut tassaaš mutâ jiem, ko mun lam tääbbin já čäällim maid mun lam porgâmin onne.

Naa, mun rähtij muu sovskammuuh oppeet ja finnij muu puáris kammuuh vaalmâš. Taid puáti aaibâs pyereh, ij huámmáš ollágin ete pel ovdâ- ja monnjâkeečist láá uuđâseh! Mun lam viehâ tutâvâš jieššân.

Mun meiddei iälám Avelist viežžâđ Jason Ryle. Aslak suáittij munjin ko mun lijjim ettâđ ete mun puávtám vyeijiđ jis taarbâš.  Já nuuvt mun moonâi. Toyota Avensis lii viehâ pyeri avdo. :-)

Itten álgá Skábmagovat. Tiervâpuáttim Anarân!

lauantai 26. tammikuuta 2013

Aanaar peivikirje #005

Vástuppeivi

Onne mun lam porgâm muu sovskammuuh já jurgâlâm fiilmâ Mattus Haansa luuvdâ rähtimin. Muu sovskammuuh láá tääl vooijâmin. Mun jiem kiergânâm taid vala kárvum ko mun kolgâččij vyelgiđ jurgâliđ mutâ kenskiba puáttee keerdist.

Ehidistpeeivist mun moonâi Sajosân jurgâlâm Skábmagovat (Skammâ kuuvijd) fiilmâ Mattus Haansast rähtimin luuvdâ. Koskoho mun jurgâlij eres fiilmâ já tot lâi váhá vaigâd. Taan lii vala váhá eenâb vaigâd - mun jiem vala máátá tuárván sujattiđ já nuuvt mun ferttiim čäälliđ eenâb vaigâd ige "vaikeampi".. :-)

Ehidist mij lep filmâeehid Jeerast. Mij keččâp Star Wars paje nelji (vuossâmuš Star Wars filmâ). Tot kale lâi viehâ hyeni. Na ij tääl nuuvt hyeni, aaibâs pyeri mutâ puárishân tot jo váhá lii. Já äigi ij lah nánnáá skippáár scifi-fiilmâid.  Lávurduv mij keččâp viiđád ja kuuđád pajeh.

Já vala váhá muu pyereeb kielân...

Perjantaina tein taas karvakenkiä ja jatkoin Skábmagovatin inarinsaamenkielisten filmien tekstittämistä. Kengät on nyt leikattu paloihin, karvomista ei ehtinyt tehdä kun piti lähteä teksittämään mutta ehkäpä ensi kerralla.

Iltapäivällä istuin Sajoksessa tekstittämässä lyhytfilmiä Mattus Hanssan luudanvalmistuksesta. Keskiviikkona teksittelin toista filmiä missä Anja Kaarret oli kielipesäläisten kanssa kokemassa madepyydyksiä. Se oli aika vaikeaa mutta tämä oli vielä vähän vaikeampi.

Illalla meillä oli eokuvailta Jeerassa. Me katselimme Star Wars IV:n, joka oli kyllä melko huono. No ei nyt niin huono, ihan hyvä mutta vanhahan se jo vähän on eikä aika ole mukava kaveri scifi-elokuvalle.. Lauantaina on luvassa sitten viides ja kuudes osa..

torstai 24. tammikuuta 2013

Aanaar peivikirje #004

Sovskammuuhkurssâ álgij! Oppeet. Taan tove Anarist Škoovlâ rijjâvaljiimin kuursân. Puáttee kyehti oho mun kuárruum sovskammuuh, máhdulávt PAULAKENGÄT. Kyehti oho maŋeláá must kolgâččij leđe sehe KURE- ete PAULAkammuuh: ohtâ paarâ juhlijd já nube paarâ távâlâš KÄYTTÖÖN. Vuossâmuš peeivi mun njuskij já PARKITSIN vittâ tiijme. Nube peeivi mun ááigum LEIKATA já kárvuum taan.

Ehidist mij moonâi Njellim Erähotelli. Tobbeen lâi kirjerääju sijdaeehid. Muádi tijme moonâi nánnásávt Miikain ja Tapioin Njellimist - já MATKALLA tohon já maassâd täähi. Kiinii pyevtiččij ettâđ, ete vyeijim kyehti čyeti kilomeeter kähvistâlmin lii viehâ KALLIS teikâ HÖLMÖÄ. Nuuvt kenski mun-uv vala mannee ive.

Ja vala masa siámmáá nube kielâ...

Karvakenkäkurssi alkoi! Taas. Tällä kertaa Inarissa koulun vapaavalintaisena kurssina. Seuraavat kaksi viikkoa ompelen siis karvakenkiä, todennäköisesti paulakenkämallisia. Parin viikon kuluttua minulla pitäisi siis olla kahdet karvakengät: toiset jokapäiväiseen käyttöön ja kulutukseen, toiset "juhlatilaisuuksiin", kuten linnanjuhliin ja Saamelaisten kansallispäivään. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului reilu viisi tuntia koipien näskäämistä ja parkkiamista. Perjantaina olisi tavoitteena koipien leikkaus ja karvominen.

Torstail-illan ohjelmanumerona oli lähes ex tempore-lähtö Nellimin Erähotellilla käymään. Siellä oli erään kirjaston kulttuurinsäilytyshankkeen järjestämä kyläilta. Muutama tunti sujui rattoisasti Teemun ja Tapsan seurassa Nellimissä - ja matkalla sinne ja takaisin. Joku voisi sanoa, että parin sadan kilometrin päässä kahvilla käynti kuulostaa melko kalliilta tai hölmöltä. Niin ehkä minäkin vielä vuosi sitten.



tiistai 22. tammikuuta 2013

Aanaar peivikirje #003


Onne lâi hávski (soŋŋâ)peivi. Iđedist alme lâi kirkes ige lamaš poolvah ollágin já tääbbin lâi suullân love ceehi puollâš. Koskâpeeivi ääigi piivâld váhá já muáttáá. Muádi tiijme já suullân vittâ seenti muotâ maŋeláá lii oppeet piäivádâh-uv - já váhá eenâb koolmâš. Hitruus!

Tääbbinhân ij lah lamaš hirmâd puolâš mannee peeivijd já vuossargâ lâi tuše ohtâ cekki puollâš. Onne lâi meiddei Ááná majemuuh tiijmeh kuhes ääigi. Sust lii eres ääših itten já mist lii kááiduspeivi škoovlâst, talle mist álgip rijjâvaljimiävtuliih kyehti oho já ton maŋa mediakuursâ nubbe okko.

Mun almottâđâi onne "Skammâkuuvijn párnái pargopáájánijd anarâškielâlii jođetteijee". Skábmagovatist láá pargopáájáh vyelitääsi uáppeeh já sij tarbašeh pälhittes pargeeh - já munhân lam tobbeen tiäđust-uv. Puátába uáini maht tot mana..

Ja yleisön toivomuksesta ja ajanpuutteen vuoksi...

Tänään oli hauska sääpäivä. Aamulla taivas oli kirjas eikä ollut pilviä ollenkaan ja täällä oli pakkasta noin kymmenen astetta. Puolenpäivän aikaan lauhtui vähän ja rupesi satamaan lunta. Muutamaa tuntia ja noin viittä senttiä lunta myöhemmin on taas aurinkoista - ja vähän kylmempää. Mukavaa!

Täällähän ei ole ollut hirveän kylmää viime päivinä ja maanantaina oli vain yksi aste pakkasta. Tänään oli myös Annan viimeiset tunnit pitkään aikaan. Hänellä on muita asioita huomenna ja meillä on etäpäivä koulussa, sitten meillä alkaa vapaavalintaiset kaksi viikkoa ja sen jälkeen mediakurssin toinen viikko.

Minä ilmoittauduin tänään "Skábmagovatiin lasten työpajoihin inarinsaamenkieliseksi vetäjäksi". Skabmagovatissa on työpajoja ala-asteen oppilaille ja he tarvitsevat talkoolaisia - ja minähän olen siellä tietenkin. Saapa nähdä miten sekin menee..

lauantai 19. tammikuuta 2013

Puolivuosikatsaus - pel ive keccâmuš

Pel ive Anarist

Lähes puoli vuotta Inarissa takana, mitäpä on jäänyt taskunpohjalle? Uusia tuttavuuksia ja uusia näkökulmia elämään - ja pikkuisen uutta kieltä. Tässäpä tiivistelmä menneestä puolesta vuodesta.

Puoli vuotta asuntolaelämää pitkän tauon jälkeen on ollut omanlaisensa kokemus. Useampikin tuttu epäili ettei elämästä "teinien keskellä" tule mitään mutta lähtökohdat huomioon ottaen sanoisin, että päinvastoin on sujunut yllättävänkin hyvin. Mikäli ei olisi saanut omaa huonetta voisivat tunnelmat olla hieman toisenlaiset, myönnettäköön. Asuntolamme Jeerahan on ikäänkuin jakautunut kolmeen käytävään, bunkkeriin ja alakertaan. "Bunkkeri" ja alakerta ovat puolittain maan alla olevat käytävät, joista toinen on lämmityshuoneen vieressä ja toisen varrelta löytyvät sauna, pesukoneet ja kuntosali.

Asuntolassa lähes kaikilla on oma huone muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Huoneiden varustelutaso hieman vaihtelee, toisissa on oma suihku ja wc, toisista taas saattaa televisiopistokkeet puuttua yms. Lähes joka käytävällä on yhteinen keittiö (tai bunkkerin tapauksessa "keittiönurkkaus" käytävällä) sekä yhteiset suihkutilat. Näiden siivous kuuluu asukkaille. Ja, kuten tavallista, ihan jokainen asukas ei ole vieläkään huomannut ettei äiti muuttanut mukana siivoamaan jälkiä. Mutta onneksi nämä ovat huomattavassa vähemmistössä. Mielenkiintoista on myös ollut havaintojen tekeminen näiden ns. aikuisten perustiedoissa ja -taidoissa olevista eroista mm. siivoukseen liittyen. Pieniä puutteita ymmärryksessä tuntuu olevan myös siinä miten esim. omassa asunnossa ja yhteisöllisessä asuntolassa asuminen poikkeavat toisistaan.

Koulu on about sellainen kuin koulun pitäisikin olla. Sopivan kokoinen, pienryhmä- ja lähiopetusta tarjoava, hyviä ja mukavia opettajia sekä pääosin viihtyisät ja modernit tilat ja välineet. Smartboardit on tosi poppisjuttu täälläkin. Niin meillä kuin peruskoulussakin joka luokassa on Smart, joita joskus jopa hyödynnetään. IT-infra on paikka paikoin ehkä pikkaisen siellä spektrin toisella laidalla mutta ei nyt mennä siihen, tyypillistä MS-kuraa. Oppimisen kannalta on aika mukavaa, että opettajat oikeasti tietävät mistä puhuvat ja mitä puhuvat ja heillä on ihan oikeasti aikaa vastata kysymyksiin ja auttaa. Nuorempien opiskelijoiden kannalta myös talon yhteisöllisyys on aika korkealla tasolla, syrjäytyminen on kokolailla mahdotonta.

Käsityölinjat ovat Inarin päätoimipisteessä. Pohjois- ja inarinsaamen sekä median opetus tapahtuu Sajoksessa. Sajos on saamelaiskulttuurikeskus ja kylän uusin rakennus. Mun lijkkuum. Sajoksessa sijaitsee myös saamelaiskirjasto, Ivalon kirjaston paikallinen osasto. Kirjaston Tuijan ja Annelin rentoon meininkiin tottuneena saattaisi tulla sopeutumisvaikeuksia etelän kirjastoissa. Siellä tunnistaa myös turistit melko helposti; ne on niitä, jotka kuiskaavat puhuessaan. Sajoksessa toimii myös Saamelaiskäräjät ja ravintola Galla. Viime kuukausien aikana kuohuneessa keskustelussa saamelaisuudesta käräjät on ollut enemmän tai vähemmän keskiössä.

Sajoksen vierestä löytyy hotelli Kultahovi, mistä löytyvät inarinsaamenkieliset omistajat Heikki ja Kaisa Nikula - sekä erittäin hyvää ruokaa.  Ete moonâ tiervân tobbeen váá.. :-)

Sajoksesta kylän "keskustaan" on Duodji-shop ja O'Yes, paikallinen pizzeria. Sieltä ei kuuleman mukaan kannata ostaa poropizzaa ja kahvin laatu vaihtelee. Duodji-shopin 20-prosentin myyntiprovisiota pidin korkeana kunnes kuulin mitä muut ns. design-shopit perivät, minkä jälkeen Duodji onkin oikeastaan aika edullinen tapa myydä omia tuotteitaan.

Kylän ytimessä on rantsu, entinen Rantamari, nykyinen Hotelli Inarin baari. Täällä kohtaavat niin turistit kuin paikallisetkin ja äänimeressä kuulee suomea, pohjoissaamea, inarinsaamea, norjaa, englantia, venäjää, japania ja joskus vähän koltansaameakin. Melko kansainvälinen paikka siis reilun tuhannen asukkaan kyläksi. Ei ole lainkaan tavatonta, että saman pöydän ympärillä puhutaan sujuvasti ristiin rastiin suomea, pohjois- ja inarinsaamea sekä välillä norjaa.

Yhtä lailla kylän ytimessä on kirkko. Seurakunnassa(kin) kuohuu, jopa niin paljon, että asiasta uutisoitiin jokin aika sitten etelän lehtiä myöden. Seurakunta on kriisissä kun rahat eivät riitä ja pappeja potkitaan pellolle, jotta rahat riittäisi, minkä jälkeen lisää ihmisiä eroaa kirkosta, minkä jälkeen rahat riittävät vielä huonommin.

Kylää halkoo Inarijärveen laskeva Juutuajoki, jonka rannalta löytyy kalasatama ja Siida, saamelaismuseo. Siidasta löytyy aika usein mielenkiintoisia näyttelyitä ja satamasta saa kuuleman mukaan aika usein tuoretta kalaa. Siidassa ei kannata käydä kahvilla.

Kylän parasta kahvia saa valitettavasti itse keittämällä - esimerkiksi ja asian sivusta esimerkiksi Verkkokauppa.com:n myymistä Helmut Sacher-kahvipavuista, tulee muuten aikas hyvää kahvia.

Päivitysten puutteessa lopetan katsauksen täältä tähän. Palataan asiaan mikäli jotain oleellista tulee mieleen teekupposen äärellä yläkerrassa.

Aanaar peivikirje #002

Onne lâi vist peivi ko mun jiem lah eidu maiden porgâm. Na ij tääl aaibâs nuuvt, mutâ masa. Mun lam (liijkás) váhá luuhâm kielâkyeimi já iälám käävpist. Nuuvt te peeivi lihâdem já olgomin(?) láá ráhtám.

Kuva: Suomen Museot Online
Jieht álgái kamâspidoh já sovskammuuh kurssâ Angelist, Hilma pääihist. Mun ááigum ráhtiđ munjin kistuuh. Mutâ vistig mun ferttiim muu kammuuh tivvoođ ko sii ovdâkeečih láá váhá navvaleh. Talle mun ráhtám kistuuh já jis pyereest mana, toh láá vaalmâš ovdil Skábmagovat. Mutâ mun váhá poollâm et mun jiem luhostum.. Mun ferttiim muu kodoreh neskiđ já ostodiđ puáttee ohhoost škoovlâst, vâi mun peesâm tállán kuárruđ puáttee vástuppeeivi.

Kurssâ ij vala hirmâd pyereest álgám ko Hilma puáccái jieht, nuuvt te onne ij lamâš kuursâ. Itten mun ferttiim muu kammuuh kuárruđ aaibâs jieš ja ohtuu..

torstai 17. tammikuuta 2013

Aanaar peivikirje #001

Aanaar peivikirje – uási 1

Peeivi sääni: joten == nuuvt te, já tondiet


Taat lii miinii mun lijjim ferttiim moonnâđ jo ennuv ääigi talle, mutâ ko mun lam nuuvt hyeni uázzuđ maiden. Mut pyereeb váhá maŋeláá ko ij ollágin. Nuuvt te, táá lii muu uccâ peivikirje anarâskielâst, kost mun hárjuttâllâm aainâs-uv čäälliđ anarâskielâ.

Onne lii mediakuursâ vuossâmuš oho majemuš peivi. Taat lii jo niäljáád peivi já mottoom juávkku lii jo kuvviim eenâb teikâ ucceeb, mutâ muu juávkku ij lah kuvviim maiden. Johanna, muu "tiimiskippáár", lii lamâš meddâl ubâ oho já tondiet mun lam poorgâm munnui kietâčaalâ já kovekietâčaalâ sehe váhá hárjuttâllâm kuvvimist.

Onne ehidist mun kolgâččij moonnâđ Johanna kuuvl váhá jurdeen ete maid muoi porgeen já kuás. Mun lam moonnâm peeljâspuállutijmeest viiđâ ääigi ja ton maŋa mun moonâm teejâst Johanna kuuvl.

Onne ehidispeeivist mun moonâm Minnain Piejân. Kuvvimtávirijd láá ennuv já toh láá viehâ lussâd, nuuvt te mun išedâm Minna váhá. Suu fiilmâ tábáhtum tobbeen, mun jiem vala aaibâs tieđe maggaar tot lii.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Pyeri Uđđâ ihe!

Na mut tothân lii uđđâ ive já uđđâivemáánu! Já skammâ lii masa lappâd meiddei.

Tammikuussa mennään jo ja kaamos on siis melkein ohitse. Sivumennen sanoen kaamos tuntuu olevan eteläisille (siellä etelässä, missä sitä ei edes ole) paljon isompi juttu kuin täällä, missä siitä sentään saa nauttia kuukauden verran. Kaamoksen pimeyden mahdolliset haitat vähintäänkin kompensoituvat lumella ja (sopivalla) pakkasella, ei tarvitse joka aamu herätessään pohtia, että pitäisikö tänään laittaa jalkaan talvikengät vaiko kumisaappaat eikä tarvitse vähän väliä täyttää auton pissapoikaakaan.

Joululoma – kaikki melkein kaksi viikkoa – sujahti aika nopeasti Etelä- ja Keski-Suomessa. Lähdin koulun joulujuhlan jälkeen ajelemaan "puolivälin krouvia" eli Tapion kämppää Kuusamossa kohti ja sieltä porukalla seuraavana päivänä etelään. Menomatka sujui varsin rattoisasti kolmenkymmenen asteen pakkasessa Kuusamon tehtyä juuri matkan alla talven pakkasennätyksen.

Matkalla Kuusamosta Jämsään oli harmillisesti aikataulu, jotta Tapio ehtisi bussilleen Jyväskylään, joten kovin montaa välipysähdystä ei voinut tehdä. Suomussalmella aamukahvilla ja Iisalmella Väisäsen Kotilihalla iltapäiväkahvilla ja luomuruokaostoksilla. Voin suositella Väisäsen tilaa varauksetta kaikilla hyvän ruoan ystäville monien muiden ohella; myymälän pakastimesta kannettiin ulos kahvittelun aikana 12-kilon kinkkuja jatkuvalla syötöllä. Luomuosastolta löytyy vaihtoehtoja myös liha-allergikoille. Matkan ajoitus ei aivan osunut nappiin, Tapio myöhästyi bussistaan Jyväskylässä mutta reilulla minuutin marginaalilla saimme auton kiinni Hotelli Jämsän pysäkillä juuri ennen sen nelostielle siirtymistä.

Joulun jälkeinen paluumatkatapahtuikin melkein 30 astetta lämpöisemmässä kelissä – ja etelän talvelle tyypillisessä vesisateessa. Vettä satoi Jämsästä aina lähes Kuusamoon saakka, missä vesi viimein alkoi vaihtua lumeksi. Parin asteen pakkanen ja vesisade tietysti tarkoitti myös sitä, että tie oli alkumatkasta suolakurainen ja Jyväskylän yläpuolelta enempi vähempi jäinen.

Tähän väliin liikennetiedote. Mikäli oma ns. "turvallinen ajonopeutesi" – eli se nopeus, millä koet voivasi turvallisesti ajaa esimerkiksi mutkiin – liukkaalla tai muuten huonolla kelillä on esimerkiksi 60 km/h niin ole hyvä ja aja tuota nopeutta koko ajan. Pahin, mitä voit tehdä liikenneturvallisuuden suhteen on kiihdyttää "normaalinopeuteen" kaikilla suorilla eli ns. turvallisilla ohituspaikoilla, ajatuksena ilmeisesti minimoida takana olevaa jonoa hitaamman vauhdin häiriö muiden matkantekoon. Mutta uskoisitko, että myös ne takana tulevat autot haluaisivat ohittaa sen edellä ajavan turvallisesti rikkomatta lakia?

Voin suositella myös Hankasalmella sijaitsevan Lomakeskus Revontulen lounasta. 6,50 eurolla sai ilmeisen kotitekoisia lihapullia aika hyvällä perunamuussilla – myös sunnuntaisin. Uuden vuoden aattopäivä oli varattu Kuusamosta Inariin siirtymiseen. Sunnuntaita parempi matkapäivä näkyi matka-ajassa ja tuntui vatsassa. Aamukahvilla pysähdyttiin Sallassa Suomutunturin vieressä olevassa Tuulenpesä–kahvila-ravintolassa. "Satojen kilometrien" kärsimys aamukahvin puutteessa palkittiin aivan mielettömän hyvillä munkeilla! Huhujen mukaan Tuulenpesästä saa varsin maittavaa ruokaa myös.

Kemijärvi ohitettiin (taas) yhtä tylysti kuin Andy McCoyn kotikylä Pelkosenniemi. Samaa kohtaloa ei kokenut Sodankylä, mistä löytyi paitsi hömppäpizzeria Tapiolle, varsin hyvä ja mukavannäköinen kaffela: Päivin Kammari.  Hyviä pullia ja mukava henkilökunta.

Sodankylästä sitä jaksoikin sitten melkein Inarin kirkonkylälle saakka mutta ei ihan. Päätimme – no, minä päätin ja Tapio pyöritteli enempi silmiään – tehdä vielä yhden pysähdyksen Saariselällä Kaunispään Huippu–ravintolassa. Huhujen mukaan sieltä löytyvät maan parhaat munkit, jopa Saariselän Kuukkelin munkkeja paremmat siis. Tämän kokemuksen perusteella pitää kyllä sanoa, että ihan kaikkia huhuja ei pidä uskoa. Markus sanoi viimeksi pari vuotta sitten käyneenä munkkien olleen aivan loistavia ja ilkeästi voisi sanoa, että kyllä nämäkin munkit varmaan silloin olivat ihan hyviä, mutta eivät kyllä enää. Sorry.

Liekö johtunut kaikesta matkustamisesta vai mistä mutta ihan hirveästi ei jaksanut aattoiltana bilettää. Rakettejakaan ei tullut kovin montaa nähtyä mutta onhan niitä nähty onneksi ennenkin. Jeeran uusi vuosi oli muutenkin melko rauhallinen, asuntolassa majaili meidän saavuttua kolme henkilöä eikä väki kovin merkittävästi lisääntynyt vielä seuraavanakaan päivänä. Hämmästys oli suuri kun Teemu käveli tavarapulkkineen vastaan Sarviniementiellä kauppareissulla – niin joo, täällä periferiassa kaupatkin ovat auki ihan joka päivä.

Vuosi 2013 lähti sitten oikeasti liikkeelle heti keskiviikkoaamuna kahdeksalta Petterin taivutuskurssin viimeisellä päivällä. Aamiaisella oli noin yhdeksän opiskelijaa eikä pääkoulun väkimäärä ole näyttänyt moninkertaistuvan koko viikolla..

Mutta ehkäpä ensi maanantaina palataan taas normaalimpaan menoon.. Itsehän siirrynkin ensi viikolla työharjoitteluun paikalliselle yläasteelle, tavoitteena ainakin kuunnella sujuvasti inarinsaamen opetusta. Viimeaikaisten kokemusten perusteella puhuminen voipi jäädä vähemmälle mutta saapas nähdä.