Aktiivuáppei Anarist

Varoituskyltti Nellimin tiellä.

Muu nommâ lii Mika já mun lam atk-vuávvájeijee mutá táál mun lam anarâškiela uáppee. Mun lam meddâl Kotkaast já tääbbin mun aasâm Jeerast, Aanaarjäävri riddoost. Mun oopâm aanaarsämikielâ Säämi máttááttáskuávdâšt já sáárnum jo váhá anarâškielâ.

Yeah, ihan ite kirjoitin. Täytyy tunnustaa, että jos vielä pari viikkoa sitten jonkin verran epäilin Annan lupausta sujuvasta rupattelusta inarinsaameksi ensi keväänä niin nyt en ehkä epäile enää ihan niin paljoo.. Eikä "nuoren kielimestarin" tapaaminenkaan huolestuta enää liikaa.

Mielenkiintoisia faktoja inarinsaamesta, osa #1: "kotoisin jostakin" ilmaistaan muodossa "olla pois jostakin".

Englannin vaikutus painaa hämmentävän paljon uuden kielen kielioppia opetellessa, on kovin vaikea uskoa, että sanat taipuvat suomen tapaan eikä kaiken maailman prepositioita tarvita siellä sun täällä.

Viikon ohjelmassa tähän saakka on ollut opiskelua, lievää aktivoitumista inarinsaamelaisyhteisössä, hyvää ruokaa (ja runsaasti) ja yhdenlaista tutustumista alueen väestöön. Viikon ehkä konkreettisimpana oppina on ollut huomata, että melkoisen vahvoja ennakkoluuloja ja -asenteita näyttää löytyvän paikasta kuin paikasta. Sääli sinänsä mutta ei pidä antaa sen häiritä.

Tiistai-iltana istuskelin kuuntelemassa ja ihan pikkuisen osallistumassakin inarinsaamenkielen dokumentointiin tähtäävien projektien ideointipalaveria. Täällä olisi aika paljon tehtävää sillä saralla. Vanhat kielimestarit vanhenevat ja korvaamatonta tietoa kielestä uhkaa kadota heidän mukanaan. Tee työtä jolla on tarkoitus.

Mielenkiintoisia faktoja inarinsaamesta, osa #2: saamelaisilla ei vanhastaan ole ollut tapana kiittää tai vastata kiitokseen. "Kiitos" ja "ole hyvä" -tyyliset ilmaukset ovat kaikki lainasanoja norjasta, suomesta ja venäjästä.

Istuskelin tänään Sajoksen kirjastossa vielä puoli seitsemältä päivän muistiinpanoja puhtaaksi kirjoitellen ja kotitehtäviä tehden. En olekaan ihan äskettäin herännyt aamuseitsemältä ja lähtenyt kouluun, joka loppuu yhdeltä ja hengaillut sen jälkeen koululla iltaseitsemään enempi vähempi itsenäisesti opiskellen - toki välissä oli tortillapäivällinen. :-)

Anarâskiela, okko 2 - Stuorrâ Pielbáájävri riddoost

Toisen viikon pääaiheena olivat 2-tavuiset nominit ja niiden taivutus: perusmuoto ja genetiivi/akkusatiivi. Yritimme takoa päähän kolmen eri sanaryhmän taivutussääntöjä: -â, -i ja -u-loppuisten, -e, -o ja -a-loppuisten sekä á-loppuisten.

Ensimmäisen ryhmän sanoilla 1. tavun vokaali pidentyy, toisen ryhmän sanoilla ei pidenny ja kolmannen ryhmän sanoilla tapahtuu molempia. Kaikissa ryhmissä keskuskonsonantissa tapahtuu astevaihtelu vahvasta asteesta heikkoon.

Esimerkiksi: kandâ -> kaandâ, enni -> eeni, táálu -> táálu, ahe -> ave, okko -> oho, njamma -> njama sekä riävská -> riävská.

Ja ei, Mika ei ole seonnut kaiken pänttäämisen tuloksena, vaikka teräväsilmäisimmät niin ehkä jo ajattelivatkin. Táálu-sanassa on perusmuodossa ns. puolipitkä l-kirjain eli lausuessa l pitenee hieman mutta ei niin paljon kuin jos niitä olisi sanassa kaksi. Toinen hauska sana on riävská, jossa taas perusmuodossa on lyhyt diftongi iä ja genetiivissä/akkusatiivissa "normaali". Riekkoa taas ei pidä sotkea Reeskaan (kala), joka kirjoitetaan riäská. Riekon tapauksessa sanan keskellä oleva v-kirjain ääntyy "yy:nä". Kummassakin sanassa on perusmuodossa lyhyt diftongi. Eikun harjoittelemaan!

Viikon metsäretkellä patikoimme koululta lähellä Juutuajoen rannalla sijaitsevalle laavulle ja matkalla tutustuimme erityisesti erilaisiin sieniin ja muihin luontoon liittyviin sanoihin. Opin, toivottavasti, että inarinsaamessa lauseessa on yksi persoonamuotoinen verbi loppujen ollessa perusmuodossa:  mun moonâm nuurrâd muorjijd, mun jiem nuurâm kuobbârijd.

Mielenkiintoista miten tahti toisaalta tuntuu kovin rauhalliselta - etenemme kirjaa yhden kappaleen viikkovauhtia - ja toisaalta aivan liian nopealta. Sanoja ja kielioppia valuu päälle jatkuvalla tahdilla ja ärsyttävän usein tuntuu ettei päähän ole jäänyt mitään. Mutta toisaalta, pari viikkoa sitten en osannut kieltä sanaakaan ja nyt osaan sentään jo tervehtiä ja muodostaa muutaman muunkin lauseen. Suurin ongelma lauseiden muodostamisessa on tarvittavien sanojen puute, joten pitää vain purra hammasta ja jatkaa sanojen imemistä sisään.

Tavallaan opintoihin liittyen aloitin myös Erika Sarivaaran väitöskirjan "Statuksettomat saamelaiset.
Paikantumisia saamelaisuuden rajoilla" lukemisen. Siinä tutkitaan ns. statuksettomien saamelaisten paikantumista saamelaisyhteisössä sekä heidän saamen kielen käyttöään. Statuksettomaksi saamelaiseksi kutsutaan henkilöitä, jotka polveutuvat saamelaisesta suvusta mutta joilla ei ole saamelaisstatusta eli heitä ei ole merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon syystä tai toisesta.


Puáttee kiärdán!

Njellimist

Ij okkod kulturâttââ, kuten inarinsaamessa varmaankaan ei sanota mutta yrittänyttä ei laiteta.. Tämän viikon kulttuuripläjäys jäi hieman odotuksia vaatimattomammaksi mutta Katan vinkin ansiosta tuli muutama ihan kiva luontokuva sentään.

Päätin lähteä perjantai-illan ratoksi ajelemaan ja tutustumaan Nellimin (Njellim) kyläiltamiin. Nellim on pienen pieni kylä Ivalosta itään. Muutama kilometri Nellimin toisella puolella on Kessintien silta ja ihan mukavat näkymät Inarijärvelle sekä Suomen että Venäjän puolelle. Ajoin epähuomiossa sillalle vievän risteyksen ohitse ja tajusin olevani rajavyöhykkeellä matkalla Venäjälle. Onneksi Golfissa on kääntyvät eturenkaat.

Näkymä Mellimin sataman laiturilta. Ei pöllömpi keli.

Lyhyen fotoilun jälkeen palasin takaisin Nellimin kylään ja pistäydyin kylän iltamissa satamassa. Päätin tukea Nellimin kylää ostamalla 3,5 eurolla kalleimman hieman isoa postimerkkiä suuremman mustikkapiiraspalan pahvimukikahvilla ikinä. 12 euron porokeittoon pienestä styroksikulhosta ei pystynyt venymään, varsinkin kun olen ollut jakamassa samanlaisia kalakeittoannoksia ihan ilmaiseksi torilla.. Onneksi koulussa oli samanlaista porokeittoa tällä viikolla. Hienoinen pettymys oli se ettei iltamissa kuulunut muuta kuin suomen kieltä, onhan Nellim sentään se toinen kylä jossa inarinsaamea puhutaan.

Perjantain koulupäivään kuului tänään Petter Morottajan, kielimestarin vierailu. Petter kävi esittelemässä Anarâškielâ Servi -yhdistystä ja yhdistyksen toimintaa. Jäseneksi pääsee kun osaa inarinsaamea, jään jännityksellä odottamaan milloin onnistun kirjoittamaan vapaamuotoisen jäsenanomuksen..

Päivän lounaalla tarjoiltiin aitoja verimakkaroita puolukkahillon kera. Aika jees. Muistuttivat koostumukseltaan hämmentävän paljon verilettuja. Miten sitä selviääkään viikonlopusta kun ruokaa ei ilmesty nenän eteen itsestään joka neljäs tunti?

Mun tullâ Pieggajäävri riddoost.

Aurinkoisen lauantaipäivän ohjelmassa oli vähän pyöräilyä, patikointia ja jonkin verran keskustelua puolipaikallisen kuálásteijeen kanssa Pieggajävrin rannalla Culinarin poromakkaraa syödessä. Makuasiat ovat tietysti makuasioita, mutta Ivalojoen Poron poromakkarat ovat IMHO parempia. Eläkeläiskalastajan mukaan kalaa tulee mukavasti kunhan tietää mistä. Ja kun jaksaa kävellä vähän kauemmas erämaahan alkaa kalojen kokokin kuulemma kasvaa.

Tuulijärvi sijaitsee muutaman kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta Piegguáivááh (Tuulispäät) -vaaran takana.

Tuorâstuv jiečânâs pargoh

Mun lam váhá vaibâm. Mutta ei se mitään, pitää vaan saada aikaiseksi mennä nukkumaan váhá aikaisemmin.

Päivän opiskelu on ollut tänään pitkälti omaehtoista, koska Anna oli saamelaiskäräjien kokouksessa melkein koko päivän ja saatiinkin aamulla "mukava" kasa tehtäviä puuhasteltavaksi joiden parissa viihtyi sujuvasti lounaaseen saakka ja pienen breikin jälkeen on taas viihtynyt sujuvasti kohta alkavaan päivälliseen.

Pikku breikki taas piti sisällään Canal+ (vai oliko se C More nykyään) -lautasen asennuksen kämpälle. Ei kelvannut asennusmiehelle valmis masto (liian korkealla, ei ollunna riittävän pitkiä tikkaita mukana), joten tuli omilla kiinnikkeillä harmillisesti ohikulkijoiden käsien ulottuville mutta ehkäpä kaikki malttavat pitää kätensä taskuissaan.. Ei aavistustakaan mistä löytäisi aikaa minkään seuraamiseen mutta sehän on sitten sen ajan murhe. Tarvittaessa voi sentään nauhoitella keskiviikon leffailtoihin elokuvia. Tärkeintähän on, että US Open näkyy..)

Poccuupiärgumääli.

Lounaalla oli tänään poronlihakeittoa, joka poikkeaa eteläisestä versiosta paitsi siinä, että lihanpalat ovat poroa myös siinä, että palat näyttävät siltä kuin poro olisi työnnetty kokonaisena murskaimeen ja läpi tulleet palaset pistetty keittoon - ilman turkkia ja nahkaa tietenkin.. Eli luut ja lihakalvot olivat mukana makua tuomassa ja maku olikin aika erinomainen. Opin myös oikean syöntitavan: lihanpalat otetaan keitosta rohkeasti pois ja syödään (ja luut imeskellään puhtaaksi!) sormin, ei mitään hienostelua veitsien ja haarukoiden kanssa. Jälkiruoaksi suklaamoussea.

Päivän kielioppiteemana oli substantiivien taivutusta, nominatiivi -> akkusatiivi-genetiivi. Tässä vaiheessa lähinnä 2-tavuisten nominatiivien, joiden taivutus poikkeaa tietysti täysin 3- tai 4-tavuisten nominien taivutuksesta.. Mieleen muistuu elävästi lukion äidinkielen kielioppitunnit, joista ei ole aivan hirmâst mukavia muistoja..

Hauska yksityiskohta koulun tietotekniikkaan Sajoksessa liittyen: minä olen luokallamme ainoa, joka saa tulostettua mitään ja sekin vain sen takia, että en (tietenkään) pysty kirjautumaan Linuxillani koulun AD-verkkoon.. :-)
 
Viikonlopun ohjelmakin alkoi tänään hahmottua, perjantaina olisi Nellimissä kyläjuhlat, jonne inarinsaamenkurssilaisina tietysti singahdamme ja viikonloppuna Saariselällä olisi tarjolla rautaa jenkkiautojen muodossa..

Mutta nyt päivällisen vieno kutsu jo kuuluu eikä sitä pysty vastustamaan..

Tuulâst

Stuorrâsmiäruh.

Talvi on tulossa. Aamulla alkaa olla melko viileää yön pikkupakkasen jälkeen ja kohta täytynee siirtyä sandaaleista sukkien ja tavallisten kenkien käyttöön..

Tiistaiaamupäivän tietoteknisen kidutuksen ja sitä seuranneen kurssin ihka ensimmäisen sanakokeen jälkeen siirryimme lounaan kautta kohti Juutuajoen nuotiopaikkaa tulistelemaan, kahvistelemaan ja tietysti opiskelemaan saamelaisuuteen ja saamenkieleen oleellisesti kuuluvaan luontoon liittyvää sanastoa. Mistä tuli mieleen, että olennainen osa saamenkieltä ovat lyhyet lauseet.

Ruopsiskiärppáákuobâr.

Ensimmäisen ja osin toisen viikon perusteella vaikuttaisi siltä, että inarilainen kouluruoka poikkeaa jonkin verran kotkalaisesta perus-Amicamössöstä. Makaronilaatikossa on suunnilleen yhtä paljon lihaa kuin makaroniakin, lihakastikkeessa on lihaa enemmän kuin kastiketta ja jauhelihakastikekin muistuttaa enemmän lihapuuroa kuin kastiketta.

Ruokaan liittyy myös Mikan Uuden Elämän toinen päätös: kaikkea syödään mitä tarjolle tuodaan. Joten tähän mennessä on syöty suurella tyytyväisyydellä punajuuria, paprikaa, kasvissosekeittoa yms. mitä ei "ihan äskettäin" ole tullut syötyä.

Mun nuurâm čuágámkuobbârijd.

No en oikeasti mutta olen kyllä hengessä mukana.



Asuntolan tiistai-illan ohjelmassa oli halkojen hakkuuta aktiivisemmille asukkaille ja pelien pelaamista vähemmän aktiiveille. Halonhakkuu innosti noin kymmentä prosenttia asukeista. Mutta ei se mitään, nyt on loppukesän ja syksyn saunapuut tehty ja voi hyvällä omallatunnolla lämmitellä rantasaunaa.
Keskiviikkoaamuna ei enää jaksanut raahautua päivän ensimmäiselle tietotekniikan tunnille. Päivän aiheena taisi olla wöördi ja tekstin ja kuvien alkeellinen muokkaus.

Äijihkeđgi lii suálui.

Kirjastokortti on nyt hankittu. Lapin yliopisto ei julkaise väitöskirjoja netissä, vaan kaikki pitäisi ostaa, joten hain sitten kirjastokortin voidakseni kaukolainata Tanja Joonan väitöskirjan ILO-sopimuksen ratifioinnin merkitys Pohjoismaissa. Erika Sarivaaran väitös statuksettomat saamelaiset, paikantumisia saamelaisuuden rajoilla sentään löytyi sähköisessä muodossa vapaasti saatavana. Voisi sanoa, että paitsi tutkimukseen yleensä, ilmaiseksi saatuun korkeakoulutukseen liittyy vahvasti tiedon vapaa jakaminen ja kaikkien yliopisto-opiskelijoiden lopputöiden tulisi automaattisesti olla vapaasti kaikkien saatavilla. Mutta se on vain minun mielipiteeni.

Lii nuuvt polvii, et piäiváš ij pääšti.

Toivottavasti huomenna paistaa päivä hieman paremmin..

Anarâškielâ, okko 1

Pyeri peivi!

Suurinpiirtein näin alkoi Mikan matka inarinsaamen saloihin. Luokan edessä seisoi asiastaan innostunut Anna Morottaja, joka lupasi, että puolen vuoden kuluttua ilahduttaisimme paikallisia inarinsaamen kielimestareita jutellen enempi vähempi sujuvasti heidän omalla kielellään. Opiskelijat ovat lähes yhtä innostuneita ja mikäpä on ollessa kun oppitunnit pidetään Sajoksessa, Inarin uuden uutukaisessa saamelaiskulttuurikeskuksessa keskellä Inarin kirkonkylää.

Maht mana? Pyereest!

Ensimmäisten päivien kielikylpy on ollut melkoinen vaikka hetkittäin tuntuu siltä ettei päähän ole jäänyt juuri mitään. Inarinsaamen kieliopillisiin koukeroihin on tutustuttu neljän tunnin päivätahdilla. Ahkeroinnin tuloksena osaan tervehtiä ja hyvästellä sekä kysyä kuinka menee ja kenen kanssa keskustelen. Tällä ei vielä kovin kauas pötkitä mutta jos sama tahti jatkuu niin muutaman viikon kuluttua ohjelmassa oleva päivä nuoren kielimestarin seurassa saattaa pitää sisällään muutakin kuin "Mii taat lii? Nabai tuot?" -lauseita jokaisen kivenmurikan kohdalla.

Sanavarasto käsittää ensimmäisen viikon jälkeen parikymmentä sanaa ja kielioppisesti on tutustuttu inarinsaamen erikoiskirjaimiin, ääntämiseen, diftongeihin sekä muihin kielen erikoisuuksiin, kuten "me kaksi" -käsitteeseen. Suomen kielen yksikön minä/sinä/hän ja monikon me/te/he lisäksi saamessa on näiden välimuodot me kaksi/te kaksi/he kaksi. Esimerkiksi "näkemiin" sanotaan moonâ tiervân (yhdelle), mannee tiervân (kahdelle) ja moonnâđ tiervân (monelle). Mielenkiintoista, kätevää ja toisaalta hieman haastavaa.

Omalla tavallaan haastavaa on myös muistiinpanojen tekeminen saamenkielen erikoismerkkien osalta, minkä vuoksi vaihdoin tietokoneeni näppäimistön pysyvästi saamenkieleen totutellakseni merkkien sijaintiin. Parin päivän jälkeen saatoin jo sulkea näppäimistökarttaikkunan ja viikon jälkeen merkit löytyvät jo melko sujuvasti, ainoastaan www-osoitteiden kirjoittamisessa ilmenee jatkuvasti ongelmia, koskapa w-kirjaimen kohdalta tulee š-kirjain ja www on täysin selkäytimessä mutta eiköhän sekin tästä pikkuhiljaa..


Hyvin pintapuolisten saamen kulttuuria koskevien raapaisuiden perusteella voi vain mielenkiinnolla odotella varsinaisten kulttuurituntien alkamista. Syksyn käsityöjaksolla tehtävää työtäkin pitäisi pohdiskella. Mahdollisesti päädyn tekaisemaan luhkan mikäli se herättää riittävästi kiinnostusta luokan muissa opiskelijoissa. Suopungin kielan ja puukon voinee tehdä vapaaehtoisilla iltakursseilla ja nutukkaat ommeltaneen keväällä. Tai sitten toisinpäin, olisihan se toisaalta mukavaa jos pakkasessa tarkenisi kävellä heti alkuvuodesta..


Viikkoon mahtui myös erilaisia tapahtumia. Perjantaina Sajoksessa oli kansainvälinen porokulttuuria pohtiva seminaari ja samana päivänä alkoi Ijahis Idja, alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma.

Viikon huippusaavutuksiin kuului myös toisena päivänä tekaistu pseudo-inarinsaamenkielisillä nimillä tehty kähvilisto, jonka mukaan ryhmässämme opiskelevat: Äiri, Áljaš, Joháŋŋa, Káđá, Láára, Mikká, Miŋŋá, Ŋeetá, Ouđi ja Táiná.

Ij nuuvt pyereest

Ehkä hieman yllättäen - tai sitten ei - kaikkein eniten hiusten repimistä on aiheuttanut tietotekniikka. Verkkoyhteydet Sajokseen tuntuvat olevan käsittämättömän hitaat tai mahdollisesti koko SAKK:n verkko on jotenkin "huono", koskapa esimerkiksi 10 minuutin odottelu koneelle kirjautuessa on kuulemma yllättävänkin nopeaa.. Täällä tuntuu myös olevan käsittämätön halu hankaloittaa käyttäjien elämää mahdollisimman paljon, esimerkiksi estämällä ei-http-yhteyksien avaaminen talosta ulos. Joskus voisi olla ihan hyödyllistäkin "pingata" jotakin palvelinta, joka ei vastaa mutta eipä onnistu ei. Tai voisi olla mukavaa ja ehkä jopa hyödyllistä ladata yle Areenasta opetuskäyttöön saamenkielisiä videoita tai radio-ohjelmia mutta ei onnistu sekään, ei. Update: Areenan videoiden lataaminen toimiikin koululla mutta ei jostain syystä Sajoksessa, minkä kuitenkin kai pitäisi olla jotenkin koulun verkossa kiinni. Strange.

Sajoksessa on yhden Sajos-nimisen langattoman verkon sijaan kymmenkunta eri verkkoa, jotka kaikki tuntuvat toimivan samalla tavalla; pääsalissa on neljä eri verkkoa, ajatuksena varmaankin ollut hajauttaa käyttäjämääriä. Samoin täälläkin voisi tehdä hyvää laskea kuinka monta euroa vuodessa hukataan työtunteina täysin alimitoitetuista sähköpostilaatikoista johtuvaan jatkuvaan sähköpostilaatikon järjestelyyn.

Muutamassa päivässä "ei voi olla totta!" -lista on jo yllättävän pitkä.. Mutta tämä ei ollut IT-blogi, joten lopetan täältä tähän.

Pyeri loppâokko!

Ijahista idjassa

Pyeri pasepeivi.

Ensimmäinen, varsin mielenkiintoinen ja kirjaimellisesti tapahtumarikas viikko inarilaistumista takana.
Viikonloppuna Inariin saapui alkuperäiskansojen kulttuuritapahtumaan, Ijahis Idjaan, artisteja Suomesta, Grönlannista, Venäjän Komin Tasavallasta, Ruotsista sekä Norjasta. Perjantain retroillan parissa viihtyi aina lauantain puolelle saakka ja lauantaina Tuuli soi -seminaarin, festivaalitalkoiden ja pääkonsertin parissa kului rattoisasti puoli vuorokautta.

Konsertti-illan aloitti Komi Group Komin Tasavallasta, jonka esityksen visuaalisen puolen harmillisesti missasin talkootehtävien vuoksi kuin myös seuraavana lavalle tulleen grönlantilaisen Nanookin. Mutta onneksi en missannut "meidän open" ja parin muun lokaalin joikuesitystä sekä näiden jälkeen lavalle astellutta Sofia Jannokia, joka oli oikeasti aika hyvä. Ei Sofia sentään ihan Mylenelle pärjää mutta niin hyvä että pitää ehkä harkita levyn ostoa..

Sofian jälkeen illan päätteeksi lavan valtasi Ailu Valle, jonka levynjulkistusta juhlistettiin Inarissa. Ailu on ensimmäinen ja todennäköisesti ainut rap-artisti, jonka konserttia (tai levyä) olen kuunnellut puolta minuuttia kauempaa - jos Raptoria ei lasketa mukaan.. Ei huono. Harmillisten sattumien vuoksi uutta levyä ei ollut saatavilla mutta hyvitykseksi kaikki halukkaat ja tilauksen festareilla sisään jättäneet saavat levyn nimikirjoituksella varustettuna. Onneksi sain oman nimmarini jo perjantaina iltapäivällä niin ei tarvinnut levyä ostaa.

Viikko on muutenkin ollut varsin kiireinen. Torstaina löysin kirpparilta maton huoneeseen ja samana päivänä ehdin käydä tekemässä viikon ainoan ja varsin lyhyen patikointiretken. Hassua sinänsä, mutta olen ollut "kylillä" jo viikon enkä ole ehtinyt tehdä tai käydä oikein missään.

Kielen opiskelu on kuitenkin lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin ja vaikka opiskelu onkin keskittynyt kieleen on saamelaiseen kulttuuriinkin liittyviä juttuja putkahdellut esiin siinä sivussa. Ja mikä parasta, meillä (niin inarin- kuin pohjoissaamenkin opiskelijoilla) on asiastaan aivan älyttömän innostuneet opettajat.

Puáttee ookon!

Opiskelun alkeita

Pyeri majebargâ!

Maanantain kevyen laskeutumisen jälkeen opiskelijaelämän raakuus iski täydellä voimalla heti tiistaiaamuna herätessäni asuntolan käytävältä kuuluviin ääniin hieman ennen aamuseitsemää ja viimeistään herätyskellon soidessa kymmenen yli. Pikainen suihkussakäynti ja pyörän selkään kohti koulua ja aamupalaa.

Säämi máttááttâskuávdáš tarjoaa ystävällisesti opiskelijoilleen aamupalan, which is nice. Käytännössä tämä näyttäisi tarkoittavan - vahvalla yhden aamun kokemuksella - puuroa varsin marjaisella vadelmahillolla höystettynä, leipää sekä muroja mattimyöhäisille. Sekä tietysti aamukahvia! Me likey.

Saamen kielten opiskelu tapahtuu upouudessa saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa. Miellyttyvän opiskeluympäristön lisäksi opiskelumukavuutta lisää pieni mutta innokas 10-henkinen inarinsaamen opiskelijoiden ryhmä sekä asiastaan erittäin kiinnostunut ja innostunut opettaja. Sajoksen Galla-kahvila ei tarjoa opiskelija-alennusta, paitsi jos ymmärtää kertoa opiskelevansa SAKK:ssa. En ymmärtänyt, joten maksoin eilen täydet 1,80 e kahvikupposesta.

Päivän mittaan siirryimme pikkuhiljaa inarinsaamen alkeisiin tutustumalla kielen hieman erikoisempiin kirjaimiin ja niiden ääntämiseen: čČ, ðÐ, Ŋŋ, žŽ, â ja áÁ. Pääosin helpompaa kuin miltä äkkiä näyttää.. Ääntämistä suurempi ongelma on opetella kirjainten sijainti näppäimistöllä ja sujuva saamenkielen kirjoittaminen. Etäisesti tähän liittyy myös ajatus yksi ensi kevään tavoitteista. Linuxhan on ainoa käyttöjärjestelmä, jonka saa myös saamenkielisenä mutta valitettavasti vain pohjoissaamen kun taas inarinsaami on aivan eri kieli. Joten ensi kevään tavoitteeksi, yhdessä nutukkaiden ompelun ohella on nyt asetettu Linuxin inarinsaamentaminen.

Eteläinen Inarissa

Etelän IT-mies muutti Pohjois-Lapin Inarin kuntaan, Inarin kirkonkylälle, opiskelemaan inarinsaamen kieltä ja kulttuuria. Tämän blogin tarkoitus on kertoa miten muutos eteläisestä inarilaiseksi tapahtuu.

Tähän tulee lisää tekstiä myöhemmin....