Ensimmäisen ryhmän sanoilla 1. tavun vokaali pidentyy, toisen ryhmän sanoilla ei pidenny ja kolmannen ryhmän sanoilla tapahtuu molempia. Kaikissa ryhmissä keskuskonsonantissa tapahtuu astevaihtelu vahvasta asteesta heikkoon.
Esimerkiksi: kandâ -> kaandâ, enni -> eeni, táálu -> táálu, ahe -> ave, okko -> oho, njamma -> njama sekä riävská -> riävská.
Ja ei, Mika ei ole seonnut kaiken pänttäämisen tuloksena, vaikka teräväsilmäisimmät niin ehkä jo ajattelivatkin. Táálu-sanassa on perusmuodossa ns. puolipitkä l-kirjain eli lausuessa l pitenee hieman mutta ei niin paljon kuin jos niitä olisi sanassa kaksi. Toinen hauska sana on riävská, jossa taas perusmuodossa on lyhyt diftongi iä ja genetiivissä/akkusatiivissa "normaali". Riekkoa taas ei pidä sotkea Reeskaan (kala), joka kirjoitetaan riäská. Riekon tapauksessa sanan keskellä oleva v-kirjain ääntyy "yy:nä". Kummassakin sanassa on perusmuodossa lyhyt diftongi. Eikun harjoittelemaan!
Viikon metsäretkellä patikoimme koululta lähellä Juutuajoen rannalla sijaitsevalle laavulle ja matkalla tutustuimme erityisesti erilaisiin sieniin ja muihin luontoon liittyviin sanoihin. Opin, toivottavasti, että inarinsaamessa lauseessa on yksi persoonamuotoinen verbi loppujen ollessa perusmuodossa: mun moonâm nuurrâd muorjijd, mun jiem nuurâm kuobbârijd.
Mielenkiintoista miten tahti toisaalta tuntuu kovin rauhalliselta - etenemme kirjaa yhden kappaleen viikkovauhtia - ja toisaalta aivan liian nopealta. Sanoja ja kielioppia valuu päälle jatkuvalla tahdilla ja ärsyttävän usein tuntuu ettei päähän ole jäänyt mitään. Mutta toisaalta, pari viikkoa sitten en osannut kieltä sanaakaan ja nyt osaan sentään jo tervehtiä ja muodostaa muutaman muunkin lauseen. Suurin ongelma lauseiden muodostamisessa on tarvittavien sanojen puute, joten pitää vain purra hammasta ja jatkaa sanojen imemistä sisään.
Tavallaan opintoihin liittyen aloitin myös Erika Sarivaaran väitöskirjan "Statuksettomat saamelaiset.
Paikantumisia saamelaisuuden rajoilla" lukemisen. Siinä tutkitaan ns. statuksettomien saamelaisten paikantumista saamelaisyhteisössä sekä heidän saamen kielen käyttöään. Statuksettomaksi saamelaiseksi kutsutaan henkilöitä, jotka polveutuvat saamelaisesta suvusta mutta joilla ei ole saamelaisstatusta eli heitä ei ole merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon syystä tai toisesta.
Puáttee kiärdán!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti