Njellimist

Ij okkod kulturâttââ, kuten inarinsaamessa varmaankaan ei sanota mutta yrittänyttä ei laiteta.. Tämän viikon kulttuuripläjäys jäi hieman odotuksia vaatimattomammaksi mutta Katan vinkin ansiosta tuli muutama ihan kiva luontokuva sentään.

Päätin lähteä perjantai-illan ratoksi ajelemaan ja tutustumaan Nellimin (Njellim) kyläiltamiin. Nellim on pienen pieni kylä Ivalosta itään. Muutama kilometri Nellimin toisella puolella on Kessintien silta ja ihan mukavat näkymät Inarijärvelle sekä Suomen että Venäjän puolelle. Ajoin epähuomiossa sillalle vievän risteyksen ohitse ja tajusin olevani rajavyöhykkeellä matkalla Venäjälle. Onneksi Golfissa on kääntyvät eturenkaat.

Näkymä Mellimin sataman laiturilta. Ei pöllömpi keli.

Lyhyen fotoilun jälkeen palasin takaisin Nellimin kylään ja pistäydyin kylän iltamissa satamassa. Päätin tukea Nellimin kylää ostamalla 3,5 eurolla kalleimman hieman isoa postimerkkiä suuremman mustikkapiiraspalan pahvimukikahvilla ikinä. 12 euron porokeittoon pienestä styroksikulhosta ei pystynyt venymään, varsinkin kun olen ollut jakamassa samanlaisia kalakeittoannoksia ihan ilmaiseksi torilla.. Onneksi koulussa oli samanlaista porokeittoa tällä viikolla. Hienoinen pettymys oli se ettei iltamissa kuulunut muuta kuin suomen kieltä, onhan Nellim sentään se toinen kylä jossa inarinsaamea puhutaan.

Perjantain koulupäivään kuului tänään Petter Morottajan, kielimestarin vierailu. Petter kävi esittelemässä Anarâškielâ Servi -yhdistystä ja yhdistyksen toimintaa. Jäseneksi pääsee kun osaa inarinsaamea, jään jännityksellä odottamaan milloin onnistun kirjoittamaan vapaamuotoisen jäsenanomuksen..

Päivän lounaalla tarjoiltiin aitoja verimakkaroita puolukkahillon kera. Aika jees. Muistuttivat koostumukseltaan hämmentävän paljon verilettuja. Miten sitä selviääkään viikonlopusta kun ruokaa ei ilmesty nenän eteen itsestään joka neljäs tunti?

Mun tullâ Pieggajäävri riddoost.

Aurinkoisen lauantaipäivän ohjelmassa oli vähän pyöräilyä, patikointia ja jonkin verran keskustelua puolipaikallisen kuálásteijeen kanssa Pieggajävrin rannalla Culinarin poromakkaraa syödessä. Makuasiat ovat tietysti makuasioita, mutta Ivalojoen Poron poromakkarat ovat IMHO parempia. Eläkeläiskalastajan mukaan kalaa tulee mukavasti kunhan tietää mistä. Ja kun jaksaa kävellä vähän kauemmas erämaahan alkaa kalojen kokokin kuulemma kasvaa.

Tuulijärvi sijaitsee muutaman kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta Piegguáivááh (Tuulispäät) -vaaran takana.