Stuorrâsmiäruh.
Talvi on tulossa. Aamulla alkaa olla melko viileää yön pikkupakkasen jälkeen ja kohta täytynee siirtyä sandaaleista sukkien ja tavallisten kenkien käyttöön..
Tiistaiaamupäivän tietoteknisen kidutuksen ja sitä seuranneen kurssin ihka ensimmäisen sanakokeen jälkeen siirryimme lounaan kautta kohti Juutuajoen nuotiopaikkaa tulistelemaan, kahvistelemaan ja tietysti opiskelemaan saamelaisuuteen ja saamenkieleen oleellisesti kuuluvaan luontoon liittyvää sanastoa. Mistä tuli mieleen, että olennainen osa saamenkieltä ovat lyhyet lauseet.
Ruopsiskiärppáákuobâr.
Ensimmäisen ja osin toisen viikon perusteella vaikuttaisi siltä, että inarilainen kouluruoka poikkeaa jonkin verran kotkalaisesta perus-Amicamössöstä. Makaronilaatikossa on suunnilleen yhtä paljon lihaa kuin makaroniakin, lihakastikkeessa on lihaa enemmän kuin kastiketta ja jauhelihakastikekin muistuttaa enemmän lihapuuroa kuin kastiketta.
Ruokaan liittyy myös Mikan Uuden Elämän toinen päätös: kaikkea syödään mitä tarjolle tuodaan. Joten tähän mennessä on syöty suurella tyytyväisyydellä punajuuria, paprikaa, kasvissosekeittoa yms. mitä ei "ihan äskettäin" ole tullut syötyä.
Mun nuurâm čuágámkuobbârijd.
No en oikeasti mutta olen kyllä hengessä mukana.Asuntolan tiistai-illan ohjelmassa oli halkojen hakkuuta aktiivisemmille asukkaille ja pelien pelaamista vähemmän aktiiveille. Halonhakkuu innosti noin kymmentä prosenttia asukeista. Mutta ei se mitään, nyt on loppukesän ja syksyn saunapuut tehty ja voi hyvällä omallatunnolla lämmitellä rantasaunaa.
Keskiviikkoaamuna ei enää jaksanut raahautua päivän ensimmäiselle tietotekniikan tunnille. Päivän aiheena taisi olla wöördi ja tekstin ja kuvien alkeellinen muokkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti