Anarâškielâ, okko 1

Pyeri peivi!

Suurinpiirtein näin alkoi Mikan matka inarinsaamen saloihin. Luokan edessä seisoi asiastaan innostunut Anna Morottaja, joka lupasi, että puolen vuoden kuluttua ilahduttaisimme paikallisia inarinsaamen kielimestareita jutellen enempi vähempi sujuvasti heidän omalla kielellään. Opiskelijat ovat lähes yhtä innostuneita ja mikäpä on ollessa kun oppitunnit pidetään Sajoksessa, Inarin uuden uutukaisessa saamelaiskulttuurikeskuksessa keskellä Inarin kirkonkylää.

Maht mana? Pyereest!

Ensimmäisten päivien kielikylpy on ollut melkoinen vaikka hetkittäin tuntuu siltä ettei päähän ole jäänyt juuri mitään. Inarinsaamen kieliopillisiin koukeroihin on tutustuttu neljän tunnin päivätahdilla. Ahkeroinnin tuloksena osaan tervehtiä ja hyvästellä sekä kysyä kuinka menee ja kenen kanssa keskustelen. Tällä ei vielä kovin kauas pötkitä mutta jos sama tahti jatkuu niin muutaman viikon kuluttua ohjelmassa oleva päivä nuoren kielimestarin seurassa saattaa pitää sisällään muutakin kuin "Mii taat lii? Nabai tuot?" -lauseita jokaisen kivenmurikan kohdalla.

Sanavarasto käsittää ensimmäisen viikon jälkeen parikymmentä sanaa ja kielioppisesti on tutustuttu inarinsaamen erikoiskirjaimiin, ääntämiseen, diftongeihin sekä muihin kielen erikoisuuksiin, kuten "me kaksi" -käsitteeseen. Suomen kielen yksikön minä/sinä/hän ja monikon me/te/he lisäksi saamessa on näiden välimuodot me kaksi/te kaksi/he kaksi. Esimerkiksi "näkemiin" sanotaan moonâ tiervân (yhdelle), mannee tiervân (kahdelle) ja moonnâđ tiervân (monelle). Mielenkiintoista, kätevää ja toisaalta hieman haastavaa.

Omalla tavallaan haastavaa on myös muistiinpanojen tekeminen saamenkielen erikoismerkkien osalta, minkä vuoksi vaihdoin tietokoneeni näppäimistön pysyvästi saamenkieleen totutellakseni merkkien sijaintiin. Parin päivän jälkeen saatoin jo sulkea näppäimistökarttaikkunan ja viikon jälkeen merkit löytyvät jo melko sujuvasti, ainoastaan www-osoitteiden kirjoittamisessa ilmenee jatkuvasti ongelmia, koskapa w-kirjaimen kohdalta tulee š-kirjain ja www on täysin selkäytimessä mutta eiköhän sekin tästä pikkuhiljaa..


Hyvin pintapuolisten saamen kulttuuria koskevien raapaisuiden perusteella voi vain mielenkiinnolla odotella varsinaisten kulttuurituntien alkamista. Syksyn käsityöjaksolla tehtävää työtäkin pitäisi pohdiskella. Mahdollisesti päädyn tekaisemaan luhkan mikäli se herättää riittävästi kiinnostusta luokan muissa opiskelijoissa. Suopungin kielan ja puukon voinee tehdä vapaaehtoisilla iltakursseilla ja nutukkaat ommeltaneen keväällä. Tai sitten toisinpäin, olisihan se toisaalta mukavaa jos pakkasessa tarkenisi kävellä heti alkuvuodesta..


Viikkoon mahtui myös erilaisia tapahtumia. Perjantaina Sajoksessa oli kansainvälinen porokulttuuria pohtiva seminaari ja samana päivänä alkoi Ijahis Idja, alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma.

Viikon huippusaavutuksiin kuului myös toisena päivänä tekaistu pseudo-inarinsaamenkielisillä nimillä tehty kähvilisto, jonka mukaan ryhmässämme opiskelevat: Äiri, Áljaš, Joháŋŋa, Káđá, Láára, Mikká, Miŋŋá, Ŋeetá, Ouđi ja Táiná.

Ij nuuvt pyereest

Ehkä hieman yllättäen - tai sitten ei - kaikkein eniten hiusten repimistä on aiheuttanut tietotekniikka. Verkkoyhteydet Sajokseen tuntuvat olevan käsittämättömän hitaat tai mahdollisesti koko SAKK:n verkko on jotenkin "huono", koskapa esimerkiksi 10 minuutin odottelu koneelle kirjautuessa on kuulemma yllättävänkin nopeaa.. Täällä tuntuu myös olevan käsittämätön halu hankaloittaa käyttäjien elämää mahdollisimman paljon, esimerkiksi estämällä ei-http-yhteyksien avaaminen talosta ulos. Joskus voisi olla ihan hyödyllistäkin "pingata" jotakin palvelinta, joka ei vastaa mutta eipä onnistu ei. Tai voisi olla mukavaa ja ehkä jopa hyödyllistä ladata yle Areenasta opetuskäyttöön saamenkielisiä videoita tai radio-ohjelmia mutta ei onnistu sekään, ei. Update: Areenan videoiden lataaminen toimiikin koululla mutta ei jostain syystä Sajoksessa, minkä kuitenkin kai pitäisi olla jotenkin koulun verkossa kiinni. Strange.

Sajoksessa on yhden Sajos-nimisen langattoman verkon sijaan kymmenkunta eri verkkoa, jotka kaikki tuntuvat toimivan samalla tavalla; pääsalissa on neljä eri verkkoa, ajatuksena varmaankin ollut hajauttaa käyttäjämääriä. Samoin täälläkin voisi tehdä hyvää laskea kuinka monta euroa vuodessa hukataan työtunteina täysin alimitoitetuista sähköpostilaatikoista johtuvaan jatkuvaan sähköpostilaatikon järjestelyyn.

Muutamassa päivässä "ei voi olla totta!" -lista on jo yllättävän pitkä.. Mutta tämä ei ollut IT-blogi, joten lopetan täältä tähän.

Pyeri loppâokko!