Keesi lii jo lappâd

Oho, aikaa onkin taas pari kolme hetkeä vierähtänyt edellisestä kerrasta..

Menneestä kesästä piti tulla mukavan rentoa lomailua raskaan kouluvuoden jälkeen mutta ei se nyt ihan niin ole mennytkään. Normitöiden lisäksi tulla tupsahti pari pientä taittohommaa, joita joutui alkukesän helteiden ajan tekemään sisällä huoneessa ulkona auringossa oleilun sijaan.. :-(  Lupasin Petralle tehdä syksyllä käyttöön tulevaan 2-luokan oppikirjaan harjoituskirjan ja kirkonkyläyhdistyksen kylälle puuhastelemaan frisbeegolfrataan tarvittavat opasteet.
Noin reilu kuukausi sitten.. Sittemmin kesä on jo koko lailla loppunut ja koulu alkanut. Kirja ei ole "ihan valmis" vielä mutta ei toisaalta tarvitsekaan olla. Frisbeegolfrata on valmistunut, opasteet vielä puuttuvat, vaikka lähes valmiina ovatkin.

Aurinkoiset kesäpäivät menivät siis pitkälti puuhastellessa sisätiloissa mutta toki jotain muutakin ehti tehdä. Heinäkuussa oli Utsjoen Lohirieha ja frisbeegolfradan rakentamista. Tulistelua ja patikointia tuli harrastettua hieman vähemmän.

Mutta eipä kesästä sen enempää. Koulu alkoi! Ensimmäisen kouluviikon tiistai kului medialinjan opintoihin ja keskiviikko kameroihin tutustuessa. Torstaina ja perjantaina suunniteltiin ja rakennettiin jo perjantai-illan Niko Valkeapään konsertin kuvausta ja live-lähetystä. Lauantaina taas valmistauduttiin aamusta alkaen alkuillan pääkonsertin kuvaukseen ja lähetykseen.

Konserttilähetykset menivät hämmentävän hyvin. Lauantain konsertin alussa oli tosin pieniä teknisiä ongelmia, mikä näkyi hieman huonohkona kuvanlaatuna mutta sekin onneksi korjaantui melko nopeasti.

Toinen kouluviikko kului käsikirjoittamisen teoriaan ja vähän käytäntöönkin perehdyttäessä ja kuluneella viikolla on vähän harjoiteltu kuvaamista ja kamera-ajoja. Meneillään on viiden viikon jakso, jonka lopussa olisi tarkoitus tuottaa muutama tv-mainos. Käsikirjoitusviikkoon kuului mainosten ideointi ja käsikirjoittaminen. Luvassa on Nahkamiehen ja Leukumiehen kohtaamisia. Ehkä jopa juutuubiin saakka.

Koulun myötä alkoi totuttelu talven kiireisiin. Odotan itse opiskelun vievän jonkin verran edellisvuotta vähemmän aikaa, mutta vastineeksi joka päivä pitäisi ehtiä tehdä keskimäärin neljä tuntia töitä, miinus viikonloppuisin mahdollisesti tehdyt tunnit. Muutaman viikon kokemuksen perusteella saattaa hetkittäin olla hieman huáppu tulevana talvena..

Viikonloppuna oli Varangirbottenissa perinteiset käsityömarkkinat mutta en(!) tällä kertaa jaksanut lähteä mukaan. Järki voitti ja päätin jättää enemmän tai vähemmän köhäisiä matkustajia täynnä olevan bussikuljetuksen väliin. Kuulemma myyjiä oli jonkin verran viime vuotta enemmän.

Lauantai-iltana oli Nellimin Erähotellilla Sikajuhlat, jossa lähdettiin Riikan kanssa käymään kun nämä palasivat Varangirista. Ei sitten aivan ehditty ruoalle mutta melkein kuitenkin. Kuulimme myös huhua, että parin viikon päästä saattaisi olla vastaavat avajaiset Kiilopäällä, Muotkan Majassa, joten ehkäpä siellä pääsee jo ruokapöytäänkin..

Siinäpä viimeiset kolme kuukautta pikakelauksella.. Liian nopeasti meni kesä ja liian lyhyt oli se.

Keesi lii álgám!

Kesä on alkanut ja ehtinyt jo aika pitkällekin. Olisi voinut kuvitella kesällä olevan enemmän aikaa esimerkiksi päivitellä kuulumisia ja tehdä vaikka jonkinlaista yhteenvetoa kuluneesta vuodesta mutta yllätys yllätys eipä olekaan ollut..

Se mitä on ollut on lämmintä. Kaikkihan tietävätkin jo, että Lapin kesä alkoi jo toukokuussa puolta astetta vaille kaikkien aikojen lämpöennätystä eikä meno ole pahasti siitä huonontunut. Kaikkien mielestä menossa on jos nyt ei kaikkien aikojen niin harvinaisen hyvä ja lämmin kesä kuitenkin.

Säät ovat olleet itseasiassa aivan loistavat. Lämpötila on melkein toukokuun puolestavälistä saakka ollut parinkymmenen asteen molemmin puolin ja koko maassa Utsjoen ja Inarin kunnissa ainoana voimassaoleva metsäpalovaroitus kertoo sekin jotain sateiden määrästä. Ehdin jo kyseistä varoitusta rikkoakin juhannuksena kun kävin tulistelemassa lounasta Tuulijärvellä. Sen verran helteestä ahdistuvana ei säätiedotuksia katsellessa kyllä yhtään tule ikävä etelän 30 asteen helteitä. Täällä on shortsikelit mutta ei silti ahdistavan kuumaa, jee!

Toinen mukava piirre kesäkeleissä on ollut tuuli, joka on useina päivinä puhaltanut sen verran mukavasti ettei itikoista ole hirveästi ollut haittaa. Toki niitä täällä kuitenkin on, hieman paikasta riippuen tietysti. Esimerkiksi tässä Inarin Lomakylän kahvilan terassilla mäkäräisiä tuntuisi riittävän mutta ei kuitenkaan ihan niin paljoa kuin normaalisti Kotkassa Ruonalan tenniskentällä. Normikesä siis.

Koulun jälkeen on ollut yllättävänkin(?) helppoa täyttää päivänsä erilaisilla tekemisillä.. Aamulla voi heräillä vasta kahdeksalta ja siirtyä hissukseen töihin, iltaisin voi vaikka taittaa inarinsaamenkielistä harjoituskirjaa ensi syksyn oppilaita varten tai käydä rullailemassa Angelintiellä tai tulistelemassa jossain lähilaavulla.

Lupasin tosiaan taittaa ala-asteen uuden inarinsaamen oppikirjan harjoituskirjan ja sen pitäisi olla valmiina mielellään ennen koulujen alkua. Kunhan ulkoasukysymykset pikkuhiljaa selkiytyvät niin täytyy alkaa työskennellä ihan tosissaan sen parissa. Viikon mittainen sadekausi ei siinä mielessä olisi huono juttu ollenkaan, ei harmittaisi istuskella koneen ääressä sisällä..

Kesäkuun alkupuolella Inarissa oli viikon mittainen Midnight Sun -niminen eJournal-koulutus eurooppalaisille peruskoulujen opettajille ja koska tapahtuma oli Inarissa niin tietysti olin mukana sielläkin. Toimin epävirallisena tukihenkilönä mahdollisissa ongelmissa ja virallisena tehtävänä toimin oppaana torstai-illan tulisteluretkellä Jäniskoskelle. Keli oli hieman harmaa ja viikon ainoa tihkusateinen ilta osui tietysti juuri torstaille mutta onneksi se ei kauheasti tunnelmaa haitannut. Viikon varrella tuli kuunneltua ihan mielenkiintoisia juttujakin ja höpötettyä pitkästä aikaa englantiakin ihmisten kanssa. Vuoden intensiivisen inarinsaamen opiskelun jälkeen oli aivan käsittämättömän vaikeaa maanantaina yrittää puhua englantia kun mieleen puski ensimmäisenä inarinsaame.. :-)

Sajoksessa on tämän kesän uutuutena muuten tarjolla saamenkäsityöpajoja. Vastavalmistunut saamenkäsitöiden artesaani Sunna opettaa lähes kädestä pitäen turisteja tekemään pieniä saamenkäsitöitä kuten esimerkiksi sisnapussukan. Kokeilun tarjoaa yhteistyössä Saamelaiskäräjät, Duodji ry ja SAKK. Se mikä tässä kuviossa on mielenkiintoista on se, että vähän aikaa sitten Sajoksessa oli saamelaiskäsitöitä käsittelevä seminaari ja siellä yksi Duodji ry:n hallituksen jäsen oli kuulemma kritisoinut mm. SAKK:sta siitä, että siellä opetetaan saamenkäsitöitä ei-saamelaisille. Tiedä sitten edustaako kyseinen henkilö äärivähemmistöä vai onko "rahat pois turisteilta" lieventävä asianhaara.

Mutta, oli miten oli, mukavaa että Sajoksessa on toimintaa kesälläkin ja ihmisiä käy. Rakennuksessahan ei turisteille ole juuri muuta kuin kivaa arkkitehtuuria ja Duodji-kauppa. Ravintolakin on piilotettu takanurkkaan, tosin parhaillaan rakenteilla on hieman epämääräinen Kota Cafe ulos nelostien varteen. Cafe koostuu ilmeisesti (melko suuresta, vielä kesken olevasta) terassista, lättänähköstä kodasta (ilmeisesti sadepäiviä varten) sekä pienestä markkinateltasta, jossa näytettäisi keittävän kahvia ja tarvittaessa kokattavan paellaa tms. Mielenkiintoinen kokonaisuus, odottelemme avautumista, jonka piti olla ensin viikko sitten maanantaina, sitten eilen ja seuraavan kerran joskus myöhemmin..

Mun lam valmâstum!

INSAKU1213

Já nuuvt tot ihe nuuvâi. Já lii moonnâm hirmâd jotelávt, oro aaibâs ko tot ličij álgám eskin muáddi oho tassaaš.

Ja niin loppui se opiskeluvuosi. Vuosi meni hirmuisen nopeasti ja tuntuu kuin se olisi alkanut vasta muutama viikko sitten. Takana on kuitenkin lähes yhdeksän kuukautta ankaraa opiskelua. Ankaran opiskelun palkintona on paitsi paras todistuspaperini mistään, myös kielitaito, jonka avulla pärjää ja on jopa mahdollista työskennellä inarinsaamenkielisessä yhteisössä. Yhteisö tosin on niin mukavia ihmisiä täynnä, että vähän heikommallakin kielitaidolla pärjää.

Hymypoika-stipendi

SAKK:n valmistujaiset pidettiin tietysti Sajoksessa. Talo oli täynnä kuin turusen kuuluisa pyssy kun paikalle oli ilmestynyt odotetun 300 sijaan nelisensataa vierasta ja asianosaista. Ohjelmassa oli medialinjalaisten elokuvia,   kolttasaamelaista joikua sekä tietysti todistusten ja stipendien jakoa. OAJ Saame antoi minulle stipendin aktiivisuudesta, mikä oli oikein hauskaa ja mukavaa. Pitää yrittää jatkaa samalla aktiivisuuden ja innokkuuden polulla.

Päivän päätteeksi istuskelimme Katan ja Yrjön kotona iltaa viettämässä ja herkuttelemassa muun muassa hirvipaistilla. Ruoka oli aikas hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Saunoimme ja itseäni paremman juhlimiskunnon omaavat luokkatoverit jatkoivat iltaa rantsussa. Yhteiseen inarinsaamen ja suomen sekaiseen iltaan oli varsin hyvä ja mukava päättää raskas vuosi ja aloittaa kesä.

Ja mistä on kesä tehty? Töistä, ulkoilusta, rullaluistelusta ja rentoutumisesta nyt ainakin. Katsotaan mitä tulee. Hyviä ehdotuksia otetaan aina vastaan!

Inarijärvi 31.5.2013.

Toukokuun päivitys 2

Jáá, vyesimáánu majemuš peeivi lii jo viehâ alda já škovlâ-uv nohá aaibâs forgâ!

Viimeksi piti tehdä pikainen katsaus menneeseen kuukauteen eli huhtikuuhun siis, pyereeb vissâ váhá maŋeláá ko ij kuássân.. Huhtikuussahan täällä oli vielä täysi talvi ja Juutuanvaarassa hiihdeltiin melkein toukokuulle saakka.

Huhtikuussahan täällä oli vielä täysi talvi ja Mikalla vähän huáppu.. Koulun viimeisiä tai puuttuvia töitä olisi pikkuhiljaa pitänyt alkaa tehdä erityisesti viikonloppuisin, koska arkisinhan opiskeltiin vielä täyttä päätä. Ensimmäinen viimeisen jakson julkaistu lukujärjestys oli lupaillut hurjan paljon vapaatunteja ja olin jo ajatellut, että hieno homma, ehtii käydä hyvin töissä ja tehdä puuttuvia juttuja mutta eihän siinä ihan niin tietenkään käynyt.

Ensimmäisen lukujärjestyksen ainoa 8-15:30 päivä oli tiistai, muut päivät olivat keskimäärin nelituntisia. "Onneksi" Anna oli huomannut, että sieltähän puuttui veikka maid ja yhtäkkiä käsissä olikin lukujärjestys, missä ei muutamaan viikkoon ollut ainuttakaan neljän tunnin päivää ja loputkin olivat lähempänä kahdeksaa.. Huhtikuun viikonloput taas olivat tulleet täyteen toimintaa jo kauan aikaa sitten: 1. viikonloppuna Luoston MM-porokilpailuissa opettelemassa ajanottoa ihan oikeasti, viikon päästä Norjassa Jergulissa porokisoissa ihan yksin ottamassa aikoja, seuraavana viikonloppuna Saamenmestaruus hiihtokilpailut Juutuanvaarassa ja viimeisenä viikonloppuna samassa paikassa hiihdeltiin Kultapullokisojen merkeissä.

Luoston MM-kisat olivat hieno tapahtuma ja Luostohan vaikuttaa ihan mukavalta paikalta. Olin siellä opiskelemassa ALGE ajanottolaitteiden käyttöä maalikameroineen, jotta osaisin hoitaa homman kotiin Jergulissa viikkoa myöhemmin. Matkaan lähdin perjantaina koulun jälkeen, käväisin lumipenkassa matkalla, vietin pari yötä Heikin kämppiksenä paikallisessa Lapland Hotellissa ja olin takaisin kotona sunnuntai-iltana.

Jergulin keikka viikkoa myöhemmin oli tosi hieno, homma toimi ja onnistui mainiosta, asiakkaat olivat tyytyväisiä ja toivottelivat tervetulleeksi myöhemminkin. Ja eiköhän siellä vielä nähdäkin. Lähdin matkaan lauantaiaamuna, yövyin Karasjoella varsin hienossa hotellissa ja pääsin takaisin kotiin sunnuntai-iltana. Hieman vähemmälle jäi läksyjen teko siis tänäkin viikonloppuna.

Viikkoa myöhemmin Juutuanvaarassa hiihdettiin Saamenmestaruuskilpailut, joissa patsastelin kisatoimistossa ja yritin selvitä lähinnä norjaa, englantia, pohjoissaamea ja vähän suomeakin puhuvien kisailijoiden keskellä. Kuinka ollakaan, kisat alkoivat perjantaina iltapäivällä ja päättyivät sunnuntaina.

Kuukausi huipentui sitten Kultapullokisoihin, joilla on kymmenien vuosien perinne Inarissa. Kisoissa oli jälleen mukana useampi sata hiihtäjää. Tunnelma oli onneksi kuitenkin hieman vähemmän virallinen ja rennompi kuin kevään Scandinavia Cupissa. Ja jälleen kerran kisat alkoivat perjantaina iltapäivällä ja kotiin pääsi öiden lisäksi sunnuntai-iltana. Eli vähän vähemmälle jäi läksyjen ja portfolion kirjoittelu tänäkin viikonloppuna ja oikeastaan koko kuussa.

Pisteenä iin päälle tuli Hilman tekstiviesti loppukuusta, että Toivoniemessä olisi karvakenkäkurssi arki-iltaisin, joten huhtikuun viimeisen ja toukokuun ensimmäisen viikon arki-illat kuluivat varsin rattoisasti karvakenkiä ommellen.. Toukokuun alussa aloin pikkuhiljaa olla vähän väsynyt.

Toukokuussa opiskelu hieman rauhoittui, oli kielimestariviikko, viikon mittainen perinneruokakurssi ja Petterin kolmas taivutuskurssi. Mutta koska perinneruokakurssilla valmistettiin - ja syötiin - hetkittäin niin epämääräisen näköistä ja epäilyttävää ruokaa pitää siitä kertoa pidemmin ja paremmalla ajalla. Sillä nythän pitää lähteä Jeeran rantaan rantasaunan puutalkoisiin. Johan tässä tulikin puoli tuntia istuskeltua.. :-)

Toukokuun päivitys 1

En edes yritä enää teeskennellä, että saisin tänne jotain aikaiseksi joka viikko, tämä viimeaikainen päivitystahti ei oikein vakuuta ketään.. Portfoliota kirjoitellessani ja blogia selaillessani olen huomannut, että kuvituksen määräkin on tipahtanut radikaalisti sitten ensimmäisten kirjoitusten.. Vanhempien inarinsaamenkielisten räpellysten lukeminen on myös ollut melko hauskaa..

Eli mitäs viimeisen kuukauden aikana onkaan tapahtunut.. No, osallistuin (tietenkin) Inarin kirkonkylän kyläyhdistyksen vuosikokoukseen ja kas kummaa, löysin itseni hallituksesta.. Ei sentään käynyt yhtä huonosti kuin Eljakselle, joka lähti katsomaan mitä inarinsaamenkielen yhdistyksen vuosikokouksessa tapahtuu ja huomasi olevansa rahastonhoitaja.. :-)

Kuun puolivälissä Juutuanvaarassa oli Saamen mestaruuskilpailut. Istuskelin kisatoimistossa kompuutterin ääressä vastailemassa norjan- saamen- ja suomenkielisiin kysymyksiin. Tosi hyvin onnistui muuten. Mutta, tulevaisuuden varalle on hyvä tietää, että Aslak puhuu ilmeisen sujuvaa norjaa saamen lisäksi..

Huhtikuussa oli taas vaihteeksi mahdollisuus karvakenkien ompeluunkin kun Hilmalla oli Toivoniemessä kurssi eräoppaille. Pahaksi onneksi samaan aikaan vaihtui myös jakso koulussa. Aluksihan vuoden viimeinen jakso näytti juuri sellaiselta kuin viimeisen jakson kuuluisikin näyttää: runsaasti vapaatunteja pitkin viikkoa. Harmi vaan, että työjärjestyksestä oli unohtunut "muutama" tunti pois, joten ensimmäisen viikon ja Annan täydennysten jälkeen lukujärjestys muuttui tällaiseksi: koulua joka päivä klo 8-15:30 paitsi maanantaisin, jolloin koulu alkaa vasta klo 9:45. Ai kun kiva.

Eihän siinä muuten mitään mutta kun pitäisi vielä pari kolme puuttuvaa juttuakin palauttaa, portfolio kirjoittaa, töitä tehdä ja viimeisiin kokeisiinkin lukea... Mutta ei hätää, aina yhden viikon illat jaksaa vääntää karvakenkiä. Ja olla Inarin Yrityksen Kultapullokisojen kisakansliassa kolmen päivän ajan.. Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna kisattiin perinteiset Kultapullokisat 59. kerran. Eli tänä vuonna harjoiteltiin muutaman sadan hiihtäjän kanssa ensi kevään 60-vuotisjuhlakisoja varten..

Kisat muuten meni aika hyvin ja sunnuntaina oli jo ihan hyvä sääkin. Perjantaina ja lauantaina sateli vähän räntää mutta onneksi se ei menoa ja tunnelmaa kauheasti haitannut. Yrityksen tädit olivat paistaneet vapun kunniaksi munkkejakin kisayleisön ja henkilökunnan iloksi.

Tästä piti tulla kattava päivitys viimeisen kuukauden tapahtumiin mutta koska portfolio ei vieläkään ole valmis ja huominen päivä alkaa kokeiden kunniaksi jo aamukahdeksalta, lopetan täältä tähän ja palaan asiaan - mahdollisimman nopeasti tietenkin..

Kiiđâ majemuš puásuikišto Jergulist

Taan kiiđâ puásuikištoh láá tääl lappâd. Mun lijjim mannee oholoopân Jergulist, Taažâst. Jergul lii uccâ sijdâ suullân 40 kilomeetter keččin Karasjok (Karasjuuhâ?). Tobbeen lii Jergul Astu já kišto lâi juuvâ riddoost Aastu peht.

Mun lijjim tobbeen valjiimin aaigijd. Heikki "aikabussi" Kivinen lâi Turuust já nuuvt mun koolgim leđe Jergulist. Ahti lâi lamaš Kautokeinost já tobbeen lâi nuuvt ennuv čuolmah et sun iv pyevti moonnâđ maassâd toho innig ollágin.. Mut taan kerdi puoh moonâi uáli pyereest! Mon vuoijim toho lávârduv iđedist váhá vuáijuu love ääigi já puoh lijjii vaalmâš maangâ miinuut ovdil koskâpeeivi ko kišto algij. Lávârduv ehidist mun vuoijim maasâd Karasjok. Munjin lâi väldim viste Rica hotellist. Rica lii aaibâs šiev hotel.

Siämmáá ääigi ko lâi muu puásuikišto, Jergulist lâi meiddei Silkirenn, mii lii "et hyggelig skirenn for damer i alle aldre". Ennuv nisoneh tobbeen peiviv já meiddei ehidist ko lâi "after party". Munjin ij kihheen eeđâ maiden já mun kuullim tast eskin puáttee peeivi. Vuoi.

Mutâ mudoi kišto moonâi aaibâs pyereest.. Ij lamaš hirmâd ennuv poccuuh, tuše suullân vittlov mutâ ij totkin häittidâm. Piäiváš pastij, puohah lijkkujii já muu uási moonâi čuolmâttáá. Nuuvt pyereest ete mun puávtám moonnâđ toho uddâsist-uv kuás peri. Ahti ij pyevti ettâđ siämmáá.. :-)

Kevätpäivitystä

Anarist rähtisvuotâin.

Kyehti oho lii oppeet moonnâđ ige mihheen lii tábáhtum? Na ij aaibâs..

Viimeksi taisi tulla kirjoiteltua pääsiäisen aikoihin. Tuolloinhan Inarissa oli porokuninkuusajot ja minä siellä suheltamassa. Viikkoa myöhemmin löysin itseni Luostolta MM-porokisoista opettelemassa ALGE-ajanottojärjestelmän käyttöä ihan oikeasti, jotta voisin ylihuomenna hoitaa homman kotiin omin päin Norjassa sillä välin kun Heikki on Turussa pyöräilijöitä ajoittamassa. 

Pääsiäisviikosta lähtien Inarissa on paistanut aurinko. Yöllä on toki ollut pakkasta jopa reilunpuoleisestikin, parhaimmillaan lähemmäs 30 astetta, mutta päivisin on paistanut aurinko lähes joka päivä pilvettömältä taivaalta. Mij tääbbin Anarist ettâp: lii lamaš piäivádâh. Illalla kahdeksan aikaan auringonlaskua katsellessa ei oikeastaan tahdo edes uskoa, että vielä muutama viikko sitten aurinko ei noussut ollenkaan. 

Kalasoppaa perinteiseen tapaan.

Luosto vaikutti ihan kivalta paikalta. Ajelin sinne perjantaina melko tapahtumarikkaasti, pyörähdin näet matkalla lumipenkkaan hieman Vuotson alapuolella. En tiedä mitä tein mutta selvästikään en ajanut autoa. Tien reunustojen lumivallit oli aurattu syvemmälle ojaan ja tällä suoralla tien reunaan oli jäänyt reilun viiden sentin lumikerros parin metrin leveydeltä. Jostain syystä autoni ajautui tuon lumikerroksen päälle ja lumi alkoi imeä sitä syvemmälle. Muutamassa sekunnissa huomasin istuvani autossa penkassa kiinni nenä tulosuuntaan päin. Hitruus! Ehdin niukin naukin kiivetä autosta ulos kun paikalle ajoi mies punaisella pakettiautolla ja veti autoni penkasta takaisin tielle. Seurasi ylimääräisten lumien puhdistelu ja toteaminen, että hämmentävästi autolle ei näyttänyt käyneen kuinkaan, joten jatkoin matkaa Luostolle.

Aution Asko oli varannut meille huoneen Luoston Kylpylähotellista, joka vaikuttaa ihan kivalta paikalta. Paikallinen poroburgeri oli ihan syömäkelpoista. Kylpylä jäi kokeilematta kun en tajunnut ottaa uikkareita mukaan mutta sauna oli ihan hyvä. Kylpyläosasto näytti kyllä hieman pienehköltä, mutta kaipa siellä hiihtolenkkien välissä rentoutuu..

Itse kilpailupaikka ja kilpailut olivat hyvin järjestetyt. Yleisöä olisi toki saanut olla enemmänkin mutta ihan kohtuullisesti sitäkin oli. Kisoissa kisattiin MM-suopunginheitossa ja tietysti poroajoissa. Lauantaiaamuna sain ensimmäisen kerran elämässäni jonottaa aamupalaa. Jostain syystä aamupala ei alkanutkaan seitsemältä, vaan vasta kahdeksalta, joten jonotus tietysti alkoi aulassa ovien aukeamista odotellen. Ja kun sisään vihdoin pääsi tein taktisen virheen ja kävelin vanhasta tottumuksesta hakemaan ensin lautasellisen muroja. Seuraavan kolmen vartin ajan katselin jonoa leipätiskille, joten leivät jäivät sitten loppujen lopuksi hakematta. 

Luoston kisoja edeltänyt viikko kului rattoisasti seuraavana maanantaina oleviin kokeisiin lukiessa. Kokeet menivät odotuksiin nähden yllättävänkin hyvin. Demonstratiivipronominit eivät yksinkertaisesti tahdo jäädä päähän, mikä on suunnattoman ärsyttävää. Tekstin ymmärtämistä pitäisin kohtuullisena ja lukemista vähintäänkin tyydyttävänä. Huomenna selvinnee onko Anna lähellekään samaa mieltä. 

Ai niin, kävimmehän me tässä välissä yhdellä järvellä kalassakin, juomustamassa. Verkkoon tarttui muikkua lukuunottamatta lähes kaikki eri kalat mitä ko. järvestä löytyy. Ei pöllömpi reissu. Kalastusteema sai jatkoa tällä viikolla koulun kalastuspäivän merkeissä. Koko SAAK vietti kalastuspäivää Tuulisjärvellä pilkkien kääpiörautuja. Ei hullumpi päivä sekään.

Seuraavaan kertaan...

Puásuikunâgâskištoh - Porokuninkuuskisat

Porokuninkuuskisojen palkintopöytä

Uhhuh, liiba lamaš hitruus já mielâkiddiivâš pessiokko - já váhá lussâd meiddei. Oholoopâ Anarist, Aanaarjäävri jieŋâst, lâi puásuikunâgâskištoh já mun lijjim tobbeen ääigivaldiimist. Jis tun halijdâh uáiniđ maid mun lam porgâm taan oholoopân, keejâba teehi: Porokuninkuusajojen tulosseuranta 2013. Vástuppeeivi mun lijjim tobbeen jieŋâ alne muáddi tijme kištosaje RAKENTAA já sehe lávurduv ete pasepeeivi tijme lâi jo paijeel kuttâ ovdil ko mun lijjim pääihist.

Kištoh monnii olmâ pyereest! Ulmuuh lijjii ennuv já lávurduv soŋŋâ lâi čuovvâl, piäiváš paaštij polvâttáá almeest. Pasepeeivist koolgâi muáttá mutâ ijba myettimgin jis tääl ij piäivášgin paastij. Piäiváá vänivuotâ ij kuittâg lamaš kepidij kišto mielâstumvuođâ ollágin já peeivi tehálumoš äšši, kunâgâšvuáju kyevti kilometteer vuolgâ, pootij ennuv ulmuid kištosajan.

Pessiäigi lii lamaš viehâ piäivádâš tääbbin ige lah lamaš liijkás puolâšgin. Kidduv lii puátimin!


Onpa ollut hauska ja mielenkiintoinen viikko - ja vähän raskaskin myös. Viikonloppuna Inarissa, Inarijärven jäällä, oli porokuninkuuskilpailut ja minä olin siellä ajanotossa. Jos haluat nähdä mitä minä olen tehnyt tänä viikonloppuna, katsopa tänne:  Porokuninkuusajojen tulosseuranta 2013. Perjantaina meni muutama tunti jäällä kisapaikkaa rakennellen ja niin lauantaina kuin sunnuntainakin kello oli jo yli kuuden ennenkuin olin kotona.

Kisat menivät oikein hyvin! Yleisöä oli paljon ja sää oli lauantaina loistava auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Sunnuntaina piti sataa lunta mutta eipä satanutkaan jos nyt ei aurinkokaan paistanut. Auringon puute ei kuitenkaan ollut vähentänyt kilpailun suosiota ollenkaan ja päivän kohokohta, kuninkuusajon kahden kilometrin lähtö, kokosi paljon yleisöä alueelle.

Pääsiäisenaika on ollut melko aurinkoinen täällä eikä ole ollut liian kylmäkään. Kevät on tulossa!

Kielâmiästárokko II

Taan ohhoost must lii lamâs pargohárjuttâllâm ko iärásein láá lamaš kielâmiästárohhoost. Mun ožžum leđe pargoost, vâi mun puávtám Varpu pargoh opâttâllâm. Varpust láá innig tuše muáddi peivi ovdil ko sun vuálgá luámust.

Naa, maid mun lam talle porgâm taan ohhoost? Vuossaargâ mun lijjim aaibâs táválâš pargoost muu uđđâ toimâttâhâst. Mun mááksim muáddi reekig já Varpu máttááttih munjin muu pargoid.

Majebaargâ mun moonnim kielâpiervâlân. Tobbeen mun luuhim váhá kirjeid párnáin. Kerttu puátij Avelist eelliđ piäjust meid já puotij ohtâ reekkig munjin. Eehidpeivist must lâi auto huolâttuvvâst Hervik tivottuvvâst Kaamasist. Hervik lii aaibâs pyeremus! Ihehuolâttâš máksij 75 euro já tast tuše 20 euro pargoid. Já tot ij lamaš hyeni huolâttâš meidgin, ko must lâi kejâttâs tuorâstuv ige lamaš mihheen váivih. Pyeri hommá ja pyeri Hervik!

Koskoho mun lijjim Piäjust, mii lii seervi nubbe piervâl Anarist. Tobbeen mun spellim ennuv párnáiguin. Eehidpeiviv mun lijjim škoovlâst rähtimin pessipargoid. Škoovlâst lii lamaš Nenetsikyesih taan ohhoost já sij máttááttii mijjân iäráseh sii kietâtyejeh. Pessityejeh lijjii hitruus já viehâ älkkeeh meid.

Tuorâstuv mun vuolgim Avelân Varpuin. Must lâi tot kejâttâs já muoi ferttijm eelliđ Kiátust, mii lii Seervi kuálmáád piervâl Avelist. Kerttu ij lamaš pargoost onne, vâi mun teeivim Satu já sun vuosij munnuin käähvi.

Vástuppeivi must ij lamaš mihheen pargoid, vâi mun jotim Sajosân, rähtim váhá liävsuid já moonnim škoovlân puurrâđ.

Kielimestarointia ja työharjoittelua

Nenetsituohityö – sokerikippo.

Toinen kielimestariviikko alkaa olla ohi. Itselläni kielimestarointi oli tosin enemmän työharjoittelua Varpun ja vähän lastenkin kanssa. Maanantai kului rattoisasti Sajoksessa istuskellen ja keskustellen ja tiistai nuorempien kielipesässä. Keskiviikkona vuorossa oli aamupäivällä isompien lasten kielipesä ja iltapäivällä tuohitöitä nenetsien opissa. Siinä missä aika edellisenä päivänä kului lapsille kirjoja lueskellessa, tämä aamupäivä sujui rattoisasti enimmäkseen erilaisia pelejä pelaillen. Toki hieman ihmeteltiin Afrikan villieläinten elintapojakin..

SAAK:ssa vierailulla olevat nenetsinaiset olivat varsin kivoja ja opettivat erilaisia sikäläisiä käsitöitä: perinteisiä tuohi-, verka-, helmi- ja sisnatöitä sekä luiden värjäystä. Kävin katsomassa tuohitöitä ja nehän vaikuttivat sen verran mielenkiintoisilta, että päätin liittyä joukkoon. Parin tunnin aherruksen tuloksena syntyi pieni sokerikippo ja bonuksena rannekoru.

Tuohityöt ovat loppujen lopuksi aika helppoja. Tuohet keärään kesällä, kun puun kuoressa olevat reiät ovat mahdollisimman pieniä, ja laitetaan talteen. Jäi hieman epäselväksi missä vaiheessa tarkkaan ottaen, mutta jotta työssä käytettävät tuohisuikaleet olisivat notkeita ja käyttökelpoisia, nenetsit öljyävät ne. Ihka ensimmäinen tuohityöni oli sen verran hyvin onnistunut, että näitähän voisi tehdä joskus myöhemmin enemmänkin, pitää vissiin ensi kesänä lähteä (myös) tuohimetsälle.. :-)

Kielimestariviikkohan koostuu virallisesti kahdesta "lähipäivästä" kielimestarin luona ja kolmesta itsenäisen työskentelyn päivästä, join on tarkoitus purkaa kahden päivän nauhoituksia ja tarinoita. Itsellenihän ei nyt sitten tullut tällä viikolla niinkään nauhoituksia mutta työpäiviä ihan yhtä paljon.

Torstaina oli ohjelmassa Ivalon kielipesään tutustumista. Anarâškielâ Servi rs:llä on yhteensä kolme kielipesää: kaksi Inarissa ja yksi Ivalossa. Samalla tuli käytyä katsastamassa autokin, tällä kertaa vain viikon verran myöhässä. Käytin auton tiistaina Hervikillä Kaamasessa huollossa. Hervik on kyllä ihan paras: auton vuosihuolto 75 e ja siitäkin puolet osia ja tarvikkeita. Ja muistinkin juuri etten ole muistanut laittaa Hervikin laskua maksuun, lâiba pyeri ete mun tääl muštim tom!

Perjantai oli teoriassa vapaapäivä mutta tavoilleni uskollisena istuskelin muutaman tunnin Sajoksessa koulumuistiinpanoja järjestellen ja siistien. Iltapäivällä Kia kutsui kahvihuoneessa käydessään kahville POSAKUn luokkaan enkä tajunnut, että tietenkin kutsuun liittyy taka-ajatus. Jouduin tietysti kauheaan ristikuulusteluun INSAKUn kielimestarijärjestelmästä. POSAKUllahan ei vastaavaa ole, vaan he käyvät työharjoitteluissa sen sijaan ja Outi kyseli Kian, Miikan ja Markuksen kanssa kaikkea mahdollista - pohjoissaamella tietenkin. Tätä viisitoistaminuuttista voisi muistella masentuen omasta surkeasta kielellä puhumisen taidostaan tai sitten iloisena siitä havainnosta, että ymmärsi suuren osan kysymyksistä ja Outin puheesta vaikkei ole tuntiakaan pohjoissaamea opiskellut. Ehkäpä se yhden jätskiannoksen arvoista on, taidankin käydä hakemassa iltateen seuraksi.

Viikonloppu onkin sitten ollut vähän rauhallisempi. Tänään olen lueskellut muutaman Kollepäddi -kirjan sadun ja pyörähtänyt ulkonakin. Suksia en tietysti vieläkään ole saanut jälkaan saakka mutta ehkäpä jo lähiaikoina.. Huomenna saattaisi olla hyvä päivä lähteä käymään Saariselällä mutta saa nähdä mitä sitä saa aikaiseksi..

Čuoigâmluámu Anarist

Taan ohhoost must lii lamaš čuoigâmluámust! Já lâi nuuvt aldast ete mun eellim čuoigâmin, mutâ jiem mun luhostum tast. Mun irâttim tuálvuđ muu saveheh čuoigâmstadion, vâi kiinii Inarin Yritys ulmuu puáhtiččij taid njuottâđ. Mutâ vuoi, ij lamaš kihheen saajeest. Na, uddâ keččâlem puáttee ohhoost talle..

Tällä viikolla minulla on ollut hiihtoloma! Ja oli niin lähellä etten käynyt hiihtämässä, mutta en ihan onnistunut siinä. Yritin viedä sukseni hiihtostadionille, jotta joku Inarin Yrityksen ihminen voisi ne voidella. Mutta voi, ei ollut kukaan paikalla. No, uusi yritys ensi viikolla sitten.. 

Alkuviikko sujui mukavasti lomaillen ja työntekoa harjoitellen, viikonloppu taas poroja katsellen. Ivalossa, Ivalojoen jäällä, järjestettiin Kultakello PoroCup-osakilpailu Ivalon Paliskunnan toimesta. Kisojen lähtöarvonta suoritettiin jo maanantai-iltana ja ellei muuta niin reilu neljän tunnin sessio kertoi sen, että porokilpailujen järjestäjät tarvitsevat kipeästi paremman ohjelman kyseiseen hommaan.

Enivei, Mikkolan Juha oli lingonnut koko talven rataa puhtaaksi lumesta, joten jään paksuus joesta huolimatta oli puolen metrin luokkaa ja rata oli aivan loistava. Leveyttä oli vaikka muille jakaa ja saapa nähdä päästäänkö Inarin Kuninkuusajoissa samalle tasolle.. 

Tarkoitukseni oli auttaa viime hetken valmisteluissa perjantaina samalla kun tulen tikkien poistoon Ivaloon. Mutta eihän siellä enää perjantaina iltapäivällä paljoa tekemistä ollut, joten huristelin takaisin Inariin kiertämättä Nutukkaan kautta. Lauantain ohjelmassa olivat alkuerät ja karsinnat niin poroajoihin kuin suopunginheiton SM-kisoihinkin, jotka kisattiin viikonloppuna myös.

Lauantaina paikalla oli ihan mukavasti yleisöä ja Ivalossa olleet turistit näkivät palan paikallista kulttuuria. Sunnuntaina väki jostain syystä väheni, mahdollisesti siksi, että lomamatkaturistit vaihtuvat usein sunnuntaisin eikä paikallisia jaksa ajot niin suuresti kiinnostaa. Mutta ei se onneksi menoa haitannut. Lauantaina kisattiin auringonpaisteessa mutta sunnuntaina aurinko ei millään suostunut tulemaan ohuehkon pilviverhon takaa kunnolla näkyviin. 

Viikonlopun valokuvat ovat vielä kamerassa, yritänpä muistaa laittaa jonkun näkösälle tännekin tässä lähiaikoina. Ensi viikolla palataankin taas koulun penkille. Ohjelmassa on mm. inarinsaamenkielistä kaunokirjallisuutta, mitä varten lainasin kirjastosta lyhyitä tarinoita ja taruja sisältävän lastenkirjan. Siitä pitäisi sitten ensi kuun puolella tehdä arvostelu ja esitys luokalle.. Sitä ennen luetaan ja keskustellaan kaikenlaisesta inarinsaamenkielisestä kaunokirjallisuudesta, mistä ei ole runsaudenpulaa.

Čuoigâd Anarist

Tänä viikonloppuna olen ollut suurimmaksi osaksi Juutuanvaarassa Scandinavia Cup -hiihtokilpailuissa. Ilmoittauduin joku aika sitten kisatalkoisiin ja tulihan siellä useampi tunti päivässä vietettyä. Kisat tosin alkoivat lievästi sanottuna huonosti kun Ivalosta lainassa ollut työmaakärry syttyi torstaina tuleen ja paloi mukanaan lähes sata paria ruotsalaisten suksia.

Itse kisat sujuivatkin sitten perjantaista alkaen ihan hyvin. Lauantaina tosin oli pientä sählinkiä naisten sprintin yhden alkuerän ajanotossa mutta muuten kaikki sujui ihan mukavasti. Sunnuntaina hiihdettiin vielä naisten 15 ja miesten 30 kilometrin matkat. Laura Ahervo voitti naisten hiihdon, joten ihan hyvä päivä siinäkin mielessä.

Menneellä viikolla meillä oli Petterin taivutuskurssi 2, tosin Petterin osuus jäi hieman vajaaksi ja etäopetuksen varaan mutta itse kurssi oli kuitenkin ihan hyvä. Nyt on preteriti ainakin teoriassa opiskeltu ja voi siirtyä käytännön harjoitteluun.. Pari kolme lisämuuttujaa ja muistettavaa asiaa tuli mutta ehkä se tästä alkaa pikkuhiljaa sujua..

En olekaan tainnut koskaan sen tarkemmin kertoa inarinsaamen sanojen taivuttamisesta. Joten nyt kun preteritikin on sopivasti "hallussa" niin tässäpä esimerkki tietää-sanan taivutuksesta:

syödä - puurrâđ

Yksikkö:

syön – mun puurâm
syöt – tun puurah
syö – sun porá

Suomessahan ei kaksikkoa olekaan – eli kaksikko on vähän niinkuin monikko mutta koskee vain kahta henkilöä, esimerkiksi äidit käyttävät kaksikkoa luontevasti lastensa kanssa:

kaksikko:  
muoi porreen
tuoi purâvettee
suoi puurrâv


Monikko:
mij puurrâp
tij purâvetteđ
sij poreh


Preteriti eli mennyt aikamuoto taas menee jotakuinkin näin:

söin – puurrim
söit – puurrih
söi – puurâi
me (2) söimme – puuráim
te (2) söitte – puuráid
he (2) söivät – puuráin
söimme – puurâim
söitte – puurâid
söivät – purrii

Eli niin vokaalit kuin keskuskonsonantitkin muuttuvat, lyhenevät tai pidentyvät sanan ja persoonamuodon mukaan.. Hetkittäin hieman haastavaa siis.. Kielikorva toki kehittyy käytön myötä, minkä vuoksi olisi tietysti mukavaa jos televisiosta tai radiosta tulisi inarinsaamenkielisiä ohjelmia enemmän kuin vajaan tunnin verran viikossa.

Aanaar peivikirje #008

Juvduu - 12.3.2013

Onne lâi vuossâmuš peivi kuhháás ääigi ko mist lâim anarâškielâ oppâtiijmeid. Peeter káidusmáttááttâs
sujâttemkurssâ álgij onne. Petter máttá mii Helsigist já mij čokkáp Anarist tiätturâin. SMK kiävttá iLinc-ohjelm, mii lii viehâ hyeni ko ij tuáimá Linuxist ollágin. Kale Adobe Connect váá lii pyeri ohjelm!

Taan peivi äšši lâi preteriti. Taan oho maŋa mun kolgâččij máttiđ čäälliđ maid tábáhtui ige aainâs váá maid táábáht. Mun jiem maašâ vyerdiđ tom.

Mun lam uussâm tääl jo kyevti  pargo, oovtâ SMK:st já nube Anarâš seervist. Itten must lii sahhittâllâm ton SMK pargo. Mut tot ij lahgin uásiäigipargo nuuvt ko ton koolgâi leđe, vâi mun jiem pyevti toho moonâ veikkâ sij mun valjiččijgin. Mun lam tääbbin opâmin kesimáánu räi. Ton maŋa mun jiem vala tieđe.

Tänään oli ensimmäinen päivä pitkään aikaan kun meillä oli inarinsaamen oppitunteja. Petterin etäopetustaivutuskurssi alkoi tänään. Petter opettaa meitä Helsingistä ja me istumme Inarissa tietokoneilla. SAAK käyttää iLinc-ohjelmaa, mikä on melko huono kun toimi Linuxissa ollenkaan. Kyllä Adoben Connect vaan on hyvä ohjelma!

Tämän päivän asia oli preteriti. Tämän viikon jälkeen minun pitäisi osata kirjoittaa mitä tapahtui eikä aina vain mitä tapahtuu. En malta odottaa sitä.

Loppuviikosta hiihdetään myös Scandinavian Cup -kilpailu Juutuanvaarassa, Inarin kirkonkylällä. Olen - tietenkin - ilmoittautunut sinne talkoisiin. Toimenkuvana on yhteyshenkilö, tarkoituksena toimia urheilijoiden ensimmäisenä kontaktina ja keksiä ratkaisuja heidän mahdollisiin ongelmiin. Toivottavasti mitään suuren suuria ongelmia ei ilmene. Jossain vaiheessa pitää varmaankin käydä tutustumassa tarkemmin kisa-alueeseen, jotta osaa edes opastaa ihmisiä oikeille laduille.. :-)

Huomenna jatkuu taasen etäopetuskurssi. Harmillisen aikatauluväärinkäsityksen tms. vuoksi Petter ei ole Inarissa ja tunteja pitävät sijaiset ja aina välillä Petter etänä ja osa tunneista on muutettu itsenäiseksi työskentelyksi. Huomenna tunteja pitää aamupäivällä Miina Seurujärvi ja iltapäivällä onkin itsenäistä työskentelyä. Saatanpa käydä Juutuanvaarassa vähän katsastelemassa..

Aanaar peivikirje #007

Na, maht mana? Takkâ koijâdmist, aaibâs pyereesthân tääbbin mana. Kiđđâ lii jo puátámin já olgoos lii viehâ čuovvâd. IJ taarbâš čuovâ ollágin ko mana škoovlân iđedist!

Munnuu - muu já Johanna - mediakuursâ fiilmâ lii vaalmâš. Ton nommâ lii Leŋgim. Tot lii kuvvim Paadar Puásuitáálust Solojäävrist. Into Paadar čáitá maht puásui leŋgimin. Fiilmâ lii kyehti miinuut kukke, ađai ij nuuvt kukke mutâ aaibâs pyeri nuuvttii. Itten já vástuppeeivi must ij lah nuuvt ennuv pargo ennig. Mun lopedij rähtiđ valjiittuv mii puáttee DVD já tot ij lah vala aaibâs vaalmâš. Já ain puátá rähtiđ váhá sovskammuuh.

No, miten menee? Kiitos kysymästä, ihan hyvinhän täällä menee. Kevät on jo tulossa ja ulkona on melko valoisaa. EI tarvitse valoa ollenkaan kun menee kouluun aamulla.

Meidän (kahden) - minun ja Johannan - mediakurssin filmi on valmis. Sen nimi on Valjastus. Se on kuvattu Paadarin porotilalla Solojärvellä. Into Paadar näyttää miten poro valjastetaan. Filmi on kaksi minuuttia  pitkä eli ei niin pitkä mutta ihan hyvä silti. Huomenna ja perjantaina minulla ei ole niin paljoa tekemistä enää. Lupasin tehdä valikon meidän tulevaan DVD:hen ja se ei ole vielä aivan valmis. Ja aina voi tehdä vähän karvakenkiä.

Skábmagovat 2013

Alkuperäiskansojen elokuvafestivaali, järjestyksessään 15. Skábmagovat, oli ja meni aika vauhdikkaasti. Toisin kuin viime vuonna, jolloin lentelin festivaalia varten paikan päälle. Tällä kertaa ei ollut aivan samanlaista pakottavaa tarvetta nähdä kaikki mahdolliset esitykset, joten ihan jokaiseen näytökseen ei sitten tullut mentyä. Edellisvuodesta poiketen olin myös pieneltä osin mukana tekemässä festareita; kävin hakemassa Jason Rylen (mies ImagineNATIVE-festivaalin takana) lentokentältä, tarkastin lippuja yhteen näytökseen ja kokeilin parin lyhytelokuvan tekstitystäkin..

Festivaaleja edeltänyt viikko kului vaihteeksi karvakenkiä tehdessä. Tai oikeastaan enimmäkseen ensimmäisiä kenkiä paikatessa kun olivat pahukset alkaneet nivomaan ilmeisesti huolimattoman säilytyksen vuoksi. Karvakengät ovat aivan loistavat kengät mutta niistä huolehtiminen on kyllä tarkkaa puuhaa.. Kengät eivät oikein siedä vettä eikä niitä voi säilyttää kuten tavallisia kenkiä. Paras tapa säilyttää niitä olisi viedä ne yöksi pakkaseen (joko ulos tai pakastimeen) mutta jos se on liian hankalaa niin toinen ihan ok tapa on laittaa ne seinälle kuivumaan. Mikäli kenkiä ei saa roikkumaan mihinkään, kannattaa kenkiä säilyttää kyljellään mutta ei missään nimessä lämmitetyn lattian päällä..

Skábmagovatissa kävin katsomassa The Tundra Bookin. Aika hyvä. Dokumentti Kiirunasta ja kaupungin siirtämisestä kaivoksen päältä muualle ennenkuin koko kaupunki romahtaa kaivokseen ei tosiaan päässyt ihan samalle tasolle. Hetkittäin tuntui, että kolmen vuoden aikana tekijältä oli kadonnut niin alkuperäiskansat kuin punainen lankakin.. Samoin suuri pettymys oli dokumentti "Salaiset parantajat", jonka oli tarkoitus kertoa saamelaisista shamaaneista tai parantajista mutta valitettavasti ohjaaja oli katsellut hieman liikaa amerikkalaisia dokumentteja.

Näin vapaaehtoisena talkoolaisena pitää kiittää ruoka- ja kahvipalvelua, mikä oli erinomaista. Sajoksen taukotilassa oli ruokaa enemmän kuin kukaan jaksoi syödä.

Aurinkokin on alkanut paistella. Viime viikonloppuna – joka muuten kului rattoisasti Angelissa karvakenkiä ommellen –  aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kahden päivän ajan. Lämpömittari tosin näytti samaan aikaan -30 astetta mutta jos ei siitä välittänyt niin ulkoilukeli oli mitä mainioin!

Menneen viikon ohjelmaan kuului – mitäpä muutakaan – karvakenkien ompelua. Muutamat kengät kun ompelisi ja oppisi tekniikan ja saisi hieman lyhennettyä tekoaikaa niin kenkiä saisi kyllä myytyä ihan mukavasti. Mutta pitää ehkä kuitenkin opetella tekemään kilinnahkalakki, niillekin on kysyntää ja tekeminen helpompaa. Materiaalihankinta on tosin hankalampaa..

Inarissa, kisataan reilun viikon kuluttua maastohiihdossa. Inarin Yrityksen järjestämä Skandinavia Cup pidetään Juutuavaaralla 22.–24.2. Ilmoittauduin – tietenkin – sinnekin talkoisiin ja näyttäisi pahasti siltä, että joudun yhdyshenkilöksi urheilijoiden ja kisajärjestäjän välille.. No, mikäpä sen mukavampaa, kunhan ei pahasti haittaa opiskelua..

Aanaar peivikirje #006

Skábmagovat lii monâmin. Mun lam tobbeen lamaš váhá poorgâm vástuppeeivi. Jiem nuuvt ennuv mutâ váhá kuittâg. Vástuppeeivi Sajosist lâi meid stuorrâmuš já pyeremuš konsert kuássin ko Mari Boine puáđij Anarân. Sun lavluij kyehti tiijme. Sajosist ij lamaš ollágin rijjâ saje. Mari maŋa masa puoh moonnâh Hotel Inari, kost lâi Ailu Valle. "Rantsust" lâi hirmâd ennuv ulmuuh meid.

Lávurduv eehid lâi Somby Hotelli Kultahovist. Somby lâi viehâ pyeri. Ij ollágin taggaar muusik ko mun táválávt kuldâlâm, mutâ nuuvt teikâ návt, pyeri Somby lii. Mun lijjim hirmâd vaibâm jieht ehidist já mun ferttij vyelgiđ pááikán masa tállân ko Somby nohái. Mun vyeijilim Kultahovist váhá maŋa koskâijjâ já ij-uvks poolisauto vuálgá muu tyehin já váhá maŋa copcij muu Siida peht. Mutâ luhhoost mun juuvâm tuše čääci, já nuuvt suoi lyestiv muu moonnâm.

Skábmagovat on menossa. Olen ollut siellä vähän työskentelemässä perjantaina. En niin paljon mutta vähän kuitenkin. Perjantaina Sajoksessa oli myös suurin ja paras konsertti koskaan kun Mari Boine tuli Inariin. Hän lauloi kaksi tuntia. Sajosissa ei ollut yhtään vapaata paikkaa. Marin jälkeen melkein kaikki menivät Hotelli Inariin, missä oli Ailu Valle. Rantsussa oli hirmoisun paljon ihmisiä myös.

Lauantaina oli Somby Kultahovissa. Somby oli melko hyvä. Ei ollenkaan sellaista musiikkia kun minä tavallisesti kuuntelen, mutta niin taikka näin, Somby on hyvä. Minä olin hirmuväsynyt eilen illalla ja minun piti lähteä kotiin melkein heti kun Somby lopetti. Minä lähdin ajamaan Kultahovista vähän jälkeen puolenyön ja eikös poliisiauto lähde minun perään ja vähän myöhemmin pysäytti minut Siidan kohdalla. Mutta onneksi minä juon vain vettä ja niin he päästivät minut menemään. 

Skábmagovat lii álgimin

Aanaar 19.1.2013

Tot lii uđđâivemáánu vuosmuš okko já tothân meerhâš, ete Skábmagovat álgá aaibâs forgâ!

Onne must lâi-uv mielâkiddiiváá peivi. Ja tijme lii táál nuuvt ennuv ete muu kolgâččij moonnâđ uáddiđ jo love miinut tassaaš mutâ jiem, ko mun lam tääbbin já čäällim maid mun lam porgâmin onne.

Naa, mun rähtij muu sovskammuuh oppeet ja finnij muu puáris kammuuh vaalmâš. Taid puáti aaibâs pyereh, ij huámmáš ollágin ete pel ovdâ- ja monnjâkeečist láá uuđâseh! Mun lam viehâ tutâvâš jieššân.

Mun meiddei iälám Avelist viežžâđ Jason Ryle. Aslak suáittij munjin ko mun lijjim ettâđ ete mun puávtám vyeijiđ jis taarbâš.  Já nuuvt mun moonâi. Toyota Avensis lii viehâ pyeri avdo. :-)

Itten álgá Skábmagovat. Tiervâpuáttim Anarân!

Aanaar peivikirje #005

Vástuppeivi

Onne mun lam porgâm muu sovskammuuh já jurgâlâm fiilmâ Mattus Haansa luuvdâ rähtimin. Muu sovskammuuh láá tääl vooijâmin. Mun jiem kiergânâm taid vala kárvum ko mun kolgâččij vyelgiđ jurgâliđ mutâ kenskiba puáttee keerdist.

Ehidistpeeivist mun moonâi Sajosân jurgâlâm Skábmagovat (Skammâ kuuvijd) fiilmâ Mattus Haansast rähtimin luuvdâ. Koskoho mun jurgâlij eres fiilmâ já tot lâi váhá vaigâd. Taan lii vala váhá eenâb vaigâd - mun jiem vala máátá tuárván sujattiđ já nuuvt mun ferttiim čäälliđ eenâb vaigâd ige "vaikeampi".. :-)

Ehidist mij lep filmâeehid Jeerast. Mij keččâp Star Wars paje nelji (vuossâmuš Star Wars filmâ). Tot kale lâi viehâ hyeni. Na ij tääl nuuvt hyeni, aaibâs pyeri mutâ puárishân tot jo váhá lii. Já äigi ij lah nánnáá skippáár scifi-fiilmâid.  Lávurduv mij keččâp viiđád ja kuuđád pajeh.

Já vala váhá muu pyereeb kielân...

Perjantaina tein taas karvakenkiä ja jatkoin Skábmagovatin inarinsaamenkielisten filmien tekstittämistä. Kengät on nyt leikattu paloihin, karvomista ei ehtinyt tehdä kun piti lähteä teksittämään mutta ehkäpä ensi kerralla.

Iltapäivällä istuin Sajoksessa tekstittämässä lyhytfilmiä Mattus Hanssan luudanvalmistuksesta. Keskiviikkona teksittelin toista filmiä missä Anja Kaarret oli kielipesäläisten kanssa kokemassa madepyydyksiä. Se oli aika vaikeaa mutta tämä oli vielä vähän vaikeampi.

Illalla meillä oli eokuvailta Jeerassa. Me katselimme Star Wars IV:n, joka oli kyllä melko huono. No ei nyt niin huono, ihan hyvä mutta vanhahan se jo vähän on eikä aika ole mukava kaveri scifi-elokuvalle.. Lauantaina on luvassa sitten viides ja kuudes osa..

Aanaar peivikirje #004

Sovskammuuhkurssâ álgij! Oppeet. Taan tove Anarist Škoovlâ rijjâvaljiimin kuursân. Puáttee kyehti oho mun kuárruum sovskammuuh, máhdulávt PAULAKENGÄT. Kyehti oho maŋeláá must kolgâččij leđe sehe KURE- ete PAULAkammuuh: ohtâ paarâ juhlijd já nube paarâ távâlâš KÄYTTÖÖN. Vuossâmuš peeivi mun njuskij já PARKITSIN vittâ tiijme. Nube peeivi mun ááigum LEIKATA já kárvuum taan.

Ehidist mij moonâi Njellim Erähotelli. Tobbeen lâi kirjerääju sijdaeehid. Muádi tijme moonâi nánnásávt Miikain ja Tapioin Njellimist - já MATKALLA tohon já maassâd täähi. Kiinii pyevtiččij ettâđ, ete vyeijim kyehti čyeti kilomeeter kähvistâlmin lii viehâ KALLIS teikâ HÖLMÖÄ. Nuuvt kenski mun-uv vala mannee ive.

Ja vala masa siámmáá nube kielâ...

Karvakenkäkurssi alkoi! Taas. Tällä kertaa Inarissa koulun vapaavalintaisena kurssina. Seuraavat kaksi viikkoa ompelen siis karvakenkiä, todennäköisesti paulakenkämallisia. Parin viikon kuluttua minulla pitäisi siis olla kahdet karvakengät: toiset jokapäiväiseen käyttöön ja kulutukseen, toiset "juhlatilaisuuksiin", kuten linnanjuhliin ja Saamelaisten kansallispäivään. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului reilu viisi tuntia koipien näskäämistä ja parkkiamista. Perjantaina olisi tavoitteena koipien leikkaus ja karvominen.

Torstail-illan ohjelmanumerona oli lähes ex tempore-lähtö Nellimin Erähotellilla käymään. Siellä oli erään kirjaston kulttuurinsäilytyshankkeen järjestämä kyläilta. Muutama tunti sujui rattoisasti Teemun ja Tapsan seurassa Nellimissä - ja matkalla sinne ja takaisin. Joku voisi sanoa, että parin sadan kilometrin päässä kahvilla käynti kuulostaa melko kalliilta tai hölmöltä. Niin ehkä minäkin vielä vuosi sitten.

Aanaar peivikirje #003

Onne lâi hávski (soŋŋâ)peivi. Iđedist alme lâi kirkes ige lamaš poolvah ollágin já tääbbin lâi suullân love ceehi puollâš. Koskâpeeivi ääigi piivâld váhá já muáttáá. Muádi tiijme já suullân vittâ seenti muotâ maŋeláá lii oppeet piäivádâh-uv - já váhá eenâb koolmâš. Hitruus!

Tääbbinhân ij lah lamaš hirmâd puolâš mannee peeivijd já vuossargâ lâi tuše ohtâ cekki puollâš. Onne lâi meiddei Ááná majemuuh tiijmeh kuhes ääigi. Sust lii eres ääših itten já mist lii kááiduspeivi škoovlâst, talle mist álgip rijjâvaljimiävtuliih kyehti oho já ton maŋa mediakuursâ nubbe okko.

Mun almottâđâi onne "Skammâkuuvijn párnái pargopáájánijd anarâškielâlii jođetteijee". Skábmagovatist láá pargopáájáh vyelitääsi uáppeeh já sij tarbašeh pälhittes pargeeh - já munhân lam tobbeen tiäđust-uv. Puátába uáini maht tot mana..

Ja yleisön toivomuksesta ja ajanpuutteen vuoksi...

Tänään oli hauska sääpäivä. Aamulla taivas oli kirjas eikä ollut pilviä ollenkaan ja täällä oli pakkasta noin kymmenen astetta. Puolenpäivän aikaan lauhtui vähän ja rupesi satamaan lunta. Muutamaa tuntia ja noin viittä senttiä lunta myöhemmin on taas aurinkoista - ja vähän kylmempää. Mukavaa!

Täällähän ei ole ollut hirveän kylmää viime päivinä ja maanantaina oli vain yksi aste pakkasta. Tänään oli myös Annan viimeiset tunnit pitkään aikaan. Hänellä on muita asioita huomenna ja meillä on etäpäivä koulussa, sitten meillä alkaa vapaavalintaiset kaksi viikkoa ja sen jälkeen mediakurssin toinen viikko.

Minä ilmoittauduin tänään "Skábmagovatiin lasten työpajoihin inarinsaamenkieliseksi vetäjäksi". Skabmagovatissa on työpajoja ala-asteen oppilaille ja he tarvitsevat talkoolaisia - ja minähän olen siellä tietenkin. Saapa nähdä miten sekin menee..

Puolivuosikatsaus - pel ive keccâmuš

Pel ive Anarist

Lähes puoli vuotta Inarissa takana, mitäpä on jäänyt taskunpohjalle? Uusia tuttavuuksia ja uusia näkökulmia elämään - ja pikkuisen uutta kieltä. Tässäpä tiivistelmä menneestä puolesta vuodesta.

Puoli vuotta asuntolaelämää pitkän tauon jälkeen on ollut omanlaisensa kokemus. Useampikin tuttu epäili ettei elämästä "teinien keskellä" tule mitään mutta lähtökohdat huomioon ottaen sanoisin, että päinvastoin on sujunut yllättävänkin hyvin. Mikäli ei olisi saanut omaa huonetta voisivat tunnelmat olla hieman toisenlaiset, myönnettäköön. Asuntolamme Jeerahan on ikäänkuin jakautunut kolmeen käytävään, bunkkeriin ja alakertaan. "Bunkkeri" ja alakerta ovat puolittain maan alla olevat käytävät, joista toinen on lämmityshuoneen vieressä ja toisen varrelta löytyvät sauna, pesukoneet ja kuntosali.

Asuntolassa lähes kaikilla on oma huone muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Huoneiden varustelutaso hieman vaihtelee, toisissa on oma suihku ja wc, toisista taas saattaa televisiopistokkeet puuttua yms. Lähes joka käytävällä on yhteinen keittiö (tai bunkkerin tapauksessa "keittiönurkkaus" käytävällä) sekä yhteiset suihkutilat. Näiden siivous kuuluu asukkaille. Ja, kuten tavallista, ihan jokainen asukas ei ole vieläkään huomannut ettei äiti muuttanut mukana siivoamaan jälkiä. Mutta onneksi nämä ovat huomattavassa vähemmistössä. Mielenkiintoista on myös ollut havaintojen tekeminen näiden ns. aikuisten perustiedoissa ja -taidoissa olevista eroista mm. siivoukseen liittyen. Pieniä puutteita ymmärryksessä tuntuu olevan myös siinä miten esim. omassa asunnossa ja yhteisöllisessä asuntolassa asuminen poikkeavat toisistaan.

Koulu on about sellainen kuin koulun pitäisikin olla. Sopivan kokoinen, pienryhmä- ja lähiopetusta tarjoava, hyviä ja mukavia opettajia sekä pääosin viihtyisät ja modernit tilat ja välineet. Smartboardit on tosi poppisjuttu täälläkin. Niin meillä kuin peruskoulussakin joka luokassa on Smart, joita joskus jopa hyödynnetään. IT-infra on paikka paikoin ehkä pikkaisen siellä spektrin toisella laidalla mutta ei nyt mennä siihen, tyypillistä MS-kuraa. Oppimisen kannalta on aika mukavaa, että opettajat oikeasti tietävät mistä puhuvat ja mitä puhuvat ja heillä on ihan oikeasti aikaa vastata kysymyksiin ja auttaa. Nuorempien opiskelijoiden kannalta myös talon yhteisöllisyys on aika korkealla tasolla, syrjäytyminen on kokolailla mahdotonta.

Käsityölinjat ovat Inarin päätoimipisteessä. Pohjois- ja inarinsaamen sekä median opetus tapahtuu Sajoksessa. Sajos on saamelaiskulttuurikeskus ja kylän uusin rakennus. Mun lijkkuum. Sajoksessa sijaitsee myös saamelaiskirjasto, Ivalon kirjaston paikallinen osasto. Kirjaston Tuijan ja Annelin rentoon meininkiin tottuneena saattaisi tulla sopeutumisvaikeuksia etelän kirjastoissa. Siellä tunnistaa myös turistit melko helposti; ne on niitä, jotka kuiskaavat puhuessaan. Sajoksessa toimii myös Saamelaiskäräjät ja ravintola Galla. Viime kuukausien aikana kuohuneessa keskustelussa saamelaisuudesta käräjät on ollut enemmän tai vähemmän keskiössä.

Sajoksen vierestä löytyy hotelli Kultahovi, mistä löytyvät inarinsaamenkieliset omistajat Heikki ja Kaisa Nikula - sekä erittäin hyvää ruokaa.  Ete moonâ tiervân tobbeen váá.. :-)

Sajoksesta kylän "keskustaan" on Duodji-shop ja O'Yes, paikallinen pizzeria. Sieltä ei kuuleman mukaan kannata ostaa poropizzaa ja kahvin laatu vaihtelee. Duodji-shopin 20-prosentin myyntiprovisiota pidin korkeana kunnes kuulin mitä muut ns. design-shopit perivät, minkä jälkeen Duodji onkin oikeastaan aika edullinen tapa myydä omia tuotteitaan.

Kylän ytimessä on rantsu, entinen Rantamari, nykyinen Hotelli Inarin baari. Täällä kohtaavat niin turistit kuin paikallisetkin ja äänimeressä kuulee suomea, pohjoissaamea, inarinsaamea, norjaa, englantia, venäjää, japania ja joskus vähän koltansaameakin. Melko kansainvälinen paikka siis reilun tuhannen asukkaan kyläksi. Ei ole lainkaan tavatonta, että saman pöydän ympärillä puhutaan sujuvasti ristiin rastiin suomea, pohjois- ja inarinsaamea sekä välillä norjaa.

Yhtä lailla kylän ytimessä on kirkko. Seurakunnassa(kin) kuohuu, jopa niin paljon, että asiasta uutisoitiin jokin aika sitten etelän lehtiä myöden. Seurakunta on kriisissä kun rahat eivät riitä ja pappeja potkitaan pellolle, jotta rahat riittäisi, minkä jälkeen lisää ihmisiä eroaa kirkosta, minkä jälkeen rahat riittävät vielä huonommin.

Kylää halkoo Inarijärveen laskeva Juutuajoki, jonka rannalta löytyy kalasatama ja Siida, saamelaismuseo. Siidasta löytyy aika usein mielenkiintoisia näyttelyitä ja satamasta saa kuuleman mukaan aika usein tuoretta kalaa. Siidassa ei kannata käydä kahvilla.

Kylän parasta kahvia saa valitettavasti itse keittämällä - esimerkiksi ja asian sivusta esimerkiksi Verkkokauppa.com:n myymistä Helmut Sacher-kahvipavuista, tulee muuten aikas hyvää kahvia.

Päivitysten puutteessa lopetan katsauksen täältä tähän. Palataan asiaan mikäli jotain oleellista tulee mieleen teekupposen äärellä yläkerrassa.

Aanaar peivikirje #002

Onne lâi vist peivi ko mun jiem lah eidu maiden porgâm. Na ij tääl aaibâs nuuvt, mutâ masa. Mun lam (liijkás) váhá luuhâm kielâkyeimi já iälám käävpist. Nuuvt te peeivi lihâdem já olgomin(?) láá ráhtám.

Kuva: Suomen Museot Online

Jieht álgái kamâspidoh já sovskammuuh kurssâ Angelist, Hilma pääihist. Mun ááigum ráhtiđ munjin kistuuh. Mutâ vistig mun ferttiim muu kammuuh tivvoođ ko sii ovdâkeečih láá váhá navvaleh. Talle mun ráhtám kistuuh já jis pyereest mana, toh láá vaalmâš ovdil Skábmagovat. Mutâ mun váhá poollâm et mun jiem luhostum.. Mun ferttiim muu kodoreh neskiđ já ostodiđ puáttee ohhoost škoovlâst, vâi mun peesâm tállán kuárruđ puáttee vástuppeeivi.

Kurssâ ij vala hirmâd pyereest álgám ko Hilma puáccái jieht, nuuvt te onne ij lamâš kuursâ. Itten mun ferttiim muu kammuuh kuárruđ aaibâs jieš ja ohtuu..

Aanaar peivikirje #001

Aanaar peivikirje – uási 1

Peeivi sääni: joten == nuuvt te, já tondiet


Taat lii miinii mun lijjim ferttiim moonnâđ jo ennuv ääigi talle, mutâ ko mun lam nuuvt hyeni uázzuđ maiden. Mut pyereeb váhá maŋeláá ko ij ollágin. Nuuvt te, táá lii muu uccâ peivikirje anarâskielâst, kost mun hárjuttâllâm aainâs-uv čäälliđ anarâskielâ.

Onne lii mediakuursâ vuossâmuš oho majemuš peivi. Taat lii jo niäljáád peivi já mottoom juávkku lii jo kuvviim eenâb teikâ ucceeb, mutâ muu juávkku ij lah kuvviim maiden. Johanna, muu "tiimiskippáár", lii lamâš meddâl ubâ oho já tondiet mun lam poorgâm munnui kietâčaalâ já kovekietâčaalâ sehe váhá hárjuttâllâm kuvvimist.

Onne ehidist mun kolgâččij moonnâđ Johanna kuuvl váhá jurdeen ete maid muoi porgeen já kuás. Mun lam moonnâm peeljâspuállutijmeest viiđâ ääigi ja ton maŋa mun moonâm teejâst Johanna kuuvl.

Onne ehidispeeivist mun moonâm Minnain Piejân. Kuvvimtávirijd láá ennuv já toh láá viehâ lussâd, nuuvt te mun išedâm Minna váhá. Suu fiilmâ tábáhtum tobbeen, mun jiem vala aaibâs tieđe maggaar tot lii.

Pyeri Uđđâ ihe!

Na mut tothân lii uđđâ ive já uđđâivemáánu! Já skammâ lii masa lappâd meiddei.

Tammikuussa mennään jo ja kaamos on siis melkein ohitse. Sivumennen sanoen kaamos tuntuu olevan eteläisille (siellä etelässä, missä sitä ei edes ole) paljon isompi juttu kuin täällä, missä siitä sentään saa nauttia kuukauden verran. Kaamoksen pimeyden mahdolliset haitat vähintäänkin kompensoituvat lumella ja (sopivalla) pakkasella, ei tarvitse joka aamu herätessään pohtia, että pitäisikö tänään laittaa jalkaan talvikengät vaiko kumisaappaat eikä tarvitse vähän väliä täyttää auton pissapoikaakaan.

Joululoma – kaikki melkein kaksi viikkoa – sujahti aika nopeasti Etelä- ja Keski-Suomessa. Lähdin koulun joulujuhlan jälkeen ajelemaan "puolivälin krouvia" eli Tapion kämppää Kuusamossa kohti ja sieltä porukalla seuraavana päivänä etelään. Menomatka sujui varsin rattoisasti kolmenkymmenen asteen pakkasessa Kuusamon tehtyä juuri matkan alla talven pakkasennätyksen.

Matkalla Kuusamosta Jämsään oli harmillisesti aikataulu, jotta Tapio ehtisi bussilleen Jyväskylään, joten kovin montaa välipysähdystä ei voinut tehdä. Suomussalmella aamukahvilla ja Iisalmella Väisäsen Kotilihalla iltapäiväkahvilla ja luomuruokaostoksilla. Voin suositella Väisäsen tilaa varauksetta kaikilla hyvän ruoan ystäville monien muiden ohella; myymälän pakastimesta kannettiin ulos kahvittelun aikana 12-kilon kinkkuja jatkuvalla syötöllä. Luomuosastolta löytyy vaihtoehtoja myös liha-allergikoille. Matkan ajoitus ei aivan osunut nappiin, Tapio myöhästyi bussistaan Jyväskylässä mutta reilulla minuutin marginaalilla saimme auton kiinni Hotelli Jämsän pysäkillä juuri ennen sen nelostielle siirtymistä.

Joulun jälkeinen paluumatkatapahtuikin melkein 30 astetta lämpöisemmässä kelissä – ja etelän talvelle tyypillisessä vesisateessa. Vettä satoi Jämsästä aina lähes Kuusamoon saakka, missä vesi viimein alkoi vaihtua lumeksi. Parin asteen pakkanen ja vesisade tietysti tarkoitti myös sitä, että tie oli alkumatkasta suolakurainen ja Jyväskylän yläpuolelta enempi vähempi jäinen.

Tähän väliin liikennetiedote. Mikäli oma ns. "turvallinen ajonopeutesi" – eli se nopeus, millä koet voivasi turvallisesti ajaa esimerkiksi mutkiin – liukkaalla tai muuten huonolla kelillä on esimerkiksi 60 km/h niin ole hyvä ja aja tuota nopeutta koko ajan. Pahin, mitä voit tehdä liikenneturvallisuuden suhteen on kiihdyttää "normaalinopeuteen" kaikilla suorilla eli ns. turvallisilla ohituspaikoilla, ajatuksena ilmeisesti minimoida takana olevaa jonoa hitaamman vauhdin häiriö muiden matkantekoon. Mutta uskoisitko, että myös ne takana tulevat autot haluaisivat ohittaa sen edellä ajavan turvallisesti rikkomatta lakia?

Voin suositella myös Hankasalmella sijaitsevan Lomakeskus Revontulen lounasta. 6,50 eurolla sai ilmeisen kotitekoisia lihapullia aika hyvällä perunamuussilla – myös sunnuntaisin. Uuden vuoden aattopäivä oli varattu Kuusamosta Inariin siirtymiseen. Sunnuntaita parempi matkapäivä näkyi matka-ajassa ja tuntui vatsassa. Aamukahvilla pysähdyttiin Sallassa Suomutunturin vieressä olevassa Tuulenpesä–kahvila-ravintolassa. "Satojen kilometrien" kärsimys aamukahvin puutteessa palkittiin aivan mielettömän hyvillä munkeilla! Huhujen mukaan Tuulenpesästä saa varsin maittavaa ruokaa myös.

Kemijärvi ohitettiin (taas) yhtä tylysti kuin Andy McCoyn kotikylä Pelkosenniemi. Samaa kohtaloa ei kokenut Sodankylä, mistä löytyi paitsi hömppäpizzeria Tapiolle, varsin hyvä ja mukavannäköinen kaffela: Päivin Kammari.  Hyviä pullia ja mukava henkilökunta.

Sodankylästä sitä jaksoikin sitten melkein Inarin kirkonkylälle saakka mutta ei ihan. Päätimme – no, minä päätin ja Tapio pyöritteli enempi silmiään – tehdä vielä yhden pysähdyksen Saariselällä Kaunispään Huippu–ravintolassa. Huhujen mukaan sieltä löytyvät maan parhaat munkit, jopa Saariselän Kuukkelin munkkeja paremmat siis. Tämän kokemuksen perusteella pitää kyllä sanoa, että ihan kaikkia huhuja ei pidä uskoa. Markus sanoi viimeksi pari vuotta sitten käyneenä munkkien olleen aivan loistavia ja ilkeästi voisi sanoa, että kyllä nämäkin munkit varmaan silloin olivat ihan hyviä, mutta eivät kyllä enää. Sorry.

Liekö johtunut kaikesta matkustamisesta vai mistä mutta ihan hirveästi ei jaksanut aattoiltana bilettää. Rakettejakaan ei tullut kovin montaa nähtyä mutta onhan niitä nähty onneksi ennenkin. Jeeran uusi vuosi oli muutenkin melko rauhallinen, asuntolassa majaili meidän saavuttua kolme henkilöä eikä väki kovin merkittävästi lisääntynyt vielä seuraavanakaan päivänä. Hämmästys oli suuri kun Teemu käveli tavarapulkkineen vastaan Sarviniementiellä kauppareissulla – niin joo, täällä periferiassa kaupatkin ovat auki ihan joka päivä.

Vuosi 2013 lähti sitten oikeasti liikkeelle heti keskiviikkoaamuna kahdeksalta Petterin taivutuskurssin viimeisellä päivällä. Aamiaisella oli noin yhdeksän opiskelijaa eikä pääkoulun väkimäärä ole näyttänyt moninkertaistuvan koko viikolla..

Mutta ehkäpä ensi maanantaina palataan taas normaalimpaan menoon.. Itsehän siirrynkin ensi viikolla työharjoitteluun paikalliselle yläasteelle, tavoitteena ainakin kuunnella sujuvasti inarinsaamen opetusta. Viimeaikaisten kokemusten perusteella puhuminen voipi jäädä vähemmälle mutta saapas nähdä.