Puolivuosikatsaus - pel ive keccâmuš

Pel ive Anarist

Lähes puoli vuotta Inarissa takana, mitäpä on jäänyt taskunpohjalle? Uusia tuttavuuksia ja uusia näkökulmia elämään - ja pikkuisen uutta kieltä. Tässäpä tiivistelmä menneestä puolesta vuodesta.

Puoli vuotta asuntolaelämää pitkän tauon jälkeen on ollut omanlaisensa kokemus. Useampikin tuttu epäili ettei elämästä "teinien keskellä" tule mitään mutta lähtökohdat huomioon ottaen sanoisin, että päinvastoin on sujunut yllättävänkin hyvin. Mikäli ei olisi saanut omaa huonetta voisivat tunnelmat olla hieman toisenlaiset, myönnettäköön. Asuntolamme Jeerahan on ikäänkuin jakautunut kolmeen käytävään, bunkkeriin ja alakertaan. "Bunkkeri" ja alakerta ovat puolittain maan alla olevat käytävät, joista toinen on lämmityshuoneen vieressä ja toisen varrelta löytyvät sauna, pesukoneet ja kuntosali.

Asuntolassa lähes kaikilla on oma huone muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Huoneiden varustelutaso hieman vaihtelee, toisissa on oma suihku ja wc, toisista taas saattaa televisiopistokkeet puuttua yms. Lähes joka käytävällä on yhteinen keittiö (tai bunkkerin tapauksessa "keittiönurkkaus" käytävällä) sekä yhteiset suihkutilat. Näiden siivous kuuluu asukkaille. Ja, kuten tavallista, ihan jokainen asukas ei ole vieläkään huomannut ettei äiti muuttanut mukana siivoamaan jälkiä. Mutta onneksi nämä ovat huomattavassa vähemmistössä. Mielenkiintoista on myös ollut havaintojen tekeminen näiden ns. aikuisten perustiedoissa ja -taidoissa olevista eroista mm. siivoukseen liittyen. Pieniä puutteita ymmärryksessä tuntuu olevan myös siinä miten esim. omassa asunnossa ja yhteisöllisessä asuntolassa asuminen poikkeavat toisistaan.

Koulu on about sellainen kuin koulun pitäisikin olla. Sopivan kokoinen, pienryhmä- ja lähiopetusta tarjoava, hyviä ja mukavia opettajia sekä pääosin viihtyisät ja modernit tilat ja välineet. Smartboardit on tosi poppisjuttu täälläkin. Niin meillä kuin peruskoulussakin joka luokassa on Smart, joita joskus jopa hyödynnetään. IT-infra on paikka paikoin ehkä pikkaisen siellä spektrin toisella laidalla mutta ei nyt mennä siihen, tyypillistä MS-kuraa. Oppimisen kannalta on aika mukavaa, että opettajat oikeasti tietävät mistä puhuvat ja mitä puhuvat ja heillä on ihan oikeasti aikaa vastata kysymyksiin ja auttaa. Nuorempien opiskelijoiden kannalta myös talon yhteisöllisyys on aika korkealla tasolla, syrjäytyminen on kokolailla mahdotonta.

Käsityölinjat ovat Inarin päätoimipisteessä. Pohjois- ja inarinsaamen sekä median opetus tapahtuu Sajoksessa. Sajos on saamelaiskulttuurikeskus ja kylän uusin rakennus. Mun lijkkuum. Sajoksessa sijaitsee myös saamelaiskirjasto, Ivalon kirjaston paikallinen osasto. Kirjaston Tuijan ja Annelin rentoon meininkiin tottuneena saattaisi tulla sopeutumisvaikeuksia etelän kirjastoissa. Siellä tunnistaa myös turistit melko helposti; ne on niitä, jotka kuiskaavat puhuessaan. Sajoksessa toimii myös Saamelaiskäräjät ja ravintola Galla. Viime kuukausien aikana kuohuneessa keskustelussa saamelaisuudesta käräjät on ollut enemmän tai vähemmän keskiössä.

Sajoksen vierestä löytyy hotelli Kultahovi, mistä löytyvät inarinsaamenkieliset omistajat Heikki ja Kaisa Nikula - sekä erittäin hyvää ruokaa.  Ete moonâ tiervân tobbeen váá.. :-)

Sajoksesta kylän "keskustaan" on Duodji-shop ja O'Yes, paikallinen pizzeria. Sieltä ei kuuleman mukaan kannata ostaa poropizzaa ja kahvin laatu vaihtelee. Duodji-shopin 20-prosentin myyntiprovisiota pidin korkeana kunnes kuulin mitä muut ns. design-shopit perivät, minkä jälkeen Duodji onkin oikeastaan aika edullinen tapa myydä omia tuotteitaan.

Kylän ytimessä on rantsu, entinen Rantamari, nykyinen Hotelli Inarin baari. Täällä kohtaavat niin turistit kuin paikallisetkin ja äänimeressä kuulee suomea, pohjoissaamea, inarinsaamea, norjaa, englantia, venäjää, japania ja joskus vähän koltansaameakin. Melko kansainvälinen paikka siis reilun tuhannen asukkaan kyläksi. Ei ole lainkaan tavatonta, että saman pöydän ympärillä puhutaan sujuvasti ristiin rastiin suomea, pohjois- ja inarinsaamea sekä välillä norjaa.

Yhtä lailla kylän ytimessä on kirkko. Seurakunnassa(kin) kuohuu, jopa niin paljon, että asiasta uutisoitiin jokin aika sitten etelän lehtiä myöden. Seurakunta on kriisissä kun rahat eivät riitä ja pappeja potkitaan pellolle, jotta rahat riittäisi, minkä jälkeen lisää ihmisiä eroaa kirkosta, minkä jälkeen rahat riittävät vielä huonommin.

Kylää halkoo Inarijärveen laskeva Juutuajoki, jonka rannalta löytyy kalasatama ja Siida, saamelaismuseo. Siidasta löytyy aika usein mielenkiintoisia näyttelyitä ja satamasta saa kuuleman mukaan aika usein tuoretta kalaa. Siidassa ei kannata käydä kahvilla.

Kylän parasta kahvia saa valitettavasti itse keittämällä - esimerkiksi ja asian sivusta esimerkiksi Verkkokauppa.com:n myymistä Helmut Sacher-kahvipavuista, tulee muuten aikas hyvää kahvia.

Päivitysten puutteessa lopetan katsauksen täältä tähän. Palataan asiaan mikäli jotain oleellista tulee mieleen teekupposen äärellä yläkerrassa.