Na mut tothân lii uđđâ ive já uđđâivemáánu! Já skammâ lii masa lappâd meiddei.
Tammikuussa mennään jo ja kaamos on siis melkein ohitse. Sivumennen sanoen kaamos tuntuu olevan eteläisille (siellä etelässä, missä sitä ei edes ole) paljon isompi juttu kuin täällä, missä siitä sentään saa nauttia kuukauden verran. Kaamoksen pimeyden mahdolliset haitat vähintäänkin kompensoituvat lumella ja (sopivalla) pakkasella, ei tarvitse joka aamu herätessään pohtia, että pitäisikö tänään laittaa jalkaan talvikengät vaiko kumisaappaat eikä tarvitse vähän väliä täyttää auton pissapoikaakaan.
Joululoma – kaikki melkein kaksi viikkoa – sujahti aika nopeasti Etelä- ja Keski-Suomessa. Lähdin koulun joulujuhlan jälkeen ajelemaan "puolivälin krouvia" eli Tapion kämppää Kuusamossa kohti ja sieltä porukalla seuraavana päivänä etelään. Menomatka sujui varsin rattoisasti kolmenkymmenen asteen pakkasessa Kuusamon tehtyä juuri matkan alla talven pakkasennätyksen.
Matkalla Kuusamosta Jämsään oli harmillisesti aikataulu, jotta Tapio ehtisi bussilleen Jyväskylään, joten kovin montaa välipysähdystä ei voinut tehdä. Suomussalmella aamukahvilla ja Iisalmella Väisäsen Kotilihalla iltapäiväkahvilla ja luomuruokaostoksilla. Voin suositella Väisäsen tilaa varauksetta kaikilla hyvän ruoan ystäville monien muiden ohella; myymälän pakastimesta kannettiin ulos kahvittelun aikana 12-kilon kinkkuja jatkuvalla syötöllä. Luomuosastolta löytyy vaihtoehtoja myös liha-allergikoille. Matkan ajoitus ei aivan osunut nappiin, Tapio myöhästyi bussistaan Jyväskylässä mutta reilulla minuutin marginaalilla saimme auton kiinni Hotelli Jämsän pysäkillä juuri ennen sen nelostielle siirtymistä.
Joulun jälkeinen paluumatkatapahtuikin melkein 30 astetta lämpöisemmässä kelissä – ja etelän talvelle tyypillisessä vesisateessa. Vettä satoi Jämsästä aina lähes Kuusamoon saakka, missä vesi viimein alkoi vaihtua lumeksi. Parin asteen pakkanen ja vesisade tietysti tarkoitti myös sitä, että tie oli alkumatkasta suolakurainen ja Jyväskylän yläpuolelta enempi vähempi jäinen.
Tähän väliin liikennetiedote. Mikäli oma ns. "turvallinen ajonopeutesi" – eli se nopeus, millä koet voivasi turvallisesti ajaa esimerkiksi mutkiin – liukkaalla tai muuten huonolla kelillä on esimerkiksi 60 km/h niin ole hyvä ja aja tuota nopeutta koko ajan. Pahin, mitä voit tehdä liikenneturvallisuuden suhteen on kiihdyttää "normaalinopeuteen" kaikilla suorilla eli ns. turvallisilla ohituspaikoilla, ajatuksena ilmeisesti minimoida takana olevaa jonoa hitaamman vauhdin häiriö muiden matkantekoon. Mutta uskoisitko, että myös ne takana tulevat autot haluaisivat ohittaa sen edellä ajavan turvallisesti rikkomatta lakia?
Voin suositella myös Hankasalmella sijaitsevan Lomakeskus Revontulen lounasta. 6,50 eurolla sai ilmeisen kotitekoisia lihapullia aika hyvällä perunamuussilla – myös sunnuntaisin. Uuden vuoden aattopäivä oli varattu Kuusamosta Inariin siirtymiseen. Sunnuntaita parempi matkapäivä näkyi matka-ajassa ja tuntui vatsassa. Aamukahvilla pysähdyttiin Sallassa Suomutunturin vieressä olevassa Tuulenpesä–kahvila-ravintolassa. "Satojen kilometrien" kärsimys aamukahvin puutteessa palkittiin aivan mielettömän hyvillä munkeilla! Huhujen mukaan Tuulenpesästä saa varsin maittavaa ruokaa myös.
Kemijärvi ohitettiin (taas) yhtä tylysti kuin Andy McCoyn kotikylä Pelkosenniemi. Samaa kohtaloa ei kokenut Sodankylä, mistä löytyi paitsi hömppäpizzeria Tapiolle, varsin hyvä ja mukavannäköinen kaffela: Päivin Kammari. Hyviä pullia ja mukava henkilökunta.
Sodankylästä sitä jaksoikin sitten melkein Inarin kirkonkylälle saakka mutta ei ihan. Päätimme – no, minä päätin ja Tapio pyöritteli enempi silmiään – tehdä vielä yhden pysähdyksen Saariselällä Kaunispään Huippu–ravintolassa. Huhujen mukaan sieltä löytyvät maan parhaat munkit, jopa Saariselän Kuukkelin munkkeja paremmat siis. Tämän kokemuksen perusteella pitää kyllä sanoa, että ihan kaikkia huhuja ei pidä uskoa. Markus sanoi viimeksi pari vuotta sitten käyneenä munkkien olleen aivan loistavia ja ilkeästi voisi sanoa, että kyllä nämäkin munkit varmaan silloin olivat ihan hyviä, mutta eivät kyllä enää. Sorry.
Liekö johtunut kaikesta matkustamisesta vai mistä mutta ihan hirveästi ei jaksanut aattoiltana bilettää. Rakettejakaan ei tullut kovin montaa nähtyä mutta onhan niitä nähty onneksi ennenkin. Jeeran uusi vuosi oli muutenkin melko rauhallinen, asuntolassa majaili meidän saavuttua kolme henkilöä eikä väki kovin merkittävästi lisääntynyt vielä seuraavanakaan päivänä. Hämmästys oli suuri kun Teemu käveli tavarapulkkineen vastaan Sarviniementiellä kauppareissulla – niin joo, täällä periferiassa kaupatkin ovat auki ihan joka päivä.
Vuosi 2013 lähti sitten oikeasti liikkeelle heti keskiviikkoaamuna kahdeksalta Petterin taivutuskurssin viimeisellä päivällä. Aamiaisella oli noin yhdeksän opiskelijaa eikä pääkoulun väkimäärä ole näyttänyt moninkertaistuvan koko viikolla..
Mutta ehkäpä ensi maanantaina palataan taas normaalimpaan menoon.. Itsehän siirrynkin ensi viikolla työharjoitteluun paikalliselle yläasteelle, tavoitteena ainakin kuunnella sujuvasti inarinsaamen opetusta. Viimeaikaisten kokemusten perusteella puhuminen voipi jäädä vähemmälle mutta saapas nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti