Juovlâ puátá!

Vuoihân vuoihân, tästhân jo ihan tapa tulee, tilannekatsauksia vain joka toinen viikko.. Ei täällä kuitenkaan ihan niin tylsää ole ollut..

Kielen opiskelussa peruskurssi 2 päättyi viikko sitten ja huipentui tällä viikolla ensimmäiseen kielimestariviikkoon. Tarkoituksena oli päästä keskustelemaan ja käyttämään kieltä aktiivisesti syntyperäisen kielen puhujan kanssa. Joo.. Henkilökohtaisesti olen vielä melkoisen kaukana kielen aktiivisesta käytöstä puhuen. Kirjoitus ja luetun ymmärtäminen sujuu jo kokolailla odotusten mukaisesti mutta keskustelu "ei ihan".. Mutta eiköhän se tästä, olemme vasta matkamme alkumetreillä, sanoo Anna kannustavasti..


Yksi suurista kielimestareistä, Ilmari Mattus sanoi Outille ja Eljakselle olevan pelkästään Hyvä Asia, että kaltaisemme aikuiset tulevat opiskelemaan kieltä. Heh, asiaan mitenkään liittymättä ei voi olla mainitsematta lyhyttä juttua tuoreimmassa Inarilaisessa, missä Klemetti Näkkäläjärvi (Saamelaiskäräjien puheenjohtaja) toteaa ettei kuollutta kieltä tai kulttuuria ole mahdollista elvyttää ja ne eivät periydy verenperintönä. Eli Klemetin mukaan ei ole mahdollista, että kielen ja kulttuurin osaava ihminen välittäisi nämä jollekin toiselle.

Klemetti tietysti tarkoittaa ettei kieltä ja kulttuuria ole mahdollista oppia muuten kuin syntymällä ja kasvamalla "aidossa" saamelaisperheessä. Ongelmahan tuossa on se, että jos kerta kielen tai kulttuurin elvyttäminen eli välittäminen henkilölle, jolla näitä taitoja ei ole tai ole koskaan ollut on mahdotonta, niin miten niiden välittäminen on sen mahdollisempaa lapselle?

Tällä viikolla sain myös pitkästä aikaa edistettyä karvakenkiäkin, enää puuttuisi sisnakoriste varresta ja kengät olisi valmiit. Enpä olisi ennen perjantaita uskonut, että heinien tunkemiseen kenkiin voi kulua kolme tuntia aikaa mutta pakko se on uskoa.. Eli "valmiit" karvakengät kostutetaan ensin hyvin nahan puolelta, käännetään oikeinpäin ja tungetaan täyteen tietynlaista heinää. Heinän tarkoitus on venyttää kenkää tarpeen mukaan ja tietenkin muokata muoto muutenkin kohdalleen. Ilman täytettä kengät kuivaisivat varsin epämääräisiksi. Tämän vuoksi heinää pitää tunkea kenkiin melkoinen määrä ja niin saada niin tiukaksi ettei nahka pääse kutistumaan mistään. Haastava ja kriittinen vaihe siis..

Perjantaina oli taas (vaihteeksi) oikein kulttuuripläjäys, edellisestä kun olikin jo monta päivää aikaa. Ensin Ivalossa kansalaisopiston joulujuhlassa kurssilaisten ja muskarilaisten musiikkiesityksiä ja sieltä Sajokseen Klubi-iltaan, missä useampikin artisti ja kotiartisti nousi lavalle viihdyttämään ihan mukavankokoista yleisöjoukkoa. Neljän tunnin sessio tarjosi viihdykettä koko viiden euron lipun edestä! Mukana mm. Ailu Valle, Niillas Holmberg, Sombyn pojat ja monta muuta, kuten esimerkiksi meidän molemmat Annat - medialinjan Heiskasen Anna ja Morottajan Anna, meidän ope ja Saamelaiskäräjien hallituksen uusi jäsen. Anna H lauleskeli enkeleiden kanssa ja Anna M "veti aika hyvin" muutaman joiun, kuten illan juontaja Aslak Paltto asian ilmaisi.. :-)

Lauantai meni joulumyyjäisissä Ivalossa ja sunnuntai saamenkielisiä kauneimpia joululauluja laulellen sekä bingoillen. Ei tullut bingosta voittoja tälläkään kertaa edes vuoden viimeisen bingon kunniaksi. Pahus. Mutta ehkä ensi vuonna on parempi onni..

Ensi vuoden puolella saattavat valokuvatkin ilmestyä takaisin, sillä olen melkein päättänyt hankkia joululahjaksi itselleni uuden kameran, Lumix LX7:n. Josko se kestäisi paremmin käyttöä kuin Canon..