Sovskammuuhkurssâ álgij! Oppeet. Taan tove Anarist Škoovlâ rijjâvaljiimin kuursân. Puáttee kyehti oho mun kuárruum sovskammuuh, máhdulávt PAULAKENGÄT. Kyehti oho maŋeláá must kolgâččij leđe sehe KURE- ete PAULAkammuuh: ohtâ paarâ juhlijd já nube paarâ távâlâš KÄYTTÖÖN. Vuossâmuš peeivi mun njuskij já PARKITSIN vittâ tiijme. Nube peeivi mun ááigum LEIKATA já kárvuum taan.
Ehidist mij moonâi Njellim Erähotelli. Tobbeen lâi kirjerääju sijdaeehid. Muádi tijme moonâi nánnásávt Miikain ja Tapioin Njellimist - já MATKALLA tohon já maassâd täähi. Kiinii pyevtiččij ettâđ, ete vyeijim kyehti čyeti kilomeeter kähvistâlmin lii viehâ KALLIS teikâ HÖLMÖÄ. Nuuvt kenski mun-uv vala mannee ive.
Ja vala masa siámmáá nube kielâ...
Karvakenkäkurssi alkoi! Taas. Tällä kertaa Inarissa koulun vapaavalintaisena kurssina. Seuraavat kaksi viikkoa ompelen siis karvakenkiä, todennäköisesti paulakenkämallisia. Parin viikon kuluttua minulla pitäisi siis olla kahdet karvakengät: toiset jokapäiväiseen käyttöön ja kulutukseen, toiset "juhlatilaisuuksiin", kuten linnanjuhliin ja Saamelaisten kansallispäivään. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului reilu viisi tuntia koipien näskäämistä ja parkkiamista. Perjantaina olisi tavoitteena koipien leikkaus ja karvominen.
Torstail-illan ohjelmanumerona oli lähes ex tempore-lähtö Nellimin Erähotellilla käymään. Siellä oli erään kirjaston kulttuurinsäilytyshankkeen järjestämä kyläilta. Muutama tunti sujui rattoisasti Teemun ja Tapsan seurassa Nellimissä - ja matkalla sinne ja takaisin. Joku voisi sanoa, että parin sadan kilometrin päässä kahvilla käynti kuulostaa melko kalliilta tai hölmöltä. Niin ehkä minäkin vielä vuosi sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti