Kost vuojâ soddá, tobbeen nähki killááš

Mun taarbâm lisää tunteja vuorokauteen tai pyereeb organisointikyvyn.. Huomaan luvanneeni palaavani rumpukurssiin ja viime viikon menojuttuihin paremmin jo okko talle já tääl pitäisi kertoa jo taat-uv viikon jutuista myös.. Já vâi lukeminen ei olisi liian helppoa ruudun silläkään puolella, ajattelin lisätä saamen sanojen määrää tekstin seassa.. :-)

Na nuuvt.. Viime viikonloppuna (oholoppâ) osallistuin siis Elli Maaret Helanderin pitämälle noitarumpukurssille koululla. Loistokurssi! Elli Maaret on ihan paras. Perjantaina keitettiin ja taivuteltiin rumpujen kehälaudat, näskättiin nahat sekä tehtiin ja laitettiin nahat kylmään parkkiveteen odottelemaan sunnuntaita. Rumpunahat parkitaan kylmällä - ei edes viileällä - vedellä, muutoin nahka menee pilalle. Vanha sanonta kuuluu: missä voi sulaa, siellä nahka palaa. Elli Maaretin mukaan kesäisin veteen pitää jopa laittaa jäitä sekaan riittävän kylmyyden takaamiseksi.

Lauantaina liimattiin runko kasaan ja hiottiin valmiiksi nahan laittoa varten. Lauantai oli melko lyhyt päivä. Päivän päätteeksi rumpu nimettiin. Sunnuntaina otettiin nahat pois parkista ja leikattiin rumpuun sopivan kokoisiksi ja pingotettiin rummun ympärille. Tämän jälkeen alkoikin nahan paikoilleen ompelu ja lopuksi kiristäminen. Kiristyksen jälkeen rumpu oli kuivattamista ja valinnaista vihkimistä vaille valmis. Sunnuntain rumpu-uurastus

Noitarumpuja on kahdenlaisia: vihittyjä ja vihkimättömiä. Vihkimätön kelpaa lähinnä seinäkoristeeksi ja vihittyä taas ei saa kukaan muu soittaa kuin se, joka rummun on vihkinyt. Eli käytännössä ei ole olemassa soittokelpoista "lainanoitarumpua". Vihkimisrituaalissa rumpuun ladataan niitä energioita ja toiveita, joita rummulta toivotaan saatavan sitä soitettaessa. Minä, Anna, Hans ja Alina kävimme vihkimässä rumpumme Elli Maaretin opastuksella maanantaina sopivasti täydenkuun aikaan Tuulispäällä. Joten nyt Mikalla on ikioma, henkilökohtainen noitarumpu, joka on ladattu täyteen täydenkuun energiaa ja yliluonnollisia voimia, jee! Ja sorry vaan kaikille, jotka haluaisivat kokeilla miltä aito noitarumpu tuntuu.

Hmm, kolme kappaletta sitten totesin, että olin luvannut palata tämän blogin juttuihin "jo viikko sitten" ja siitä kun kirjoitin nuo sanat on taas kulunut melkein viikko.. Mutâ ijba mihheen, näillä mennään.. :-) Taidan pistää stopin tähän, koska rumpukurssia seurasi (viime viikolla) kahden päivän kalastuskurssi ja ehkä jotain muutakin kivaa..

Ai niin, valokuvia ei toistaiseksi tule, koskapa kamera päätti lakata toimimasta eikä nuukialla kovin kummoisia kuvia saa.. Mutta katsotaanpa josko uusi kamera lähiaikoina tupsahtaisi postiluukusta, eihän täällä voi olla ilman kameraa kun kuvattavaakin tuntuu vähän väliä tulevan vastaan...