Kiärdum!

Kertausta. Inarinsaamen kielen ja kulttuurin peruskurssi alkoi tänään alkeiskurssin kertauksella. Alkeiskurssin tiedot eivät ehkä aivan vielä aivan täydellisesti olleet imeytyneet aivokuoren poimuihin. Mikä parasta, kielen peruskurssin myötä alkoivat myös saamen kulttuurin opinnot. Kulttuuriopinnoissa perehdytään muun muassa saamelaisuuden ytimeen ja saamelaisuuden määritelmään, kuka on saamelainen ja miksi ja mitä se tarkoittaa. Kulttuuriopintojen aikana opitaan myös saamen väreistä, eri alueiden puvuista ja värien käytöstä niissä sekä tietysti eri asusteiden käytöstä ja käyttöoikeudesta.

Minä esimerkiksi voisin mennä saamen puvun ompelukurssille ja tehdä itselleni miesten inarinsaamelaisen puvun mutta en saisi käyttää sitä missään. Mutta, voisin (ja aionkin) ommella itselleni luhkan ja sitä saisin myös käyttää, samoin kuin karvakenkiä. Luhka on alunperin miesten hupullinen vaate, jota on käytetty metsällä suojaamaan puista putoilevalta lumelta. Sittemmin siitä on tullut myös naisten asuste. Mutta palailen kulttuuriasioihin myöhemmin lisää.

Jukso

Viikon näyttelyn jälkeen voin myös melko tyytyväisenä esitellä kahden käsityöviikon saavutuksia huopa- ja sarvikorukursseilta.

Kaikki kuvassa näkyvät huopatyöt on tehty märkähuovuttamalla, penaalin ja syylinkien tekstit on tehty lopuksi neulahuovuttamalla. Huopatyöt oli aika jees, mikään työvaihe ei tuntunut kuolettavan tylsältä ja tuloksia syntyi varsin nopeasti.

Edellisessä kirjoituksessa nähdyistä sarvilusikoista tuli loppujen lopuksi tuon näköisiä. Vaaleampi lusikka on kiillotettu, tummempaa ei. Pohdiskelen yhä kumpi on parempi, kiillotuksen kun voi aina poistaa hiomalla. Kiillotus tekee lusikasta hieman muovimaisen näköisen mutta saattaisi olla vastustuskykyisempi lialle käytössä, varsinkin kun tummemman lusikan lusikkaosassa on jäljellä sarven huokoista sisusta, sasua - kuten Ilmari sanoi: sarvea ohennetaan sasun puolelta aina kun vain mahdollista..

Sarvitöistä voi lukea lisää vaikkapa Craft Museumin Lasten Poro -sivuilta. Sarvitöistä ei voi sanoa samaa mitä huopatöistä eli etteikö kuolettavan tylsää työvaihetta olisi. Työn muotoilu ja karkea hionta on kivaa ja tuloksia syntyy mutta loppuhionta on puuduttavaa puurtamista. Kuvan lusikoista muuten puuttuu vielä kaiverrukset täysin. Kaiverrukset tehdään käsin ja pikkutarkkojen kuvioiden kaivertaminen sarveen on melko haastavaa, ainakin mikäli viivoista haluaa suoria ja ympyröistä pyöreitä..

Fillarikin on taasen korjattu, sopivasti juuri sadekauden alkuun. Jeeran uudisrakennuksen rakentaminenkin alkoi eilen, sopivasti vuoden myöhässä, jotta nykyiset asukkaat asustelevat parhaillaan vanhassa eivätkä upouudessa asuntolassa. Pitää selkeästi jatkaa opintoja vuodella..

Parin seuraavan viikon ajan koululla on työharjoittelussa liikuntaneuvojaopiskelijoita Lapin Urheiluopistolta ja tarjolla on kaikenlaista ylimääräistä liikuntaa, opastusta kuntosalin käyttöön sekä henkilökohtaista neuvontaa liikunta-asioissa. Tänään vuorossa oli kuntotestaus ja kehon rasvaprosentin mittausta ja olin aivan hämmentynyt ettei painoni ollutkaan noussut kilotolkulla, vaikka olenkin kohta kahden kuukauden ajan syönyt yhden aterian päivässä enemmän kuin normaalisti ja muu normaali urheilu ja liikunta on ollut lähes minimaalista.. No, kävinhän minä sunnuntaina Jäniskoskella kääntymässä ja tällä viikollakin pyöräillyt kouluun jo kahtena aamuna, että johan sitä siinä..