Talven odottelua

Sarvilusikan alku

Käsityöviikko 1 pulkassa ja varastossa - tai vitriinissä - on kasa huopapohjallisia ja aika päheet syylingit. Keskiviikkona huovutuskurssi vaihtui sarvikorukurssiin ja torstaina pöydällä oli kaiverruksia vailla oleva kiela ja perjantaipäivän päätteeksi pari lusikanalkua.

Sarvilusikan valmistus alkaa - tietenkin - sopivan sarvenpalan etsimisellä. Sen jälkeen pitää päättää minkä mallista lusikkaa ollaan tekemässä; kittiläläistä, utsjokelaista vaiko kenties inarilaista. Päädyin sitten tavalliseen, vähemmän koristeelliseen inarilaiseen malliin.

Sarvilusikan tekeminen aloitetaan sahaamalla sarvesta ylimääräiset pois ja sen jälkeen siirrytään sarven koneelliseen hiontaan. Siinä sarvi muotoillaan ja koverretaan lusikan lopulliseen muotoon, minkä jälkeen siirrytään käsinhiontaan. Käsin hionnalla pinta tasoitetaan täysin tasaiseksi ja lopulta kiillotetaan.

Melkein lusikoiksi tunnistettavia

Kaiken hiomisen ja puunaamisen jälkeen lusikan pintaan tehdään kaiverrukset. Kahden päivän sarvityökokemuksen perusteella sarven karkea ja puolikarkea muotoilu ei ole hirvittävän aikaavievää, mutta kaiverrus tulee olemaan. Perjantaiaamupäivän aikana sahailin ja hioin ensimmäisen lusikan oheisen kuvan mukaiseksi ja toisen lusikan vastaavaksi iltapäivällä reilussa tunnissa.

Karvakengätkin edistyivät lauantaina taas hieman, toisessa kengässä on jo varsikin paikoillaan. Tällä viikolla ommeltiinkin vain lauantaina ja sunnuntai oli pitkästä aikaa ihan vapaata oleskelua. Leivoin aamulla ennen Angeliin lähtöä "kaikkien kehuman omenapiirakan" ja se olikin nimensä veroinen, kaikki kehuivat sitä varsin maukkaaksi ja vuoka tyhjeni aika nopeasti. Omppupiiraan lisäksi nautiskelimme Hilman poronkäristyksestä, että ihan hyvä kurssipäivä taasen..

Poronkäristyksestä ja leipomisesta tuleekin mieleen ruokakaupassa käynti täällä noin yleensä. Olen käynyt täällä ruokakaupassa noin 1-2 kertaa viikossa, riippuen vähän maidon kulutuksesta. Koulun erinomaisten ruokien ansiosta viikon ruokaostokset koostuvat yhdestä reikäleivästä tai vastaavasta ja parista litrasta maitoa, muutamasta tomaatista sekä mahdollisesti jostain leikkeleestä leivän päälle. Sen verran, että viikonlopun selviää aamupuuron lisäksi. Koululta saa perjantaisin - tai oikeastaan kaikkina päivinä mutta lähinnä nyt perjantaisin - viedä yli jäänyttä ruokaa kotiin viikonloppuevääksi jos tekee mieli jotain ruisleipää tukevampaa mutta tähän asti on pärjännyt ihan hyvin ilmankin.

Outoja tällaiset lomapäivät, ei tiedä mitä sitä oikein tekisi.. Käväisin sitten kävelemässä ja testaamassa jäniskosken upouuden riippusillan, joka teräksisenä on toki vaikuttavan näköinen ja helppohoitoinen mutta ei siinä ihan yhtä paljoa luonnetta ole kuin mitä puisessa olisi..

Tarkoituksena oli leipoa toinenkin omenapiirakka tänään mutta jäi sitten loppujen lopuksi tekemättä, saa nähdä josko tiistai-iltana leipoisi ja veisi mukanaan keskiviikon iltapäiväkahville kielen opiskelun paluun kunniaksi.. Samoin piti käydä Siidassa kuuntelemassa Ilkka Ärrälän Kuva ja kuvaaja -esitystä mutta aika loppui vähän kesken ja päätin korjata pyörän kumin sen sijaan ettei tarvitse enää autolla huristella kouluun. Täytyy huomenna Tapion kanssa haastella oliko hyvä esitys.

Mikan ruskakuva nro 2

Ensi viikolla Ivalossa olisi tarjolla vaalipaneeli. Vähän houkuttelisi mennä kuuntelemaan missä Inarissa oikein mennään tai tullaan menemään. Huomenna aamupäivällä olisi Lapin tietoyhteiskuntatyöpajaa, mihin ikäänkuin ilmoittauduin myös mukaan, tiedä vaikka siitä olisi jotain hyötyä. Työpajassa menee pari tuntia hyvää sarvityökurssia hukkaan mutta täytyy ahertaa iltapäivällä ja vähän päivällisen jälkeenkin sitten senkin edestä.

Lapissa oli ruskakin pari viikkoa. Pitää tunnustaa että vähän meni ehkä ohi mutta pari kuvaa sain sentään napsaistua.. Viikon ehkä paras hetki oli yhtenä aamuna kouluun kävellessä kun aloin kuunnella, että mistä sellainen outo rapina tien vieressä olevasta metsästä oikein kuului. No sehän syntyi koivuista putoilevista lehdistä.