Vuonnamárkanat

Suomen pohjoisin kahvila.

Viikon kulttuuripläjäys tuli lauantaina. Sähköpostiin ilmestyi mainos Varangerissa järjestettävistä Vuonnamárkanatista, joten sinnehän oli päästävä - kukapa ei lähtisi markkinoille reilun 200 kilometrin päähän, varsinkin kun paikalle odotettiin yli tuhatta kävijää! Niinpä Team Jeera lähti kahdella autolla lauantaiaamuna kohti Norjan Varangeria. Epätoivoinen aamukahvipaikan etsintä jatkui aina Nuorgamiin saakka.

Mika @ Nysseby, Varangerbotn.

Täällä pettymys oli valtava kun Suomen pohjoisin kahvila, Nuorgamin Lomakeskus oli suljettu juuri tämän viikon, joten jouduimme tyytymään Suomen toiseksi pohjoisimpaan - eli kahviloiden nobodyyn - Nuorgamin (ja Suomen) toiseksi pohjoisimman K-Marketin sisällä olevaan kahvilaan. No, onneksi tämä ei ole kahvilan omistajaa liiaksi masentanut, sillä paikan vadelmahillomunkit olivat erinomaisia.

Nuorgamista matka jatkui puolihuolimattomasti - kirjaimellisesti, sillä rajan kohdalla oli vain pieni "valtakunnan raja" -kyltti tien laidassa - rajan yli Norjaan ja kohti Varangerbotnia. Vaikka Inarissa ja Suomen tuntureilla ihan kohtuulliset maisemat onkin niin kyllä sitä silti hieman kateellisena ihastelee Norjan vuonoja. Varangerbotnin veden väri oli lisäksi hämmentävän turkoosi, syntyi hauska kontrasti Välimerimäisestä vedestä ja Jäämeren raikkaasta tuulesta.

Nuoret miehet takeissaan.

Itse markkinat olivat varsin mielenkiintoinen kokemus. Onneksi näin perinteisillä markkinoilla ei luottokorttia vinguteta, joten reissu tuli melko halvaksi. Olin hieman laskenut sen varaan, että Varangerista voi tarvittaessa nostaa kortilla rahaa mutta eipä siellä ollutkaan automaattia, joten pääosa joukostamme tyytyi lähinnä katselemaan.

Pelkkä katselu ei riittänyt Teemulle, joka oli jo viikolla ilmoittanut haluavansa kolttasaamelaisten tekemät kumipohjaiset karvasaappaat. Ja mikä on todennäköisyys, että jos koko markkinoilla on yhdet(!) kolttaasamelaisnaisten tekemät kumipohjaiset karvasaappaat niin ne ovat täsmälleen oikeaa kokoa?!? Hämmentävää.

Nessebyn kirkko.

Markkinoilla oli myynnissä aivan mielettömän hienoja luhkia, karvakenkiä, karvahanskoja, huopatöitä, hopeatöitä ynnä muuta ynnä muuta saamelaista käsityötä. Markkinavieraiden joukossa näki myös upeita vaatteita, muun muassa denimistä tehdyn saamenpuvun takin.

Teemun saatua kengät ajelimme jonkun matkaa vuonon reunaa eteenpäin ja kävimme Nessebyn vanhalla kirkolla sekä Ceavccageađgen muinaisasutusalueella, missä voi nähdä alueen asutushistoriaa 10 000 vuoden ajalta.

Varangerista alkoi paluumatka "itäistä reittiä" pitkin Sevettijärventien kautta. Sevettijärvellä piti tietenkin pysähtyä legendaariseen Sevetin baariin, missä Anna heitti yllätys- ja salakeikan harvalukuiselle mutta innostuneelle yleisölle. Sevetin baarissa kannattaa pysähtyä, vaikka munkkikahvi siellä maksaakin enemmän kuin varangerin vuonomarkkinoilla.

Lopulta, 14 tunnin roadtripin päätteeksi olimme takaisin Inarissa, vaikka Näätämön raja-aseman henkilökunta pitikin Petrin autokunnalle tehotarkastuksen ilmeisesti liiallisen hippeyden seurauksena.. :-) Onneksi meidän insinööreiltä näyttävä porukka pääsi jatkamaan matkaa ilman sen kummempia kyselyjä, koska olisi voinut olla hieman vaikea selittää miksi kävin Norjassa ajelemassa ilman minkäänlaisia henkilöpapereita tai ajokorttia mukana..

Lauantain kulttuuriannoksen jälkeen olikin ihan hyvä ottaa sunnuntaina vähän rennommin ja käydä Inarijärven risteilyllä Inarin kirkonkylän kyläyhdistyksen syysretken merkeissä. Liiallisen tuulen vuoksi emme päässeet rantautumaan Ukonkivelle, mikä oli hieman harmillista mutta muuten ihan mukava reissu.

Ja eikun uuteen viikkoon ja kohti inarinsaamen verbejä ja verbien taivutuksia... 

Puáttee kiärdán!