[Áddâgâs ko mun maŋonim]
Viikon kevennyksenä opeteltiin tiistain aamupäivän tunneilla hieman Hanhi hanhinen -laulua/joikua ja kuulemma luokallamme on laulutaipumuksia, joten lauleskelemme todennäköisesti enemmänkin tulevaisuudessa ja ehkäpä jopa opettelemme parit joiut tässä syksyn mittaan..Addâgâs, jiem ibbeerd! - Anteeksi, en ymmärrä!
Syyskuun ensimmäinen ja samalla neljäs kouluviikko soljui tiiviisti verbien maailmassa. Opettelimme lähes epätoivon vimmalla 2-tavuisten verbien taivutusta yksikössä ja haasteita tuntui riittävän, vaikka jäljellä ovat vielä 3- ja 4-tavuiset sekä supistumaverbit, kaksikko ja monikko, mennyt aikamuoto ja pari muuta pikku juttua.. Siinä missä nominien taivutuksessa ongelmia saattaa aiheuttaa se, että joidenkin sanojen tavujen lukumäärän näkeekin vasta monikkomuodosta. Esimerkiksi sana kosáttah (vartiosto) näyttää äkkiä katsottuna kolmetavuiselta mutta eipä olekaan, koska kun sanaa taivuttaa monikkoon niin se muuttaa muotoaan muotoon kosáttuvvah, joka on selkeästi nelitavuinen ja nelitavuisethan taipuvat aivan eri tavalla kuin kolmitavuiset...
Hieman vastaava muna-kana-ilmiö kuin verbien taivutuksessa tapahtuvien vokaalimuutosten kanssa. Eri tavujen vokaalit ensin muuttuvat taivutettaessa, minkä jälkeen eri tavujen vokaalit vaikuttavat toisiinsa: á ei pidä e:stä, joten toisen tavun á pakottaa myös ensimmäiseen tavuun á:n ja koska yá on liian "hankala" äänne se muuttuu uá:ksi, mikä taas ei pidä â:sta, joten hieman tilanteesta riippuen vokaaliyhdistelmä ye muuttuu joko uá:ksi tai uo:ksi. Että silleen.
Näiden lisäksi on sitten tietysti sanoja kuten ettâđ, joka haluaa kulkea omia polkujaan ja joka taipuu yksikön 3. persoonassa muotoon iä'tá...
Tääl mun jiem addim - Nyt minä en ymmärtänyt
Viikon suuriin saavutuksiin kuului tuntimuistiinpanoista ja kirjan kielioppiosiosta yhdistelemällä aikaansaatu kaksisivuinen tiivistetty kielioppi: inarinsaamen kaksitavuisten verbien taivutus yksikön preesensissä. Tämä suuri kirjallinen teos yhdistää yhdelle paperille ko. verbien taivutussäännöt, vokaali- ja konsonanttimuutokset.
Inarinsaamessa on myös ärsyttäviä pikku kielellisiä poikkeavuuksia suomeen verrattuna, mitkä aiheuttavat jatkuvia vaikeuksia. Kun suomessa kieltosana ei ole monikossa vaikka monikosta puhutaankin, kuten "minulla ei ole kissoja", niin inarinsaamessapa kieltosana taipuukin substantiivin mukana: "must iä lah kisáh" eli sanatarkasti "minulla eivät ole kissoja". Ja kun tämän tapaiset kieliopilliset asiat tulevat selkäytimestä eivätkä niinkään tietoisesta kieliopin tuntemuksesta niin voin kuvitella ongelmia olevan luvassa vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Jiem lah vises, iberdim-uv olmânáál - en ole varma, ymmärsinkö oikein
Anteeksi kun pieni ihminen ei jummarra! Viikon päätteeksi saimme erittäin hyödyllisen muistilapun, jossa neuvotaan monta erilaista tapaa pyytää anteeksi sitä ettei oikein ymmärrä. Voin kuvitella lapun lauseille olevan käyttöä monen monituista kertaa kunhan saa päntättyä lauseet ensin päähänsä.. Liiallisen television katselun on täytynyt jo sulattaa aivoistani suuren osan, sen verran hankalalta uuden kielen opiskelu on tuntunut..
Tääl mun jiem kale aaibâs addii - nyt minä en kyllä oikein ymmärrä
Viikon kevennysosastolle voisi laittaa sanan poškâ, joka on juurikin sitä miltä vähän näyttääkin. Ja tämän sanan tuntevat jo inarinsaamelaiset lapsetkin, koska mitään hienostelevampaa termiä "kakkoselle" ei ole olemassakaan. Lapset käyvät poškâlla siinä missä aikuisetkin, jotta poškâ ij lii puuvsâin.
Viikon jännitysmomentiksi ensi viikon vastausta odottamaan jääköön kysymys: miksi saamelaiset eivät puhu tunteista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti