Mun jiem lah sukkârist

Ajatus tuli elävänä mieleen kun poljin vesisateessa tiistain myerjimokke-retkeltä takaisinpäin. Parin sentin puolukka-mustikka-variksenmarjakasa ei sekään lämmittänyt aivan valtavasti mutta onhan näitä ihan kiva napostella iltasella.

Syksyn vapaavalintaiset käsityökurssit tulivat valittaviksi tänään. Joku onneton oli unohtanut tehdä tilavaraukset, joten valittavien kurssien lista oli hieman lyhyt: luunappien ja -korujen tekoa, huovutuskurssi tai jonkin intiaaniheimon helmikoristetöitä tms.. Vähän heikko tarjonta siis, mutta ei se mitään, huovutuskurssilla voi tehdä syylingit tuleviin karvakenkiin (perusheinien lisäksi) ja vaikka sisäsandaalit samalla vaivalla. Luukorukurssille taas voisi keksiä jotain edes etäisesti hyödyllistä tehtävää tai joutuu bändiin.

Bändiin? Valikoiman heikkoudesta johtuen isohko osa ryhmäläisistä - lähinnä se osa, jolle (saamen) käsityöt eivät ole uusi juttu - halusi opiskella kieltä senkin (2 viikkoa) aikaa. Onneksi Anna ei kuitenkaan ala mitään varsinaista opetusta järjestämään, koska se olisi taas hieman epäreilua meitä muita kohtaan, joten alkuinnostuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että parin viikon päästä syntyy INSAKU1213-bändi, joka ensimmäisen viikon säveltää, sanoittaa ja opettelee soittamaan kappaleita ja toisella viikolla lähtee kiertueelle muun muassa alueen kielipesiin.

Ruska on alkamassa

Ruskan alkamisen kunniaksi kävin viime viikolla ja viikonloppuna kaksikin kertaa melkein uimassa eli toisin sanoen pulahtamassa Inarijärvessä. Vähän oli viileää kyllä.

Ruska on viimeisen parin viikon aikana edennyt silminnähden. Jos kaikki aika ei menis opiskeluun niin voisi käydä ihan fotoilemassa luonnon keskellä.. Ja koska kaikki hyvät ideat tulee mieleen jälkikäteen niin tässä blogissa ei nähdä timelapse-kuvasarjaa ruskan etenemisestä Inarijärven rannalla.. Mutta mikäli hyvät valokuvat kiinnostavat niin kannattaa vilkaista keskimääräistä sivistyneemmän käytäväkaverin Päivän kuva -blogia.

Sarjassamme hauskoja hetkiä kirjastossa: kirjastonhoitaja pyytää ohimennen anteeksi sitä, ettei "meidän kirjasto ole sellainen tavallinen hiljainen kirjasto". Inarin kunnan saamelaiskirjasto Sajoksessa ei todellakaan ole sieltä hiljaisimmasta päästä. Asiakkaat juttelevat niin keskenään kuin heleästi nauravan virkailijankin kanssa reilusti ja mikäli muuten on hiljaista niin viimeistään asiakaskäytössä olevilla tietokoneilla kuulokkeet päässä istuvat ja pelaavat lapset tuovat eloa ja ääntä huutaessaan toisilleen musiikin kuuntelun lomassa.. :-)