 |
| Alkeiskurssi suoritettu, jee! |
Kirjoittamista inarinsaameksi hankaloittaa merkittävästi monet asiat, mutta aikamuotojen rajoittuminen preesensiin ehkä eniten. Ehkä en vain vielä(kään) osaa elää riittävän hyvin tässä hetkessä.
Alkeiskurssin loppukoe meni siis yllättävänkin hyvin. En toki hylkyä odottanutkaan mutta en kyllä aivan noin hyvääkään tulosta. Onneksi kyse oli alkeiskurssista ja tehtävistä tuli pisteitä aika reilusti, joten pienet yksittäiset virheet siellä täällä eivät tiputtaneet pisteitä välittömästi nollille.
Eilisillä kertaustunneilla ennen koetta oli hetkittäin melko toivottoman tuntuinen olo mutta luotin vahvasti gDocsissa oleviin tuntimuistiinpanoihin, joita kokeessa sai käyttää hyväksi - tai niin kuvittelin, sillä koepapereita jaettaessa selvisi, että paperilla olevat muistiinpanot on sallittu, konetta ei saa käyttää.. Hups.
Tämän blogin portfolio-tagilla merkityt tekstit keskittyvät kieleen ja sen opiskeluun. Opintoihin kuuluu portfolion tekeminen keväällä, minkä on tarkoitus olla kertomus opiskeluvuodesta ja kertoa omista "saavutuksista" vuoden varrelta.
Mitä sitten olen kuukauden aikana oppinut? Välillä tuntuu etten juuri mitään; osaan kyllä aamulla sanoa pyeri iiđeed - joskin välillä jostain syystä toivotan pyeri eehid hyvän huomenen sijaan - ja vastaan sujuvasti maht mana -kysymykseen mutta korvien välissä vastaa turhauttava tyhjyys kun haluaisi kertoa hieman monipuolisemmin tuntemuksistaan. Na váhá kal vaibân mutâ mudoi pyereest -tapaisen lauseen saa kyllä aikaiseksi jos vähän pohtii mutta tuosta noin vain vastauksen kysymykseen ei kyllä onnistu. Pitäisi ihan oikeasti opetella ulkoa sopiva valikoima vastauslauseita päästäkseen jonkinlaiseen ajatustenvaihdon alkuun.
Toisaalta, kuukausi sitten en osannut sanaakaan sen paremmin inarin- kuin mitään muutakaan saamea. Ja pohdin Ivalon kirjaston seinässä olevista teksteistä, että mikähän on mitäkin saamea. Nyt osaan jo hyvällä prosentilla melko lyhyestäkin tekstistä sanoa onko kyseessä inarin-, pohjois- vai koltansaame ja osaan kymmeniä sanoja ja rakentaa ihan oikeita, ymmärrettäviä lauseita. Osaan myös ainakin yrittää taivuttaa sanoja yksikössä ja aika monta kertaa menee ihan oikeinkin. Ja mikä positiivisinta, sisällön kyllä ymmärtää vaikkei ihan putkeen menisikään.
Joten jos asiaa näin ajattelee niin ehkä sitä kuitenkin jotain on päähän tarttunutkin vaikkei ihan aina siltä tunnukaan. Elättelen vahvasti toivoa, että tuleva parin viikon "kielitauko" hauduttaisi päähän istutettuja kielijyväsiä niin, että puhetta tulee lähes solkenaan kun peruskurssi alkaa - tai että verbien ja substantiivien taivutussäännöt olisivat päässä niin hyvin, että sanojen taivuttaminen edes yksikön eri muotoihin onnistuisi ilman apuvälineitä.
Loppuviikon suuri tavoite olisi saada viimein kirjoitettua puhtaaksi viimeisen kuukauden tuntimuistiinpanot ja kasata kaikki kielioppiin liittyvät jutut mukavasti ja tiiviisti muutamalle sivulle selkeine ja runsaine esimerkkeineen. Saapas nähdä kuinka hyvin tämä onnistuu.
Muu nommâ lii Mika ja mun lam anarâškielâ uáppee Anarist. Näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti